Emma Karin blogi

Tasa-arvoinen koulutus on hyvän yhteiskunnan kivijalka. Korkeakouluopiskelijat käynnistivät tänään #Koulutuslupaus-kampanjan, jolla halutaan muistuttaa eduskuntavaalien alla koulutuksen merkityksestä yksilölle ja yhteiskunnalle.

Oma tavoitteeni on, että koulutus on esikoulusta ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin tasa-arvoista. Yhteiskunta, jossa kaikilla on sama mahdollisuus koulutukseen perhetaustasta tai asuinpaikasta riippumatta, on kaikin tavoin parempi. Vihreät ovat Helsingissä tapelleet rahaa kouluille ja opetukseen, mutta silti ollaan tiukoilla.

Jokaisen lapsen tulisi osallistua esikouluun ja peruskoulu ei saa jakautua sijainnin mukaan rikkaampien ja köyhempien lasten kouluihin tai sellaisiin kouluihin, joissa on maahanmuuttajia ja joissa ei. Me emme halua lasten luokkayhteiskuntaa, josss ihmisen tulevaisuutta määrittäisi, millaiseen perheeseen tai minne hän sattuu syntymään.

Koulutuksesta leikkaaminen saa riittää. Helsinkiläiset lapset ja perheet maksavat valtion koulusäästöistä. Lapsia tulee koko ajan lisää, mutta rahaa vanhojen koulujen korjaamiseen tai uusien rakentamiseen on aivan liian vähän. Suomi ei saa kasvua sillä, että kunnat pakotetaan tekemään huonoa koulutuspolitiikkaa liian suurilla ryhmäkooilla ja tiukalla tuntikehyksellä. Aino mahdollisuus Suomelle kasvaa on kasvaa osaamisen avulla.

Tasa-arvoisiin koulutusmahdollisuuksiin kuuluu myös se, että vanhempien ammatti tai tulotaso ei määritä nuoren hakeutumista jatko-opintoihin. Siksi on tärkeää, että opintoraha ja asumistuki ovat riittävän korkealla tasolla myös kaupungeissa elämiseen. On kohtuutonta vaatia nuoria elättämään itseään lainarahalla taloustilanteessa, jossa työllistyminen valmistumisen jälkeen ei ole itsestäänselvyys. Opintotukijärjestelmän on myös oltava selkeä. Perustulo yksinkertaistaisi myös opintotukijärjestelmää.

Maailman tasa-arvoisin koulutusjärjestelmä on säilytettävä myös tulevaisuudessa. Siksi maksuttomasta koulutuksesta on pidettävä kiinni eikä lukukausimaksuja saa säätää kenellekään. Monissa selvityksissä on todettu, että mahdollisuus maksuttomaan koulutukseen hyödyttää Suomen taloutta.

Tasa-arvoinen yhteiskunta on kaikille parempi. Sitä ei tehdä lasten ja nuorten koulutuksesta leikkaamalla.

Tänään tuli julki kokoomuksen maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpon uuden turkisasetuksen sisältö. Odotukset olivat suuret. Suomen turkistarhoilla miljoonien turkiseläinten elämän piti muuttua hitusen paremmaksi. Pettymys oli kuitenkin suuri, kun yksikään asetukseen esitettävistä muutoksista ei oleellisesti paranna turkiseläinten oloja. Sen sijaan asetus sisältää jopa heikennyksiä nykyvaatimuksiin. Eläinsuojelujärjestöt ovat marssineet ulos turkisasetuksen valmistelusta.

Kun eduskunta puolitoista vuotta sitten käsitteli kansalaisaloitetta turkistarhauksen kieltämiseksi, syyksi kansalaisaloitteen hylkäämiselle annettiin turkisasetuksen uudistus. Suurin osa turkistarhauksen jatkamista puolustaneista kansanedustajista sanoivat, että turkistarhauksessa on ongelmia ja eläinten pitotapaan on saatava parannuksia. Useat kokoomuksen, sosialidemokraattien ja keskustan kansanedustajat nostivat turkisasetuksen ja eläinsuojelulain uudistuksen tärkeäksi kohdaksi puuttua turkistarhauksen ongelmiin.

Meille sanottiin, että hallituksen tavoitteena on "eettisen kotieläintuotannon edistäminen" ja "tuotantoeläinten hyvinvoinnin parantaminen". Sanottiin, että tämä parannus saataisiin nähdä kun eläinsuojelulaki ja turkistarhausta säätelevä turkisasetus uudistettaisiin. Eläinsuojelulain kokonaisuudistusta ei haluttu saada valmiiksi ja se jätettiin seuraavalle hallitukselle. Yksikään turkisasetukseen tulevista muutoksista ei paranna turkiseläinten oloja. Meille siis valehdeltiin.

Kokoomuksen joutuessa selittelemään luonto- ja eläinvihamielistä politiikkaansa, olin rehellisyyden nimissä odottanut edes kosmeettisia parannuksia turkisasetukseen. Näitä ei tehty. Kisa keskustan äänistä on saanut niin tiukan otteen kokoomuksesta, että puoluetoimistossa on unohdettu, kuinka suuri osa kokoomuksen omista (ja keskustan) äänestäjistä välittää luonnosta ja eläinten eettisestä kohtelusta.

Turkiseläimet eivät ole lehmiä tai lampaita. Ne eivät ole domestikoituneita kotieläimiä. Ketut ja minkit ovat villieläimiä, jotka eivät voi hyvin häkeissä. Se on syy siihen, miksi turkistarhaus on yksi eläintuotannon epäinhimillisin muoto. Se on syy siihen, miksi turkistarhaus on kiellettävä.

Näistä eduskuntavaaleista on tulossa myös eläinsuojeluvaalit.
Seuraa kampanjaa facebookissa.

Helsingin metsät ovat koko Suomen mittakaavassa poikkeuksellisen monimuotoisia ja arvokkaita. Upeilla kaupunkimetsillä, yhtenäisillä viheralueilla, rakentamisesta vapailla rannoilla ja saarilla on mittaamaton arvo, jota emme aina osaa arvostaa. Helsingin rakentamista ohjaava yleiskaavaluonnos on parhaillaan kommentoitavana. Nyt on oikea aika ottaa kantaa kaupungin luontoalueiden puolesta.

Helsingissä on erityistä luonnonläheisyys. Yleiskaavan pitäisi vaalia tätä ajatusta. Tein kolme vuotta sitten valtuustoaloitteen metsäisen suojeluverkoston perustamiseksi Helsinkiin. Esitys verkostosta valmistuu tänä keväänä. Meidän on pystyttävä turvaamaan luonnonsuojelualueet myös yleiskaavassa. Rakentamattomat ja rakennetut viheralueet pitää selvästi erottaa toisistaan.

Vihreiden ehdotuksesta kaupunkisuunnittelulautakunta kehotti jo virastoa valmistelemaan luonnon suojelua kuvaavan kaavamerkinnän. Yksi vihermerkintä, jossa liikunnalle, virkistykselle ja luonnonsuojelulle varatut alueet niputetaan yhteen, ei missään nimessä riitä. Luontojärjestöjen esittämä viher- ja virkistysalueiden jako kolmeen luokkaan on hyvä ehdotus, jonka pohjalta alueiden tosiasialliset luonteet saataisiin paremmin näkyviin.

Yleiskaavaluonnoksen ns. pikselimalli antaa hyvät välineet kaupunkirakenteen tiivistämiselle: rakennetaan korttelikaupunkia ja enemmän asuntoja paikkoihin, jotka on varattu pääasiallisesti rakentamiselle. Arvokkaita luontokohteita se ei kuitenkaan turvaa. Luontokohteiden tulisi saada kaavassa selvästi isompi painoarvo. Taistelua yksittäisistä luontoalueista ei pidä jättää ainoastaan asemakaavojen laadintaan.

Helsingin luonto on ainutlaatuista. Tiivis rakentaminen tarvitsee vastapainokseen metsiä, joissa ihmiset voivat hengittää ja joissa helsinkiläiset lapset pääsevät kiipeilemään puihin ja tonkimaan multaa. Emme saa rakentaa kaupunkia kieltämällä tulevilta helsinkiläisiltä oikeutta lähiluontoon.

Perussuomalaiset ovat julkaisseet maahanmuuttopoliittisen ohjelmansa. Ohjelman tavoitteena on maa, joka ei välitä ympäröivästä maailmasta, jonne on mahdoton tulla ulkopuolelta ja jossa ihmiset on jaettu eri kategorioihin syntyperänsä perusteella.

Keskeisenä pyrkimyksenä on uskotella meille, että Afrikasta ja Lähi-idästä vyöryvä maahanmuuttokatastrofi uhkaa. Lähtömaista mainitaan vain nämä kaksi aluetta, mistä ei ihan arvaisi, että suurimmat ulkomaalaisryhmät Suomessa ovat virolaiset ja venäläiset. Ehkä heitä ei mainita, koska he ovat valkoisia?

Ohjelman keskeisenä linjana on maahanmuuttajien erottelu muista suomalaisista:
- maahanmuuttajan saama kansalaisuus voitaisiin ottaa pois
- yhteiskunnan tukia saava maahanmuuttaja ei saisi vapaasti valita asuinpaikkaansa
- tulonsiirtoja ryhdyttäisiin erottelemaan etnisen taustan perusteella

Ohjelma on sisäisesti ristiriitainen:
- maahanmuutosta ei haluta puhua yhtenä kokonaisuutena, mutta silti ongelmana nähdään nettomaahanmuutto
- “ratkaisu vähemmistöjen työllistymisongelmiin on työelämävalmiuksien kehittäminen”, mutta tätä työtä tekevät ihmiset ovat maahanmuuton ongelmista elävää virkakuntaa, jota halutaan “karsia kovalla kädellä”
- väestöräjähdystä halutaan torjua Afrikan tyttöjen ja naisten aseman parantamisella, mutta kehitysapua ehdotetaan käytännössä lopetettavaksi

Erityisen tärkeää on liioittelu.

Maailman pakolaisista 86 prosenttia on kehitysmaissa. Suurin osa pakolaisista elää evakkoina, eli pakolaisina omassa kotimaassaan. Euroopassa maailman pakolaisista on vain 3,5 prosenttia, Suomessa 0,03 prosenttia. Pakolaisia otetaan vastaan tiukan kiintiön verran. Turvapaikanhakijoiden määrä riippuu pääsääntöisin konflikteista maailmalla ja Suomeen heistä tulee hyvin vähän.

Perussuomalaiset vaativat ohjelmassaan erityisesti tiukennuksia perheenyhdistämiseen, eli siihen, että ihmisellä olisi oikeus saada puolisonsa tai lapsensa luokseen Suomeen ja siihen, että lapsella olisi oikeus kasvaa äitinsä tai isänsä kanssa. He jättävät mainitsematta, että perheenyhdistämiseen on jo tehty merkittäviä kiristyksiä. Tiukentuneen politiikan seurauksena perheenyhdistämishakemusten määrä on romahtanut 70 prosenttia.

Perussuomalaisen maahanmuuttopolitiinen mantra on, että ihmisiä on autettava siellä missä he ovat. Tämä on vahvasti ristiriidassa sen kanssa, että puolue vaatii jatkuvasti kehitysyhteistyöstä leikkaamista. Suomi käyttää kehitysyhteistyöhön tänä vuonna todennäköisesti vain 0,48% bruttokansantulosta, vaikka olemme sitoutuneet 0,7 prosentin tavoitteeseen.

Suomalaiset ovat historiassa paenneet köyhyyttä, nälkää ja sotaa. Me olemme lähettäneet lapsiamme ulkomaille turvaan ja luottaneet muiden maiden solidaarisuuteen ja inhimillisyyteen. Sotavuosien ihannointiin nojaavilta perussuomalaisilta voisi odottaa tämän muistamista.

Tykkää ja seuraa vaalikampanjaa Facebookissa!

Stubbin hallitus kaatoi äitiyslain sunnuntaina. Äitiyslaki olisi tarkoittanut yhtä yksinkertaista muutosta: myös naispareille hedelmöityshoidoilla syntyneelle lapselle olisi voitu vahvistaa toinen vanhempi jo neuvolassa raskausaikana, ilman turhaa adoptioprosessia lapsen syntymän jälkeen.

Kokoomuksen ja demarien heikkous tasa-arvoa vastustavien kristillisdemokraattien edessä on surullista seurattavaa. Tasa-arvo on kestoteema kokoomuksen ja sosialidemokraattien juhlapuheissa, mutta kovin helposti siitä annettu periksi. Nyt tästä heikkoudesta maksavat kahden äidin perheet.

Hedelmöityshoitolaki mahdollistaa nykymuodossaan naispareille lapsen saamisen hedelmöityshoitojen avulla. Nyt näin syntyneet lapset jäävät ensimmäisiksi elinkuukausikseen ilman juridista turvaa: jos vanhemmat esimerkiksi eroavat tai toinen vanhemmista kuolee ennen kuin adoptiota on ehditty tehdä, lapsi menettää oikeuden toiseen vanhempaansa. Tällöin vanhemmalla ei ole oikeutta tavata lastaan eikä myöskään velvollisuutta vastata millään tavalla lapsen elatuksesta.

Äitiyslaki olisi säästänyt kuntien rahoja, kun adoptioneuvontavelvoite samaa sukupuolta olevien parien kohdalta olisi poistunut, sekä käräjäoikeuksien rahoja, kun adoptiopäätökset sateenkaariparien osalta olisivat vähentyneet. Erityisen kohtuuton tilanne on naispuolisilla avopareilla, joiden kohdalla sisäinen adoptio ei ole edes mahdollinen. Äitiyslaki ei olisi vienyt lapselta mahdollisuutta vahvistaa juridista isyyttä, sillä lain piiriin olisivat kuuluneet vain ne perheet, joissa lapsi on saanut alkunsa tuntemattoman luovuttajan sukusoluista ja joissa edellytyksiä isyyden vahvistamiseen ei olisi ollut.

Kristillisten tekopyhä perhepolitiikka ei palvele lapsen etua, eikä se palvele perheiden etua. On häpeällistä, että kokoomus ja sosialidemokraatit ovat suostuneet antamaan tässä asiassa periksi. Sama tilanne oli myös isyyslain uudistuksessa, jossa ei huomioitu useamman kuin kahden vanhemman perheitä.

Äitiyslain kaataminen osuu pahiten naisparien lapsiin, joiden oikeus molempiin vanhempiinsa on edelleen käräjäoikeuden päätöksen ja vanhempien yhteisymmärryksen varassa. Nämä lapset eivät lakkaa olemasta, vaikka Räsänen kuinka paljon sitä toivoisi. He ansaitsevat samat oikeudet kuin kaikki muutkin lapset.

Tykkää ja seuraa vaalikampanjaa Facebookissa!

Tammikuun ennätyssuosittu vegaanihaaste päättyi. Itse muistin taas sen, ettei veganismi ole kovin vaikeaa. Samalla olen miettinyt lihankulutuksen jatkuvaa kasvua, sen seurauksia ja mitä sille voisi tehdä. Auttaisiko eduskunnan kasvisruokapäivä?

Vegaanihaaste on hyvä tapa herättää keskustelua ruoasta ja niistä seurauksista, mitä jokapäiväinen syömisemme aiheuttaa. On tärkeää, että meillä on suuri joukko ihmisiä, jotka joka päivä kyseenalaistavat sen, miten suhtaudumme eläimiin ja kritisoivat eläinten hyväksikäyttöä. Kuvat sikalatiloilta ja broileritehtaista kertovat sen, että suomalaisen eläintuotannon todellisuus on hyvin erilaista kuin mitä meidän halutaan uskovan.

Tiedän myös, että ruoka on ihmisille äärimmäisen henkilökohtainen asia.

Jättäessäni valtuustoaloitteen koulujen kasvisruokapäivästä (joka otettiin käyttöön 2011 alusta), en osannut kuvitella, millainen keskustelu asiasta seurasi. Valtuutetut puhuivat stalinismista, pakkosyöttämisestä ja fariseuksista. He kertasivat vuosikymmenien takaisia kokemuksiaan koulujen kasvisruuasta, kertoivat itkemisestä, oksentamisesta pulpettiin ja itsemurhauhkauksista. Kasvisruuan väitettiin aiheuttavan anoreksiaa, diabetestä ja anemiaa.

Video valtuustokeskustelusta on edelleen katsomisen arvoinen.

Yhä useampi ihminen on vegaani tai kasvissyöjä. Silti lihankulutus on Suomessa kasvanut tasaisesti koko 2000-luvun. Keskimäärin jokainen suomalainen syö lihaa 75 kiloa vuodessa, se on kymmenen kiloa enemmän kuin vuosituhannen vaihteessa. Viikoittainen kasvisruokapäivä olisi suoranainen vallankumous. Se leikkaisi kulutuksesta 10 kiloa vuodessa!

Lihan suurkulutus aiheuttaa vakavia ekologisia ongelmia: puhdasta vettä kuluu paljon ja syntyy ilmastopäästöjä. Teollisesta eläintuotannosta ovat onnelliset possut kaukana. Liika lihansyönti on myös terveydelle haitallista.

Olemme oppineet Helsingin kouluissa käyttöön otetusta kasvisruokapäivästä yhden tärkeän asian: äänekkäiden alkuprotestien jälkeen kaikki sujuu nyt hyvin. Opetusvirastolle saaman tiedon mukaan oppilaat tai huoltajat eivät nykyisin kiinnitä erityistä huomiota kasvisruokapäivään eikä kielteistä palautetta päivästä enää tule.

Näin vaalien alla haluan tehdä ehdotuksen: eduskunnan kuppiloissa on otettava käyttöön viikottainen kasvisruokapäivä.

Kuten niin monet helsinkiläiset valtuutetut muutama vuosi sitten, maamme ylimpien päättäjien joukossa on varmasti edelleenkin paljon turhia ennakkoluuloja kasvisruokaa kohtaan. Eduskunnan kasvisruokapäivä auttaisi murtamaan ne.

Tykkää ja seuraa vaalikampanjaa Facebookissa!