Helsingin metsät on turvattava yleiskaavassa

Helsingin metsät ovat koko Suomen mittakaavassa poikkeuksellisen monimuotoisia ja arvokkaita. Upeilla kaupunkimetsillä, yhtenäisillä viheralueilla, rakentamisesta vapailla rannoilla ja saarilla on mittaamaton arvo, jota emme aina osaa arvostaa. Helsingin rakentamista ohjaava yleiskaavaluonnos on parhaillaan kommentoitavana. Nyt on oikea aika ottaa kantaa kaupungin luontoalueiden puolesta.

Helsingissä on erityistä luonnonläheisyys. Yleiskaavan pitäisi vaalia tätä ajatusta. Tein kolme vuotta sitten valtuustoaloitteen metsäisen suojeluverkoston perustamiseksi Helsinkiin. Esitys verkostosta valmistuu tänä keväänä. Meidän on pystyttävä turvaamaan luonnonsuojelualueet myös yleiskaavassa. Rakentamattomat ja rakennetut viheralueet pitää selvästi erottaa toisistaan.

Vihreiden ehdotuksesta kaupunkisuunnittelulautakunta kehotti jo virastoa valmistelemaan luonnon suojelua kuvaavan kaavamerkinnän. Yksi vihermerkintä, jossa liikunnalle, virkistykselle ja luonnonsuojelulle varatut alueet niputetaan yhteen, ei missään nimessä riitä. Luontojärjestöjen esittämä viher- ja virkistysalueiden jako kolmeen luokkaan on hyvä ehdotus, jonka pohjalta alueiden tosiasialliset luonteet saataisiin paremmin näkyviin.

Yleiskaavaluonnoksen ns. pikselimalli antaa hyvät välineet kaupunkirakenteen tiivistämiselle: rakennetaan korttelikaupunkia ja enemmän asuntoja paikkoihin, jotka on varattu pääasiallisesti rakentamiselle. Arvokkaita luontokohteita se ei kuitenkaan turvaa. Luontokohteiden tulisi saada kaavassa selvästi isompi painoarvo. Taistelua yksittäisistä luontoalueista ei pidä jättää ainoastaan asemakaavojen laadintaan.

Helsingin luonto on ainutlaatuista. Tiivis rakentaminen tarvitsee vastapainokseen metsiä, joissa ihmiset voivat hengittää ja joissa helsinkiläiset lapset pääsevät kiipeilemään puihin ja tonkimaan multaa. Emme saa rakentaa kaupunkia kieltämällä tulevilta helsinkiläisiltä oikeutta lähiluontoon.