Emma Karin blogi

Eläinten ystävät ovat uudessa eduskunnassa vähissä.

Valituista kansanedustajista vain 31 allekirjoitti ennen vaaleja eläinsuojelujärjestöjen Eläinsuojelulaki 2015 -sitoumuksen. Vaalikoneiden ja viime kauden äänestyksen perusteella turkistarhattoman Suomen puolustajia löytyy uudesta eduskunnasta vain hitusen enemmän: 200 kansanedustajasta ainoastaan 48 kannattaa turkistarhauksen lopettamista.

Kun eduskunta kaksi vuotta sitten käsitteli kansalaisaloitetta turkistarhauksen kieltämiseksi, puolueista vain Vihreät äänesti yksimielisesti aloitteen puolesta. Suurin osa turkistarhauksen jatkamista puolustaneista kansanedustajista myönsivät, että turkistarhauksessa on ongelmia ja eläinten pitotapaan on saatava parannuksia. Kokoomuksen, sosialidemokraattien ja keskustan kansanedustajat nostivat turkisasetuksen ja eläinsuojelulain uudistuksen tärkeäksi kohdaksi puuttua turkistarhauksen ongelmiin. Kielto ei kuulemma tarvittu, koska ongelmat korjataan.

Toisin kävi. Vanhentunut eläinsuojelulaki jäi uudistamatta kokoomusjohtoisen maa- ja metsätalousministeriön vetkuttelun takia. Turkiseläinten olojen parantamiseen tähtäävän turkisasetuksen valmistelu floppasi pahan kerran. Eläinten puolestapuhujat joutuivat lopulta marssimaan ulos asetusta valmistelevasta työryhmästä, sillä turkisalan lobbaus jyräsi jalkoihinsa kaikki eläinten olojen parantavat esitykset.

Nyt asetusluonnos on kadonnut maa- ja metsätalousministeriön uumeniin odottamaan uutta ministeriä. Ja kun viimeisetkin eläinten puolestapuhujat on siivottu hallituksesta pois, parannuksia ei ole odotettavissa. Pelkona on, että eläinten oloja huononnetaan entisestään.

Turkistarhaus on eläintuotannon julmimpia muotoja. Turkiseläimet eivät ole lehmiä tai lampaita. Ketut ja minkit ovat villieläimiä, jotka eivät voi hyvin häkeissä. Se on syy siihen, miksi turkistarhaus on yksi eläintuotannon epäinhimillisin muoto. Se on syy siihen, miksi turkistarhaus on kiellettävä.

Se on syy siihen, miksi marssimme tänään eläinten puolesta ja vaadimme turkistarhauksen lakkauttamista. Tule mukaan! Nähdään Senaatintorilla klo 16!

Tänään tuli julki kokoomuksen maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpon uuden turkisasetuksen sisältö. Odotukset olivat suuret. Suomen turkistarhoilla miljoonien turkiseläinten elämän piti muuttua hitusen paremmaksi. Pettymys oli kuitenkin suuri, kun yksikään asetukseen esitettävistä muutoksista ei oleellisesti paranna turkiseläinten oloja. Sen sijaan asetus sisältää jopa heikennyksiä nykyvaatimuksiin. Eläinsuojelujärjestöt ovat marssineet ulos turkisasetuksen valmistelusta.

Kun eduskunta puolitoista vuotta sitten käsitteli kansalaisaloitetta turkistarhauksen kieltämiseksi, syyksi kansalaisaloitteen hylkäämiselle annettiin turkisasetuksen uudistus. Suurin osa turkistarhauksen jatkamista puolustaneista kansanedustajista sanoivat, että turkistarhauksessa on ongelmia ja eläinten pitotapaan on saatava parannuksia. Useat kokoomuksen, sosialidemokraattien ja keskustan kansanedustajat nostivat turkisasetuksen ja eläinsuojelulain uudistuksen tärkeäksi kohdaksi puuttua turkistarhauksen ongelmiin.

Meille sanottiin, että hallituksen tavoitteena on "eettisen kotieläintuotannon edistäminen" ja "tuotantoeläinten hyvinvoinnin parantaminen". Sanottiin, että tämä parannus saataisiin nähdä kun eläinsuojelulaki ja turkistarhausta säätelevä turkisasetus uudistettaisiin. Eläinsuojelulain kokonaisuudistusta ei haluttu saada valmiiksi ja se jätettiin seuraavalle hallitukselle. Yksikään turkisasetukseen tulevista muutoksista ei paranna turkiseläinten oloja. Meille siis valehdeltiin.

Kokoomuksen joutuessa selittelemään luonto- ja eläinvihamielistä politiikkaansa, olin rehellisyyden nimissä odottanut edes kosmeettisia parannuksia turkisasetukseen. Näitä ei tehty. Kisa keskustan äänistä on saanut niin tiukan otteen kokoomuksesta, että puoluetoimistossa on unohdettu, kuinka suuri osa kokoomuksen omista (ja keskustan) äänestäjistä välittää luonnosta ja eläinten eettisestä kohtelusta.

Turkiseläimet eivät ole lehmiä tai lampaita. Ne eivät ole domestikoituneita kotieläimiä. Ketut ja minkit ovat villieläimiä, jotka eivät voi hyvin häkeissä. Se on syy siihen, miksi turkistarhaus on yksi eläintuotannon epäinhimillisin muoto. Se on syy siihen, miksi turkistarhaus on kiellettävä.

Näistä eduskuntavaaleista on tulossa myös eläinsuojeluvaalit.
Seuraa kampanjaa facebookissa.

Tammikuun ennätyssuosittu vegaanihaaste päättyi. Itse muistin taas sen, ettei veganismi ole kovin vaikeaa. Samalla olen miettinyt lihankulutuksen jatkuvaa kasvua, sen seurauksia ja mitä sille voisi tehdä. Auttaisiko eduskunnan kasvisruokapäivä?

Vegaanihaaste on hyvä tapa herättää keskustelua ruoasta ja niistä seurauksista, mitä jokapäiväinen syömisemme aiheuttaa. On tärkeää, että meillä on suuri joukko ihmisiä, jotka joka päivä kyseenalaistavat sen, miten suhtaudumme eläimiin ja kritisoivat eläinten hyväksikäyttöä. Kuvat sikalatiloilta ja broileritehtaista kertovat sen, että suomalaisen eläintuotannon todellisuus on hyvin erilaista kuin mitä meidän halutaan uskovan.

Tiedän myös, että ruoka on ihmisille äärimmäisen henkilökohtainen asia.

Jättäessäni valtuustoaloitteen koulujen kasvisruokapäivästä (joka otettiin käyttöön 2011 alusta), en osannut kuvitella, millainen keskustelu asiasta seurasi. Valtuutetut puhuivat stalinismista, pakkosyöttämisestä ja fariseuksista. He kertasivat vuosikymmenien takaisia kokemuksiaan koulujen kasvisruuasta, kertoivat itkemisestä, oksentamisesta pulpettiin ja itsemurhauhkauksista. Kasvisruuan väitettiin aiheuttavan anoreksiaa, diabetestä ja anemiaa.

Video valtuustokeskustelusta on edelleen katsomisen arvoinen.

Yhä useampi ihminen on vegaani tai kasvissyöjä. Silti lihankulutus on Suomessa kasvanut tasaisesti koko 2000-luvun. Keskimäärin jokainen suomalainen syö lihaa 75 kiloa vuodessa, se on kymmenen kiloa enemmän kuin vuosituhannen vaihteessa. Viikoittainen kasvisruokapäivä olisi suoranainen vallankumous. Se leikkaisi kulutuksesta 10 kiloa vuodessa!

Lihan suurkulutus aiheuttaa vakavia ekologisia ongelmia: puhdasta vettä kuluu paljon ja syntyy ilmastopäästöjä. Teollisesta eläintuotannosta ovat onnelliset possut kaukana. Liika lihansyönti on myös terveydelle haitallista.

Olemme oppineet Helsingin kouluissa käyttöön otetusta kasvisruokapäivästä yhden tärkeän asian: äänekkäiden alkuprotestien jälkeen kaikki sujuu nyt hyvin. Opetusvirastolle saaman tiedon mukaan oppilaat tai huoltajat eivät nykyisin kiinnitä erityistä huomiota kasvisruokapäivään eikä kielteistä palautetta päivästä enää tule.

Näin vaalien alla haluan tehdä ehdotuksen: eduskunnan kuppiloissa on otettava käyttöön viikottainen kasvisruokapäivä.

Kuten niin monet helsinkiläiset valtuutetut muutama vuosi sitten, maamme ylimpien päättäjien joukossa on varmasti edelleenkin paljon turhia ennakkoluuloja kasvisruokaa kohtaan. Eduskunnan kasvisruokapäivä auttaisi murtamaan ne.

Tykkää ja seuraa vaalikampanjaa Facebookissa!

Eletään joulukuuta. Ulkona ei ole lunta. On kolme astetta lämmintä. Silti moni meistä seurasi ällistyneenä lauantain linnan juhlia, joissa niin moni vieras katsoi tarpeelliseksi saapua linnaan toisen eläimen turkki päällään.

Linnassa on tunnetusti todella kuumaa ja hikistä. Silti keskustan kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila haluasi kulkea myös linnan sisällä siniketusta tehty stoola harteillaan.

Rkp:n kansanedustaja Jörn Donner seisoi ylpeänä vaimonsa Bitte Westerlundin rinnalla, joka kertoi kantavansa hylkeennahasta tehtyä pukua. He kertoivat laittoman turkiksen olevan propagandaa hylkeiden tappamisen puolesta.

Erityisen paljon hämmensi kokoomuksen harvoihin eläinten puolestapuhujiin kuuluva Sari Sarkomaa, joka saapui linnaan valtava kettuturkis päällään. Sarkomaa on toiminut pitkään eduskunnan eläinoikeustyörymän puheenjohtajana ja ottanut usein kantaa mm. turkiseläinten huonoihin oloihin.

Itse en ole koskaan pitänyt siitä, miten linnan juhliin kutsuttujen naisten ulkonäön ja pukeutumisen arvostelu on Suomessa yleinen kansanhuvi. Mutta kun vaatteilla halutaan antaa viesti, on hyvä miettiä, mikä tämä viesti on. Politiikon päällä turkis on vahva poliittinen kannanotto julmuuden puolesta.

Omituisen turkisvillityksestä teki myös se, että juhlien emäntä, presidentin puoliso Jenni Haukio, on tunnettu eläinten puolesta puhuja. Hänelle myönnettiin aikaisemmin tänä vuonna eläinoikeusjärjestö Animalian Pro Animalia -tunnustus. Vaikka ei välittäisi eläimistä tai edes omasta imagostaan, vierailta olisi voinut odottaa kunnioitusta juhlien emäntää kohtaan.

Nykyisin jokainen tietää, millaisissa oloissa turkiseläin elää koko elämänsä. Helsingin kadut ja metroasemat ovat tälläkin hetkellä täynnä turkiseläinten kasvattamista kritisoivia mainosjulisteita. Kantamalla turkkia halutaan kertoa, että turkistuotanto on ihan oikein. On oikein, että minun tarpeettoman takkini, puuhkani tai piponitupsuni takia on kärsitty ja kuoltu.

Turkis ei tee ketään kauniiksi. Se kertoo kantajastaan jotain todella rumaa.

Tue turkittomia liikkeitä: www.turkittomatliikkeet.fi
Tietoa turkistarhauksesta ja kampanjasta: www.animalia.fi/turkistarhatonsuomi

Tykkää Emmasta Facebookissa!

Uhanalaisten suurpetojen metsästys on Suomessa jatkuva kiistakapula. Nyt maa- ja metsätalousministeriö haluaa lisätä karhun metsästystä. Ministeriö lähetti maanantaina lausunnoille asetusluonnoksen karhujen metsästysmääristä.

Ministeriö esittää suurimmaksi sallituksi metsästysmääräksi 243 karhua. Viime vuoden metsästyskiintiö oli 198. Erikoiseksi lupamäärien suuren lisäämisen tekee se, että tämä on vastoin asiantuntijoiden suosituksia. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on arvioinut kestäväksi metsästysmääräksi 200 karhua. RKTL:n arvioi karhukannan kasvaneen ja Suomessa elää vähintään 1660–1780 karhua. Vuotta aikaisemmin vastaava arvio oli 1515–1635 karhua. Arvioissa esiintyy suuria heittoja, eikä metsästyskiintiöillä ole tapana perustua varovaisuusperiaateeseen.

Petopolitiikalla on Suomessa helppo saada kannatusta. Edellinen maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila ehdotti alkuvuonna karhujen kevätpyynnin ottamista uudelleen käyttöön. Kevätmetsästyksestä luovuttiin jo lähes 20 vuotta sitten, sillä metsästystä lisääntymiskaudella pidetään erityisen ongelmallisena. Monilla karhuilla on keväällä pienet pennut.

Karhujen aiheuttamia vahinkoja voidaan ehkäistä muutenkin kuin tappamalla karhut sukupuuttoon. Sähköistetyt suurpetoaidat, laumanvartijakoirat, yösuojat sekä haju-, ääni- ja valokarkotteet ovat tähän hyviä välineitä. Karhujen aiheuttamat vahingot pitäisi korvata täysin poromiehille ja karjanomistajille ja Suomeen tulisi perustaa valtakunnallinen suurpetoneuvottelukunta.

Karhu on määritelty uhanalaiseksi lajiksi ja sen uhanalaisuuden ainoat syyt ovat laillinen ja laiton metsästys. On meidän tehtävämme säilyttää tämä hieno eläin metsissämme ja pitää laji elinvoimaisena.

Pakkoliikkeitä, ientulehduksien turvottamia suita, silmätulehduksien sokeuttamia silmiä, märkiviä haavoja, puuttuvia raajoja… Eläinaktivistit paljastivat jälleen kerran turkistarhojen todellisuuden julkistamalla tarhoissa salaa kuvattuja videoita. Mikään ei ole muuttunut, päinvastoin. Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran viimevuotisten tarkastusten mukaan tilanne turkistarhoilla on selkeästi heikentynyt.

Sertifikaatit eivät auta: pahimmat tapaukset tallennettiin arvostetulta, sertifioidulta tarhalta. Eläinsuojeluviranomaiset eivät pysty huolehtimaan eläinten hyvinvoinnista, sillä Evira on todennut vuosittaisten tarkastusten olevan mahdottomia. Lisäksi Eviran tarkastuksista ilmoitetaan useita päiviä etukäteen, joten tarhoilla ehditään varautua tarkastajien tuloon.

Onneksi eläinten hyvinvoinnista huolehtivat voivat kuitenkin huokaista helpotuksesta, sillä turkistarhaajat ovat itse luvanneet tarkastaa tilat, joissa kärsiviä eläimiä oli kuvattu. Tahattomasti mieleen tulee sanonta pukista kaalimaan vartijana.

Ministeri Sirkka-Liisa Anttila on poikkeuksellisesti myöntänyt, ettei nykyinen laki huomioi tarpeeksi eläinten hyvinvointia. Ministerin mukaan kysymys on kuitenkin "vain senteistä ja tietyistä virikkeistä". Anttilasta turkiseläinten hyvinvointia voidaan arvioida silmämääräisesti.

Silmämääräisesti arvioituna voimme todeta, etteivät eläimet voi hyvin suomalaisilla turkistarhoilla. Silmämääräisesti arvioituna voimme todeta, etteivät kituvat eläimet ole turkistarhoilla harvinainen poikkeus. Silmämääräisesti arvioituna voimme todeta, ettei turkistarhausta voida harjoittaa ilman kohtuuttoman kärsimyksen aiheuttamista eläimille.

Turkikset eivät ole ihmisille välttämättömyys, vaan pahimman luokan turhake. Me emme tarvitse turkiksia, joten niiden takia tuotettu kipu ja kärsimys on turhaa. Villieläimet eivät kuulu häkkeihin, eivätkä kettujen hännät trendipipojen tupsuiksi. Turkistarhauksesta on luovuttava.

Keskiviikkona eläin- ja ympäristöjärjestöt vaativat turkistarhauksen täyskieltoa. Kulkue lähtee klo 15 Helsingin Rautatientorilta Aleksis Kiven patsaalta.

Tule mukaan.

Suomen susien tilanne on hälyttävä. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen eilen julkaisemassa lausunnossa Suomen susikannan kooksi arvioitiin 135-145 yksilöä. Vuosi sitten susia arvioitiin olevan 150-160.

Suomen susi on erittäin uhanalainen laji, joka on ollut rauhoitettuna lähes 40 vuotta. Silti kantaa ei saada elpymään. Syy tähän on selvä - kannan ei halutakkaan elpyvän.

Suden tappaminen ilman maa- ja metsätalousministeriön myöntämää poikkeuslupaa on laitonta, silti metsästys on merkittävin syy suden uhanalaisuuteen. Vaikka kannan voidaan sanoa olevan hälyttävän pieni, ministeriö myönsi tänäkin syksynä 22 uutta kaatolupaa.

Suomi on ajamassa susiaan sukupuuttoon. EU-komissio on yrittänyt puuttua susivainoihin vaatimalla, että Suomessa on oltava vähintään tuhat sutta, ennen kuin lajin suojelua voidaan lieventää. Komissio on pitänyt Suomessa myönnettyjä kaatolupia luontodirektiivin vastaisina, sillä suden suojelun taso ei Suomessa ole suotuisa.

Kaatolupien on sanottu ehkäisevän salametsästystä. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Susia katoaa jatkuvasti enemmän kuin niitä on luvallisesti kaadettu. WWF arvioi salametsästyksen olevan edelleen suurin yksittäinen susien kuolinsyy Euroopassa.

Susi on suojelukohteena hankala, sillä susia pelätään ja niiden tappamiselle on laaja hyväksyntä. Suomessa suden ei kuitenkaan tiedetä tappaneen ihmistä vuoden 1882 jälkeen ja tämänkin tapauksen aiheuttajaa on jälkikäteen epäilty villiintyneeksi koiraksi tai koirasudeksi. Ihmisen paras ystävä onkin hyvä vertailukohta, sillä Suomessa koiran hyökkäyksen seurauksena on menehtynyt ainakin kymmenen ihmistä vuosien 1998-2006 aikana.

Ihminen on suden ainoa vihollinen. Susi kuuluu Suomen luontoon ja on meidän tehtävämme turvata sen elinmahdollisuudet. Susien aiheuttamat vahingot on korvattava täysin poromiehille ja karjanomistajille ja asiallista susivalistusta on lisättävä. Susien kaatolupien myöntäminen on lopetettava, kunnes tiedämme, että tämä hieno laji säilyy metsissämme.

Kinkku on monien suomalaisten mielestä joulupöydän kruunu. Suomalaiset syövät sianlihaan yli 30 kiloa vuodessa. Sianlihaa syödään enemmän kuin mitään muuta lihaa ja sen kulutus on jatkuvasti kasvanut.

Mitä enemmän sikaa syödään, sitä enemmän niitä kasvatetaan. Suomen harvenevissa sikaloissa pidetään yhä suurempia määriä sikoja. Tälläkin hetkellä Suomen sikaloissa elää noin 1,5 miljoonaa sikaa. Sikoja päätyy teuraalle noin 2,4 miljoonaa yksilöä vuodessa.

Sika on hieno eläin. Ne ovat uteliaita, oppimiskykyisiä ja älykkäitä. Luonnostaan aktiivisten sikojen tehotuotantoon liittyykin paljon ongemia. Alle viikon ikäisten porsaiden kulmahampaat yleensä hiotaan tai katkaistaan. Jotta lihasta saataisiin paremman makuista, poikapossut kastroidaan ilman puudutusta ja kivunlievitystä.

Possujen äidit pidetään yleensä kääntymisen estävässä häkissä, joissa tapahtuvat porsiminen ja imetys. Emakkoa voidaan pitää porsimishäkissä jopa kahdeksan viikkoa porsimisen jälkeen. Muita sikoja kasvatetaan ryhmäkarsinoissa, joissa satakiloiselle sialle on varattava tilaa 0,65 m² eli alle sanomalehden aukeaman verran. Ahtaat, likaiset ja virikkeettömät karsinat ovat omiaan aiheuttamaan aktiivisille ja luonnostaan siisteille sioille ahdistusta ja stressiä.

Kärsimyksen ei tarvitse kuulua joulupöytään, vaihtoehtojakin löytyy. Luomusikaloita löytyy Suomesta vain vähän, mutta ne ovat suursikaloita pienempiä ja niissä mm. kääntymisen estävät porsimishäkit ovat kokonaan kielletty. Luomusioilla on enemmän tilaa ja siat pääsevät kesäisin ulos jaloittelemaan.

Joulun kunniaksi siat voi myös säästää kokonaan. Kinkkuja korvaamaan on syntynyt useita eri vaihtoehtoja. Voin hyvin suositella seitan- ja tofukinkulla mässäilyä tänä jouluna.

Lämmintä ja possuystävällistä joulua kaikille!

Suomen lajien uhanalaisuusarviointi julkistettiin tänään ja tulokset ovat huolestuttavia. Joka kymmenes Suomen eliölaji on edelleen uhanalainen.

Suomessa on 2 247 uhanalaista lajia. Joidenkin lajien kohdalla tilanne on parantunut, mutta useimpien kohdalla tilanne on huonontunut.

Täällä pesivistä lintulajeista joka neljäs on uhanalainen. Uhanalaisten lajien lisäksi 30 lajia on luokiteltu silmälläpidettäviksi. Uhanalaisia kovakuoriaislajeja on hieman vähemmän kuin aikaisemmin, mutta silmälläpidettävien ja Suomesta hävinneiksi arvioitujen kovakuoriaisten määrä kasvoi huomattavasti.

Suuri osa uhanalaisista lajeista elää metsissä. Metsissä tapahtuneet muutokset ovatkin yleisin uhanalaisuuden syy. Näitä muutoksia ovat lahopuun väheneminen ja metsien "hoitotoimenpiteet", joilla suomalaiset metsät muutetaan puupelloiksi.

Luonnonsuojelukysymykset olivat kartalla myös budjettineuvotteluissa, joista hallituspuolueiden eduskuntaryhmät pääsivät tänä aamuna sopuun. Vihreät saivat kohdennettua Metsähallituksen luontopalveluihin 3,6 miljoonaa euroa. Tämä raha ei tule estämään metsälajiston köyhtymistä, mutta sillä vältetään pahimmat kansallispuistojen ja luonnonsuojelualueiden palveluihin kohdistettavat säästöt.

Luonnonsuojelun tavoitteeksi ei riitä se, että lajiston uhanalaistumisvauhti hieman hidastuu. Jos emme saa oman metsälajistomme köyhtymistä kuriin, miten vomme vaatia kehitysmaita suojelemaan trooppisia metsiään?

Etelä-Suomen metsistä suojeltuna on vain noin prosentti, vaikka ne ovat lajistoltaan maamme rikkainta luontoa. Suomen jäljellä olevat luonnontilaiset ja niiden kaltaiset metsät on säilytettävä. Etelä-Suomen metsistä on saatava kymmenen prosenttia suojelun piiriin.

Luontoa voi myös hyödyntää tuhoamatta sitä. Tämä vain tarkoittaa, että asioita on opittava tekemään uudella tavalla.