Emma Karin blogi

Seisoin Porin ostoskeskuksen lavalla ja puhuin pojista. Puhuin siitä, että emme ole heränneet siihen, että pojat tippuvat kyydistä. Poikien lukutaito heikkenee, arvosanat tippuvat ja erot kasvavat. Liian moni on jo pudonnut ja vielä useampi on tippumassa. Totesin, että meidän on pidettävä parempaa huolta pojistamme.

Kun astuin lavalta, luokseni käveli mies. Miehen hampaat olivat amfetamiinin viemät, silmät pälyilivät ja vaatteet haisivat lialta. ”Puhuit musta. Mää olen niitä, kadonneita poikia.” Hätkähdin. Hän sanoi olevansa minun ikäiseni, mutta näytti 20 vuotta vanhemmalta.

Mies puhui nopeasti, melkein hengästyen. Ehkä hän ajatteli, että pitää puhua nopeasti, koska kohta lakkaan kuuntelemasta. Hän kertoi koulusta, jossa oli aluksi kivaa. Hän kertoi havainnosta, että toiset ymmärsivät ja hän ei. Hän kertoi häpeästä ja nöyryytyksen tunteesta. Oppitunnit tuntuivat kiusaamiselta. Lopulta tuli lukihäiriödiagnoosi ja koulukuraattori, mutta hän oli jo päättänyt olevansa tyhmä.

Ongelmat kasaantuivat eikä mikään onnistunut. Hän kertoi siitä, kuinka lopulta amiksessa ote elämästä kirposi. Kuinka hän vielä yritti muutaman kerran uudestaan, mutta enää mikään ei sujunut. Sitten hän antoi periksi. Nyt ei ole kotia, eikä toivoa paremmasta. ”Mun elämä meni jo, mutta pelasta ne muut pojat”, hän sanoin. Lupasin, että teen kaiken minkä voin. ”Se ei vaan taida olla tarpeeksi”, hän sanoi. Se kirpaisi.

Kävellessäni bussille mietin, että hänkin on ollut jonkun pieni poika. Hänellä oli äiti, joka suukotteli varpaita. Hänellä oli isä, joka kutitti vatsasta. Häntä rakastettiin. Hänestä huolehdittiin. Mietin kaikkia niitä poikia, joilla ote on kirpoamassa. Ehkä jos olisi ollut joku, joka olisi tarpeeksi ajoissa ottanut kopin, heidän elämänsä olisi hyvin erilaista. On helpompaa kasvattaa ehjiä lapsia kuin korjata rikkinäisiä aikuisia.

Minulle on selvää, että meidän on pidettävä parempaa huolta pojistamme.

Sipilän hallituksen viedessä läpi päivähoidon ja varhaiskasvatuksen heikennyksiä, vastuu laadukkaan varhaiskasvatuksen puolustamisesta on jäänyt talousvaikeuksien kanssa painiville kunnille.

Helsinki on torjunut opetusministeri Grahn-Laasosen esitykset lapsiryhmien kasvattamisesta ja tasa-arvoisen päivähoito-oikeuden lopettamisesta. Samalla olemme myöntäneet erityistä tukea niille päiväkodeille, joissa on paljon tukea tarvitsevia lapsia. Nämä ovat olleet Helsingiltä tärkeitä päätöksiä. Ne tukevat heikoimmassa asemassa olevien perheiden lapsia ja auttavat maahanmuuttajalapsia kotoutumaan.

Suomessa osallistutaan varhaiskasvatukseen Euroopan heikoimmin. Me tiedämme, että laadukas varhaiskasvatus parantaa lapsen oppimismahdollisuuksia ja vähentää syrjäytymisriskiä. Oppimistulosten heikentyessä ja lasten eriarvoistumisen kasvaessa varhaiskasvatuksen osallistuvien lasten määrää on lisättävä. Tämä tarkoittaa heikennysten sijaan parannuksia. Mallia voidaan katsoa muualta, sillä noin joka toisessa Euroopan maassa yli 3-vuotiaiden osapäiväinen varhaiskasvatus on maksutonta.

Laadukkaalla varhaiskasvatuksella ja päivähoidolla on lasten hyvinvoinnin parantamisen lisäksi myös merkittävä rooli naisten työllistymismahdollisuuksien parantamisessa. Siksi meidän on pidettävä huolta hoitopaikkojen riittävyydestä sekä henkilökunnan jaksamisesta ja osaamisesta. Naisten työmarkkina-aseman parantaminen edellyttää myös perhevapaiden uudistamista ja kotihoidontuen kriittistä tarkastelua.

Päivähoidon heikentämisen sijaan vanhempien kynnystä tuoda lapsensa varhaiskasvatukseen on madallettava. Siksi osapäiväisestä varhaiskasvatuksesta on tehtävä maksutonta. Nykyisellään tämä tarkoittaisi neljää tuntia maksutonta varhaiskasvatusta päivässä. Tämän lisäksi annettava päivähoito olisi edeellen maksullista. Uudistus voidaan toteuttaa portaittain viisivuotiaista aloittaen.

Sipilän hallitukselta varhaiskasvatuksen laatua tai saatavuutta parantavia esityksiä on turha odottaa. Helsingin on näytettävä esimerkkiä ja poistettava varhaiskasvatuksen maksullisuus.

Kun puhutaan vaikeista ajoista ja yhteen hiileen puhaltamisesta, kysymys on, että millaisen ulospääsyn hallitus meille tarjoaa. Millaisen tulevaisuuden eteen nyt on tehtävä kipeitä päätöksiä?

Tosiasiassa kukaan ei oikeastaan tiedä, mikä on Sipilän, Soinin ja Stubbin visio. Hallitus ei tarjoa mitään toivoa paremmasta. Kun katsotaan hallituksen esityksiä, sen näkemys tulevaisuuden Suomesta aukenee synkkänä.

Sipilän hallituksen kovimmat leikkaukset osuvat varhaiskasvatukseen, kouluihin, yliopistoihin ja tutkimukseen. Eli tulevan sukupolven koulutustasoa lasketaan, eikä suomalaiseen osaamiseen tai tuotekehitykseen enää uskota.

Kasvua haetaan palkkoja alentamalla. Tämä tarkoittaa pienipalkkaisten (pääasiassa naisten) entistä huonompaa toimeentuloa. Rahaa sen sijaan laitetaan lisää navettojen, Talvivaaran ja teollisuuslaitosten tukiin. Tällainen ajatus kasvualoista oli ajankohtainen viimeksi 50 vuotta sitten.

Sipilän hallituksen visiossa maamme uudet painopisteet ovatkin tasa-arvoisen ja laadukkaan koulutuksen ja huipputeknologian sijaan alkutuotanto, halpatyövoima ja koulutustason laskeminen. Ja tämä tehdään, vaikka Sipilä vielä itse sanoi muutama vuosi sitten, että "Suomi voi kilpailla vain osaamisella, ei työvoiman hinnalla”.

Suomi tarvitsee kasvua. Suomalaiset ovat valmiita kipeisiinkin uudistuksiin, jos nämä tehdään oikeudenmukaisesti ja ne luovat pohjaa paremmalle huomiselle. Sipilän hallitus ei tällaista tarjoa.

Tuleva hallitus on kertonut ottavansa käyttöön lukukausimaksut. Maksut tulevat EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille. Viime hallituksessa onnistuimme kerta toisensa jälkeen torppaamaan maksut. Nyt hallituksessa ei ole ketään puolustamassa maksutonta koulutusta.

Erityisen omituista on se, että päätös lukukausimaksujen käyttöönotosta tehtiin hallituksen maahanmuuttopoliittisessa työryhmässä. Kyseessä on kuitenkin tärkeä koulutuspoliittinen päätös. Tehtiinkö päätös maksuttoman koulutuksen romuttamisesta siis maahanmuuttopoliittisin perustein? Jos tehtiin, viesti on selvä: tavoitteena vähemmän ulkomaalaisia opiskelijoita. Tämä tekee lukukausimaksupäätöksestä erityisen typerän.

Maksuton koulutus on tasa-arvoisen koulutuksen kivijalka ja Suomen valttikortti kansainvälisellä koulutuskentällä. Olemme pieni kielialue pohjoisessa kolkassa, joten meidän on houkuteltava kansainvälisiä osaajia omalla tavallamme. Maksuton koulutus on yksi tärkeimmistä vetovoimatekijöistä, joka saa ihmiset ympäri maailman valitsemaan juuri suomalaisen korkeakoulun.

Kun Suomeen lopulta päätyy, on maahamme helppo ihastua. Noin puolet kansainvälisistä opiskelijoista jää opintojensa jälkeen Suomeen töihin - ja yhä useampi haluaisi. Kansantaloutemme näkökulmasta on äärimmäisen kannattavaa, että saamme muutaman vuoden korkeakoulutuksen “hinnalla” osaavaa työvoimaa.

Kokemukset muista pohjoismaista osoittavat, että kansainvälisten opiskelijoiden määrä romahtaa lukukausimaksujen myötä. Tilanne voi ajan myötä parantua, mutta EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden määrä jäänee pysyvästi aiempaa matalammaksi. Pahimmassa tapauksessa saamme sanoa maksuttoman koulutuksen lisäksi hyvästit korkeakoulujemme kansainvälisyydelle.

Lukukausimaksuista saatavat rahat hupenevat suurella todennäköisyydellä stipendijärjestelmän pyörittämiseen ja maksullisten ohjelmien markkinointiin. Esimerkiksi Aalto-yliopistossa Vanhasen hallituksen käynnistämän lukukausimaksukokeilun menot olivat tuloja suuremmat, sillä suurin osa ilman stipendiä jääneistä ei ottanut opiskelupaikkaa vastaan.

Vähintä mitä tuleva hallitus voi tehdä, on valmistella lukukausimaksuja koskeva lainsäädäntö huolella niin, että maksujen todelliset vaikutukset opiskelijamääriin ja yliopistojen rahoitukseen sekä ennen kaikkea Suomen kansantalouteen tiedetään ennen kuin laki astuu voimaan. Hallitusneuvottelijat ovat viestineet, että lukukausimaksut on tarkoitus ulottaa koskemaan kaikkia korkeakouluja. Vähintä mitä voidaan tehdä, on jättää maksujen perimisestä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen omaan harkintaan.

Kaikkein järkevintä olisi tietenkin luopua tästä järjenvastaisesta hankkeesta kokonaan. Tuleva hallitus tekee suuren virheen romuttaessaan maksuttoman koulutuksen periaatteen maahanmuuttopoliittisten tavoitteiden varjolla.

Tasa-arvoinen koulutus on hyvän yhteiskunnan kivijalka. Korkeakouluopiskelijat käynnistivät tänään #Koulutuslupaus-kampanjan, jolla halutaan muistuttaa eduskuntavaalien alla koulutuksen merkityksestä yksilölle ja yhteiskunnalle.

Oma tavoitteeni on, että koulutus on esikoulusta ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin tasa-arvoista. Yhteiskunta, jossa kaikilla on sama mahdollisuus koulutukseen perhetaustasta tai asuinpaikasta riippumatta, on kaikin tavoin parempi. Vihreät ovat Helsingissä tapelleet rahaa kouluille ja opetukseen, mutta silti ollaan tiukoilla.

Jokaisen lapsen tulisi osallistua esikouluun ja peruskoulu ei saa jakautua sijainnin mukaan rikkaampien ja köyhempien lasten kouluihin tai sellaisiin kouluihin, joissa on maahanmuuttajia ja joissa ei. Me emme halua lasten luokkayhteiskuntaa, josss ihmisen tulevaisuutta määrittäisi, millaiseen perheeseen tai minne hän sattuu syntymään.

Koulutuksesta leikkaaminen saa riittää. Helsinkiläiset lapset ja perheet maksavat valtion koulusäästöistä. Lapsia tulee koko ajan lisää, mutta rahaa vanhojen koulujen korjaamiseen tai uusien rakentamiseen on aivan liian vähän. Suomi ei saa kasvua sillä, että kunnat pakotetaan tekemään huonoa koulutuspolitiikkaa liian suurilla ryhmäkooilla ja tiukalla tuntikehyksellä. Aino mahdollisuus Suomelle kasvaa on kasvaa osaamisen avulla.

Tasa-arvoisiin koulutusmahdollisuuksiin kuuluu myös se, että vanhempien ammatti tai tulotaso ei määritä nuoren hakeutumista jatko-opintoihin. Siksi on tärkeää, että opintoraha ja asumistuki ovat riittävän korkealla tasolla myös kaupungeissa elämiseen. On kohtuutonta vaatia nuoria elättämään itseään lainarahalla taloustilanteessa, jossa työllistyminen valmistumisen jälkeen ei ole itsestäänselvyys. Opintotukijärjestelmän on myös oltava selkeä. Perustulo yksinkertaistaisi myös opintotukijärjestelmää.

Maailman tasa-arvoisin koulutusjärjestelmä on säilytettävä myös tulevaisuudessa. Siksi maksuttomasta koulutuksesta on pidettävä kiinni eikä lukukausimaksuja saa säätää kenellekään. Monissa selvityksissä on todettu, että mahdollisuus maksuttomaan koulutukseen hyödyttää Suomen taloutta.

Tasa-arvoinen yhteiskunta on kaikille parempi. Sitä ei tehdä lasten ja nuorten koulutuksesta leikkaamalla.