Emma Karin blogi

Tänään ihmiskunta on kuluttanut luonnon koko vuonna tuottamat uusiutuvat luonnonvarat. Jos kaikki ihmiset kuluttaisivat kuten helsinkiläiset, vuoden ylikulutuspäivä päivä olisi tullut paljon aikaisemmin. Syksyn alussa valtuustossa hyväksytään Helsingin Globaalin vastuun strategia, jonka on tarkoitus löytää keinoja pienentää Helsingin ekologista jalanjälkeä ja edesauttaa ihmisoikeuksien toteutumista.

Strategiaa on valmisteltu yli kolme vuotta. Tuloksena on surkein paperi, jonka olen koko valtuustourani aikana nähnyt. Neljä sivua tekstiä ilman yhtäkään uutta avausta. Strategiaa kuvaa hyvin "kappale" ympäristönsuojelusta. Kohta alkaa reippaasti: "Helsinki on eturivin toimija ympäristönsuojelussa." Koko asiasta todetaan kuitenkin ainoastaan, että Helsinki tehostaa Itämeren suojelua.

Edes valtuuston jo tekemää päätöstä Reilun kaupan kaupungiksi hakemisesta ei ole haluttu kirjata ohjelmaan. Päätös oli ainoa konkreettinen velvoite, joka strategian valmisteluun oli annettu. Ruoka muodostaa jopa kolmanneksen kaikista kulutuksen ympäristövaikutuksista. Helsingin Palmia ruokkii 80 000 ihmistä päivässä. Jos ekologista jalanjälkeämme halutaan pienentää, on panostettava lähiruokaan ja vähäpäästöiseen kasvisruokaan.

Hankinnat ovat vastuullisuuden ytimessä. Vaikka Helsinki on sitoutunut pienentämään hankintojensa ympäristövaikutuksia, sosiaaliset vaikutukset ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Kaupungin ei pitäisi tehdä hankintoja yrityksistä, joissa työntekijöiden järjestäytymisoikeutta on rajoitettu tai jotka toimivat veroparatiiseissa.

Vastuullisuuteen eivät sisälly ainoastaan välilliset vaikutukset ihmisiin. Tänne saapuvista pakolais- ja turvapaikanhakijalapsista ja -nuorista lähes kolmasosa on vaikeasti traumatisoituneita tai oireilevia, mutta heistä vain pieni osa saa hoitoa. EU:n ulkopuolelta tulevat työntekijät ovat usein Helsingin työmarkkinoilla hyvin heikoilla. Tällaisiin kysymyksiin ohjelmassa ei haluta koskea. Sen sijaan todetaan, että: "Maahanmuutto Helsinkiin on pysyvä ja vahvistuva kaupunki-ilmiö. Maahanmuuttajien merkitys kaupungin elinvoimaisuuden ja kansainvälisen kilpailukyvyn kehittämisessä tunnustetaan."

Globaalin vastuun strategia olisi voinut olla mahdollisuus miettiä vakavasti toimintamme vaikutuksia ympäröivään maailmaan. Näyttää siltä, ettei tätä mahdollisuutta haluta käyttää.

Kun Tanskan suurin päivälehti Jyllands-Posten julkaisi sivuillaan profeetta Muhammadia esittäviä pilapiirroksia syyskuussa 2005, useat muslimit Tanskassa ja eri puolilla maailmaa suuttuivat. Eniten vihaan herätti pilapiirros, jossa rinnastettiin muslimien profeetta terroristiin. Jyllands-Postenin päätoimitusta ja tanskalaisia uhkailtiin. Länsimaisen maailman silmissä kohu osoitti, ettei muslimimaailma ole valmis sananvapaudelle.

Tällä viikolla Suomessa uutisoitiin, että Yle on kuvannut marsalkka Mannerheimistä kertovan elokuvan Nai­ro­bin lä­his­töl­lä Ke­nias­sa. Mannerheimia näyttelee Telley Sa­va­las Otie­no - musta mies. Lisäksi Otie­no on ollut koditon ja näytellyt aikaisemmin drag queenia. Suomessa ollaan raivoissaan ja elokuvantekijöille on esitetty uhkauksia. Ilta-Lehden äänestykseen osallistuneista 87 prosenttia ei hyväksy tummaihoista näyttelijää Mannerheimin rooliin. Samat tahot, jotka tuomitsivat muslimimaailman reaktiota Muhammad-sarjakuviin, kouhkaavat nyt marsalkan häpäisemisestä.

Mannerheim on Suomessa tabu. Valkoisen kenraalin roolia sisällissodan hävinneiden joukkomurhassa ei haluta ruotia, eikä marsalkan toimien oikeudenmukaisuudesta keskustella. Samalla kun vaadimme venäläisiä ja muslimimaita hyväksymään pyhien kuvien rikkomisen sananvapauden nimissä, emme itse kykene samaan. Taiteen on tarkoitus murtaa tabuja ja asettaa meidät pohtimaan omaa tekopyhyyttämme. Vapaassa yhteiskunnassa ei voi olla yhtäkään poliitikkoa, elävää tai kuollutta, jonka käsittely on taiteessa kielletty.

Erityisen paheksuttavaksi elokuvan tuntuu tekevän se, että se on tehty suomalaisten verovaroilla toimivan Ylen toimesta. Lain mukaan Ylen tehtävä on tukea kansanvaltaa ja vahvistaa suomalaista kulttuuria sekä näyttää monipuolinen ja monikulttuurinen kuva maailmasta. Koska tehtävälinjoista löytyy sana "monikulttuurisuus" on Yle saanut nationalistien vihat päälleen. Ja nyt sanotaan, ettei Ylen tehtävä ole tehdä taidetta. Kyllä on.

Yksikään keskusteluun osallistuja ei ole nähnyt itse elokuvaa, sillä sen ensi-ilta on Rak­kaut­ta ja Anar­kiaa -e­lo­ku­va­fes­ti­vaa­leil­la vasta 28. syyskuuta. Itse en odota, että elokuva on kovinkaan kummoinen. Mutta ainakin se olisi hyvä katsoa, ennen kuin sen tuomitsee.