Emma Karin blogi

Osallistuin tänään Helsingin seudun ilmastoseminaariin Finlandia-talolla, jossa pohdittiin, millainen on ilmastonkestävä kaupunki. Miten ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan Helsinkiin ja miten siitä selvitään? Kesäiset lämpöaallot voivat olla kohtalokkaita erityisesti vanhuksille ja sateen lisääntyminen sekä tulvat koettelevat kaupungin rakenteita.

Oman hyvinvointimme takia meidän on pakka etsiä keinoja sopeutua ilmastonmuutokseen ja vähentää lisääntyvien ääri-ilmiöiden haitallisia vaikutuksia. Varautuakseen muutoksen suoriin ja epäsuoriin vaikutuksiin pääkaupunkiseudulle on tehty strategia ilmastonmuutokseen sopeutumisesta.

Tämä ei kuitenkaan voi tarkoittaa sitä, että keskitymme ainoastaan sopeutumiseen. On selvää, ettei Helsinki tule kuulumaan ilmastonmuutoksen suurimpiin kärsijöihin. Pahimmat ongelmat kohdistuvat alueisiin, joissa sopeutumismahdollisuudet ovat olemattomat. Jos kaikki ihmiset eläisivät kuten suomalaiset, tarvitsisimme kolme maapalloa tyydyttämään tarpeemme. Sopeutumisen lisäksi meidän on leikattava päästöjämme.

Ilmastoseminaarissa esiteltiin Kööpenhaminan kaupungin ilmastopolitiikkaa. Kööpenhamina aikoo hiilineutraaliksi ensimmäisenä pääkaupunkina maailmassa vuoteen 2025 mennessä. Helsingissä on voimassa tavoite vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Tähän mennessä Helsingin päästöt ovat jo vähentyneet 15 prosenttia, joten saavutamme tavoitteen ilman suurempia toimenpiteitä.

Vihreät vaativat viime valtuustokaudella päästövähennystavoitteiden kiristämistä 30 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Ikävä kyllä Kokoomus ja SDP eivät olleet valmiita kunnianhimoiseen ilmastopolitiikkaan. Sen sijaan muut puolueet suostuivat "selvittämään mahdollisuudet" ilmastotavoitteiden tiukentamiseen.

Ilmastopolitiikka on huomioitava kaikessa kaupungin toiminnassa. Uusi valtuusto hyväksyy tämän kevään aikana valtuustostrategian, joka ohjaa valtuuston työskentelyä läpi valtuustokauden. Tässä yhteydessä katsotaan, ottaako uusi valtuusto ilmastonmuutoksen tosissaan.

Osallistuin tänä aamuna Helsingin seudun ympäristöpalveluiden järjestämälle ilmastoaamiaiselle, jossa julkaistiin Pääkaupunkiseudun ilmastoindikaattorit 2010 -raportti. Heti alussa todettiin, että peruuttamaton muutos ilmastossa on jo tapahtunut. Päästöjen vähentämisen rinnalla on siis alettava sopeutua muutoksen seurauksiin.

Pääkaupunkiseudulla tavoitteena on alentaa hiilidioksidipäästöjä 39 prosentilla vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 1990 tasoon. Nyt on selvää, että tämä vuonna 2007 asetettu tavoite on riittämätön. Tänä vuonna tavoitetta tiukennetaan.

Mutta miltä tilanne nyt näyttää? Asukkaiden määrä on 20 vuoden aikana kasvanut 220 000 hengellä ja päästöjen määrää per henki on saatu laskemaan. Kokonaisuudessaan päästöt ovat kuitenkin kasvaneet. Vuonna 2010 pääkaupunkiseudun päästöt olivat kolme prosenttia suuremmat kuin vuonna 1990. Helsingissä asuminen näyttäisi olevan muuta pääkaupunkiseutua ekologisempaa, mutta kaupunkina emme muutu ekologisemmaksi.

Helsinkiläiset käyttävät eniten joukkoliikennettä ja kävelevät vuosi vuodelta enemmän. Kuitenkin pyörätieverkko on Helsingissä suppeampi kuin muualla pääkaupunkiseudulla. Autojen määrä kasvaa vuosittain kaikkialla, vantaalaiset autoilevat eniten, mutta lähes samoihin lukuihin pääsevät espoolaiset ja kauniaislaiset. Alle puolella helsinkiläisistä kotitalouksista on auto ja alle 10 prosentilla niitä on kaksi.

Myös maankäyttö on tehokkaampaa, eli asukas- ja työpaikkatiheys on suuri. Ekotehokkaimpia alueita ovat Helsingin niemi ja ratojen varret. Ja töissä pääkaupunkiseudulla käydään yhä kauempaa. Työmatkapituudet ovat kasvaneet käsittämättömän pitkiksi ja työssäkäyntialue ulottuu jo parin sadan kilometrin päähän. Tämä tarkoittaa, että turkulaiset ja tamperelaiset sukkuloivat päivittäin töihin Helsinkiin. Ja liikenteen päästöille tämä ei tee hyvää.

No mitä sitten olisi tehtävä, jotta Helsingistä ja koko pääkaupunkiseudusta saataisiin entistä ekologisempi?

Liikenteen päästöt on saatava alas. Ruuhkamaksut on otettava käyttöön, parkkipaikkapolitiikkaa on muutettava sekä pyöräily- ja joukkoliikennemäärärahoja on nostettava. Asumispuolella on pidettävä huolta siitä, että 1960 - 1970 -luvuilla rakennetut energiasyöppötalot saadaan energiatehokkuusremonttiin ja uudet rakennettavat asuinalueet on rakennettava ekotehokkaiksi. Hiilidioksidipäästöt eivät vähene 39 prosentilla ilman puuttumista rakentamiseen, autoiluun ja energiankäyttöön.