Emma Karin blogi

Tammikuussa 2011 Helsingin kouluissa alettiin syödä vain kasvisruokaa kerran viikossa. Päätöstä edelsi ja seurasin hirvein ruokakeskustelu, mitä olen koskaan todistanut. Harva tuntui muistavan, että kyse on yhdestä lounaasta viikossa tilanteessa, jossa suomalaisten lihankulutus on noussut yli kaikkien terveyssuositusten ja kasviksia syödään liian vähän.

Valtuutetut puhuivat stalinismista, pakkosyöttämisestä ja fariseuksista. He kertasivat vuosikymmenien takaisia kokemuksiaan koulujen kasvisruuasta, kertoivat itkemisestä, oksentamisesta pulpettiin ja itsemurhauhkauksista. Kasvisruuan väitettiin aiheuttavan anoreksiaa, diabetestä ja anemiaa. Valtuutetut jopa kehottivat oppilaita jättämään kasvisruoka syömättä. Päätöksen jälkeen sama keskustelu jatkui mediassa.

Viime viikolla julkaistiin Helsingin yliopiston taloustieteen laitoksen tutkimus kasvisruokapäivän vaikutuksista. Ensimmäisten kasvisruokapäivien aikana osallistuminen kouluruokailuun väheni ja ruokaa heitettiin paljon roskikseen. Käydyn keskustelun jälkeen tämä ei liene kenellekään yllätys. Suurempi ihme oli se, kuinka nopeasti tilanne normalisoitui. Muutamassa kuukaudessa osallistuminen kouluruokailuun ja poisheitetyn ruuan määrä palautuivat normaaleiksi. Näyttää jopa olevan niin, että yhä useampi valitsee kasvisruuan myös muina päivinä.

Helsingin kasvisruokapäivä lähti liikkeelle varmasti huonoimmalla mahdollisella tavalla. Julkinen keskustelu oli aggressiivista ja kasvisruokapäivä toteutettiin ilman mitään positiivista markkinointia. Belgiassa Gentin kaupungissa kasvisruokapäivä lanseerattiin suurella koko kaupungin kattavalla kampanjalla, johon kuului paitsi ruokatiedon lisääminen, myös uusien kasvisruokien esitteleminen kaupunkilaisille. Toinen ääripää löytyy Turusta, jossa kasvisruokapäivä otettiin käyttöön osana uuden ympäristöstrategian toteuttamista. Koska mitään julkista keskustelua ei käyty, ei vastareaktiota tullut.

Ruuan ympäristövaikutukset ovat merkittäviä. Ilmastonmuutoksen voimistuessa ja makean veden huvetessa lihansyönnin jatkuva kasvu ei ole enää mahdollista. Helsingin yliopiston tutkimuksesta selviää myös, että keskipitkällä aikavälillä ruoka-annokset olivat kasvisruokapäivänä pienempiä. Meidän on vain pidettävä huolta siitä, että koulujen kasvisruoka on hyvää. Koululaisille tuntuu olevan aikalailla sama, onko pastakastike tehty jauhelihaan vai soijaan. Monet koululaisten suosikkiruuista ovat vuodesta toiseen kasvisruokia. Meidän on tehtävä ruokaan, jota lapset haluavat syödä.

Kun Helsingin kouluissa siirryttiin syömään kasvisruokaa yhtenä päivänä viikossa, puhuttiin pakottamisesta, totalitarismista, Natsi-Saksasta ja Neuvostoliitosta. Ruokapolitiikka on herkkä asia, josta on vaikea keskustella.

Kaksi viikkoa sitten maailman johtavat vesitutkijat julkaisivat tutkimuksen, josta selviää, ettei lihansyönnin jatkaminen nykyisellään ole enää tulevaisuudessa mahdollista. Vesi ei yksinkertaisesti riitä ihmisten ruokkimiseen enää vuonna 2050, jos jatkamme lihansyöntiä nykytapaan.

Nyt ihmisten juomavesi menee rehun kasvattamiseen, sillä lihantuotanto vaatii paljon enemmän vettä kuin kasvinviljely. Kasvisruuan lisäämisessä tavoitellaan sitä, että ihmiset söisivät itse pelloilla viljellyn soijan tai maissin, eivätkä vasta papurehulla ruokittujen eläinten lihaa. YK varautuu nyt ruokakriisiin, sillä etuoikeutetuilla ei ole tapana muuttaa elintapojaan yhteisen hyvän takia.

Kasvisruoan lisäämisellä kuntien joukkoruokailussa voidaan merkittävästi pienentää suomalaisten kasvihuonekaasupäästöjä ja vesijalanjälkeä. Eikä kyse ole vain ympäristöstä, vaan myös terveydestä. Tällä hetkellä suomalaisten lasten ja nuorten päivittäinen kasvisten syönti alittaa suositukset. Lihaa ja rasvaa lapset taas syövät liikaa ja yhä useampi suomalainen lapsi on ylipainoinen. Suomalaiset syövät 1,5 kg lihaa viikossa, kun esim. syöpäjärjestöjen suositus on 500 g. Vaikka lihansyönnin räjähdysmäinen lisääntyminen on tapahtunut lyhyellä aikavälillä, emme huomaa muutosta.

Vaikka tutkijat totesivat, että maailman väestön on tulevaisuudessa melkeinpä pakko siirtyä lähes kokonaan kasvisyöjiksi, ei politiikassa kukaan aja tätä. Viime maanantaina vihreät ehdottivat kaupunginhallituksessa lisäysehdotusta silloin käsiteltävään Globaalin vastuun strategiaan, että Helsinki panostaa kasvisruuan laatuun ja määrään. Tämä oli ainoa yli kymmenestä lisäysehdotuksesta, joka hävisi äänestyksen kokouksessa.

Kasvisruuan edistämisessä on aina tärkeintä pitää mielessä se, että ruuan on oltava hyvää. Vaikka monet koululaisten suosikkiruuista ovat vuodesta toiseen kasvisruokia, he eivät ajattele ruokalajien olevan erityisesti juuri kasvisruokaa. Lapsille on tarjottava hyvää ruokaa. Tuottajan vastuulla on huolehtia ruuan ympäristö- ja terveysvaikutuksista.