Emma Karin blogi

Kun nousin Lapin yöjunaan Helsingin rautatieasemalta viime perjantaina, maassa ei ollut vielä lunta. Tämä vuosi tulee olemaan maailmassa mittaushistorian lämpimin. Ensi jouluun mennessä toivotaan uuden ilmastosopimuksen syntyä, sen hengessä Helsingissä pitää päättää Hanasaaren hiilivoimalan sulkemisesta.

Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen vaikuttaa, että maailmalla ollaan tosissaan heräämässä ilmastonmuutoksen torjuntaan. Yhdysvalloissa Barack Obama näyttää tekevän päästöjen hillitsemiseksi, minkä valtaoikeuksiensa puitteissa kykenee. Kiinalaiset ovat tosissaan kääntämässä hiilen kulutuksen laskuun jo kaupunkien hirvittävän savusumunkin vuoksi.

Kansainväliset neuvottelut ovat tärkeitä, mutta ne eivät korvaa paikallisia tekoja. Emme voi vai istua ja odotella, että suuri sopimus ratkaisee kaiken. On toimittava itse. Turha kuvitella, että niin kauan kuin hallitukset kotona sallivat kaikenlaisia ilmastorikoksia, ne yhtäkkiä sopisivat kunnianhimoisesta kansainvälisestä sopimuksesta.

Helsingin ilmastopolitiikan häpeä on hiilikasoissa. Meidän tehtävämme on hankkiutua niistä eroon. Helsingin sähkö ja lämpö pitää tulevaisuudessa tuottaa paljon pienemmin päästöin, 2050 mennessä käytännössä päästöttä.

Ensi vuoden suuri kysymys on Hanasaaren hiilivoimala. Pöydällä on ehdotus vanhojen voimaloiden remontoimisesta 40-50 prosenttisiksi biovoimaloiksi. Saattaa kuulostaa hyvältä, mutta käytännössä tämä tarkoittaisi hiilen polttamisen jatkamista hamaan tulevaisuuteen.

Vaihtoehtona on luopua Hanasaaren hiilivoimalasta ja korvata se uudella laitoksella, joka voi käyttää 100 prosenttisesti biomassaa. Tarvitsemme parempaa energiatehokkuutta, jotta lämmitystarve olisi pienempi. Tarvitsemme Helsingin edustalle tuulivoimaloita, tarvitsemme katoille aurinkopaneeleita. On hyvä, että Helen rakentaa Kalasatamaan Suomen suurimman aurinkovoimalan.

Kamppailua lumisten joulujen puolesta ja ilmastonmuutosta vastaan käydään jokaisen hiilivoimalan ja jokaisen energiahankkeen kohdalla. Me Helsingissä emme voi olla ilmastopolitiikan vapaamatkustajia. Meidän on investoitava uusiutuviin. Koska jos emme me, niin kuka?

Hallituksen ympäristöpolitiikka on saavuttanut uuden moraalisen pohjakosketuksen.

Valtionyhtiö Arctia Shippingin vuokraa kahta jäänmurtajaa tuleviksi kesäkausiksi öljy-yhtiö Shellille auttamaan Alaskan arktisen öljynporauksen aloittamisessa. Taloussanomat uutisoi omistajaohjausyksikön salaisesta raportista, joka kertoo, että hankkeisiin sisältyy merkittävä korvausriski öljyonnettomuuden sattuessa. Öljyonnettomuuden uhkaan Suomi aikoo vastata yhtiöjärjestelyin, jotta vastuu voidaan välttää.

Arctian murtajien tehtävä Alaskassa olisi turvata arktinen öljynporaus. Turvallista suomalaiset murtajat eivät tästä voi läsnäolollaan tehdä, sillä öljyn poraaminen jäisestä merestä epävakaissa sääolosuhteissa on lievästi sanottuna haastavaa. Vakavan öljyonnettomuuden riski Shellin Alaskan arktisissa porauksissa on ympäristövaikutusten arvioinnin mukaan jopa 75 prosenttia.

Hallituksen ja omistajaohjauksesta vastaavan ministeri Sirpa Paateron ainoa huolenaihe on kuitenkin se, miten Suomi voisi onnettomuuden sattuessa välttää korvausvastuun. Arctia Shipping on valtionyhtiö. Takanaan yhtiöllä on siten loppupelissä valtion ja veronmaksajien rahat. Shell ei ole edes arvioinut, mitä arktisen öljyonnettomuuden siivoaminen maksaisi.

Kyse ei ole vain rahasta. Kyse on jostain paljon arvokkaammasta. Kyse on hauraasta arktisesta luonnosta, luonnosta, joka on suomalaisten elinehto. Öljyonnettomuuden sattuessa arktisen alueen siivoaminen on mahdotonta - ja seuraukset tuhoisia. Öljyteollisuudella ei ole uskottavaa suunnitelmaa öljyntorjuntaan, jos Meksikonlahden kaltainen öljyonnettomuus tapahtuisi Alaskan merialueilla. Meksikonlahden öljytuhon korvausvastuista on riidelty tuomioistuimissa jo vuosia.

Ahneudessaan hallitus sivuuttaa sen, että ilmastonmuutos on fakta. Ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää, että suurin osa jo tunnetuista fossiilivaroista jätetään maahan. Jos aiomme välttyä ilmastokatastrofilta, arktisen öljyn on jäätävä maahan.

Öljynporauksiin osallistuminen on surullista jatkoa sille, miten välinpitämättömästi Suomi suhtautuu yhteisen luontomme säilyttämiseen. Öljynporaus arktisilla alueilla on typerää, moraalitonta ja vastuutonta. Lyhytnäköisen voitontavoittelun sijaan meidän tulisi tehdä kaikkemme arktisen alueen suojelun edistämiseksi ja arktisen öljynporauksen pysäyttämiseksi.

Eletään joulukuuta. Ulkona ei ole lunta. On kolme astetta lämmintä. Silti moni meistä seurasi ällistyneenä lauantain linnan juhlia, joissa niin moni vieras katsoi tarpeelliseksi saapua linnaan toisen eläimen turkki päällään.

Linnassa on tunnetusti todella kuumaa ja hikistä. Silti keskustan kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila haluasi kulkea myös linnan sisällä siniketusta tehty stoola harteillaan.

Rkp:n kansanedustaja Jörn Donner seisoi ylpeänä vaimonsa Bitte Westerlundin rinnalla, joka kertoi kantavansa hylkeennahasta tehtyä pukua. He kertoivat laittoman turkiksen olevan propagandaa hylkeiden tappamisen puolesta.

Erityisen paljon hämmensi kokoomuksen harvoihin eläinten puolestapuhujiin kuuluva Sari Sarkomaa, joka saapui linnaan valtava kettuturkis päällään. Sarkomaa on toiminut pitkään eduskunnan eläinoikeustyörymän puheenjohtajana ja ottanut usein kantaa mm. turkiseläinten huonoihin oloihin.

Itse en ole koskaan pitänyt siitä, miten linnan juhliin kutsuttujen naisten ulkonäön ja pukeutumisen arvostelu on Suomessa yleinen kansanhuvi. Mutta kun vaatteilla halutaan antaa viesti, on hyvä miettiä, mikä tämä viesti on. Politiikon päällä turkis on vahva poliittinen kannanotto julmuuden puolesta.

Omituisen turkisvillityksestä teki myös se, että juhlien emäntä, presidentin puoliso Jenni Haukio, on tunnettu eläinten puolesta puhuja. Hänelle myönnettiin aikaisemmin tänä vuonna eläinoikeusjärjestö Animalian Pro Animalia -tunnustus. Vaikka ei välittäisi eläimistä tai edes omasta imagostaan, vierailta olisi voinut odottaa kunnioitusta juhlien emäntää kohtaan.

Nykyisin jokainen tietää, millaisissa oloissa turkiseläin elää koko elämänsä. Helsingin kadut ja metroasemat ovat tälläkin hetkellä täynnä turkiseläinten kasvattamista kritisoivia mainosjulisteita. Kantamalla turkkia halutaan kertoa, että turkistuotanto on ihan oikein. On oikein, että minun tarpeettoman takkini, puuhkani tai piponitupsuni takia on kärsitty ja kuoltu.

Turkis ei tee ketään kauniiksi. Se kertoo kantajastaan jotain todella rumaa.

Tue turkittomia liikkeitä: www.turkittomatliikkeet.fi
Tietoa turkistarhauksesta ja kampanjasta: www.animalia.fi/turkistarhatonsuomi

Tykkää Emmasta Facebookissa!

Eduskunnan enemmistö päätti tänään Rosatomin ja Fennovoiman ydinvoimalan rakentamisesta Pyhäjoelle äänin 115-74. Ydinvoimalan rakentamisen veivät läpi kokoomuksen, sosialidemokraattien, keskustan ja perussuomalaisten eduskuntaryhmien enemmistö.

Keväällä Ukrainan kriisin ollessa kiihkeimmillään kokoouksen kansanedustaja Ben Zyskowicz vertasi eduskunnan keskustelussa Vladimir Putinia Hitleriin. Kokoomuksessa Venäjän uhkaa on muutenkin Ukrainan kriisin myötä korostettu syynä liittyä Natoon.

Itse en pidä Putinia Hitlerinä, mutta haluaisin kuitenkin kysyä kokoomuksen, sosialidemokraattien, keskustan ja perussuomalaisten kansanedustajilta, oliko nyt oikea aika syventää energiayhteistyötä Venäjän kanssa?

Rosatomin ydinvoimalat ovat osa Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Suomeen rakennettava ydinvoimala on Rosatomille tärkeä referenssi, joka parantaa sen asemaa länsimaisilla energiamarkkinoilla. Lisäksi eduskunnan puoltava päätös on Putinille merkittävä poliittinen voitto, joka todistaa, ettei sen toimilla Krimillä ja Itä-Ukrainassa ole mitään todellisia seurauksia.

Suomi lisää energiariippuvuuttaan Venäjästä kahdella tavalla: Kremlin suorassa valvonnassa oleva Rosatom päästetään merkittävään rooliin Suomen energiamarkkinoille ja Fortumin omistukset Venäjällä kasvavat.

Jotta ydinvoimalalle saatiin tänään eduskunnan hyväksyntä, hälytettiin viime metreillä apuun Suomen valtionyhtiö Fortum. Kolme päivää ennen eduskunnan äänestystä Fortum oli ilmoitti, että saattaa osallistua ydinvoimalan rakentamiseen 15 prosentin omistusosuudella. Näin saataisiin hankkeelle luvattu suomalainen omistusenemmistö.

Suomen valtionyhtiö pelastaa hanketta, joka tähän mennessäkin on huojunut pystyssä ainoastaan veronmaksajien, eli kunnallisten energialaitosten tuella. Vastineeksi Fortum saa oikeuksia Venäjän valtionyhtiö Gazpromin vesivoimaan Venäjällä. Osakkuus ydinvoimalaan myytiin Fortumille siis kytkykaupalla.

Rosatomin ydinvoimala tuo hyvin esiin sen, että todellinen ydinvoimakiihko elää Suomessa vahvana. Kokoomuksen energiapolitiikka ei perustu Suomen todelliseen energiatarpeeseen, ei järkevään talouspolitiikkaan, eikä isänmaallisuuteen. Se perustuu ydinvoimafanatiaan.

Rosatomin ja Fennovoiman ydinvoimala on kaikin mahdollisin mittarein huonoin mahdollinen ydinvoimalahanke, joka lisää riippuvuuttamme Venäjästä. Kaikkine kikkailuineen tämä ydinvoimahanke saattaa Suomen EU:ssa erittäin huonoon valoon. Jos laittaisimme puoletkaan ydinvoiman edistämiseen käytettävistä panoksista uusiutuvien energiamuotojen edistämiseen, olisimme jo pitkällä.