Emma Karin blogi

Tällä viikolla Teollisuuden Voima (TVO) kertoi tarvitsevansa lisäaikaa Olkiluoto 4:n rakentamislupahakemuksen jättämiselle. Nykyisen luvan määräaika on ensi vuoden kesäkuussa. Viivästyminen johtuu siitä, ettei edellistäkään laitosyksikköä ole saatu sähköntuotantoon. Olkiluoto 3:n valmistumisaikataulu ei kukaan jaksa enää arvailla.

Kolme vuotta sitten Helsingin valtuusto päätti neljän äänen niukalla enemmistöllä osallistua Olkiluoto 4 -ydinvoimalan suunnitteluun 30 miljoonalla eurolla. Asiaa tukivat erityisesti kokoomus ja sosialidemokraatit. Epäilin tuolloin hankkeen taloudellista mielekkyyttä. Nyt kolme vuotta myöhemmin päätös näyttää entistäkin huonommalta.

Yhtään sen järkevämmältä ei tunnu kaupunginhallituksen vuosi sitten tekemä päätös laittaa 30 miljoonaa euroa lisää rahaa Olkiluoto 3 -hankkeeseen. Tällöin esitin, että Helsinki ei osallistuisi osakeantiin vaan alkaisi valmistella Olkiluoto 3:n omistuksista luopumista. Esitys hävisi äänin 5-10.

Tämä valtuusto tekee lopullisen päätöksen siitä, onko Helsinki mukana Olkiluoto 4:ssa. Se tarkoittaisi satojen miljoonien lisäinvestointia. Voi tietenkin hyvin olla, että hanke kaatuu ennen tätä. Epävarmojen ydinvoimahankkeiden sijaan Helsingin tulisi käyttää energiainvestointeihin tarkoitetut rahansa kaupungin oman energiantuotannon ja kaukolämpöverkoston parantamiseen sekä uusiutuviin energianlähteisiin investoimiseen.

Eilen valtuusto puhui tunnin tuulivoiman rakentamisesta Helsinkiin. Pääasiassa samat tahot, jotka suoltavat miljoonia kalliiden ja epävarmojen ydinvoimalahankkeisiin, kritisoivat uusiutuviin sijoittamista hintaan ja olosuhteisiin vedoten. Ylitsepääsemättömänä ongelmana pidettiin jälleen sitä, että aina ei tuule. Kuitenkin muualla maailmassa tuulivoimaan investoidaan jopa 60 miljardia euroa vuodessa.

Uusiutuviin liittyvät kysymykset ovat melko pieniä verrattuna käynnissä olevien ydinvoimalahankkeiden ongelmiin. Sijoittajien livetessä yksi kerrallaan Fennovoiman ydinvoimahankkeesta ja Olkiluodon aikataulujen paukkuessa pitäisi fanaattisimmillekin ydinvoiman kannattajille olla selvää, että ydinvoiman kulta-ajat ovat ohi.

Menneeseen ei ole paluuta. Helsingin on parempi sijoittaa uusiutuvaan energiantuotantoon ja energiatehokkuuden parantamiseen. Siksi rahat on vedettävä pois Olkiluoto 4:sesta kun se on vielä mahdollista.

Sinäkin voit osoittaa kannatuksesi uusituville ja paikalliselle tuulivoimalle allekirjoittamalla kuntalaisaloitteen!

Kaupunginhallituksen enemmistö päätyy tänään hyvin todennäköisesti kannattamaan kaupungin lisärahoitusta Olkiluoto 3:n vaikeuksissa olevalle ydinvoimahankkeelle. Päätös on huono. Sen sijaan olisi alettava valmistelemaan Olkiluoto 3 -omistuksesta luopumista. Niin taloudelliset kuin ympäristölliset seikat puhuvat selvää kieltä siitä, ettei Helsingin kannata olla mukana uusissa ydinvoimahankkeissa.

Helsinki on suoraan mukana niin Olkiluoto 3:ssa kuin suunnitteilla olevassa Olkiluoto 4 -hankkeessa. Lisäksi Helsinki omistaa merkittävän osan Vantaan energiasta, joka puolestaan on osallisena kaatumisen partaalla olevassa Fennovoiman hankkeessa.

Helsingin päästöjen vähentäminen on tärkeää, kun Helsingin energian osuus koko Suomen päästöistä on 5 %. Neljä Suomen 50 eniten saastuttavasta laitoksesta sijaitsee Helsingissä, joista kaksi on top 10:ssä. Kaksi kolmasosaa Helsingin päästöistä syntyy kaukolämmöstä ja liikenteestä.

Ydinvoimahankkeisiin osallistuminen ei Helsingin päästöjä vähennä. Helenin fossiilivoimalat pyörivät tasan sen mukaan, kuinka paljon kaupungissa tarvitaan kaukolämpöä. Sähköä riittää myytäväksi kaupungin ulkopuolellekin.

Helsingin päästöjen vähentämiseksi merkittävällä tavalla on parasta:

- vähentää lämmityksen tarvetta eli parantaa rakennusten energiatehokkuutta
- korvata maakaasua ja kivihiiltä biokaasulla ja biomassalla
- pienentää liikenteen päästöjä

Sen sijaan, että rahaa heitetään kalliisiin ydinvoiman ikuisuushankkeisiin, Helsingin pitäisi investoida energiatehokkuuden parantamiseen ja uusiutuvan energian lisäämiseen kaukolämmön tuotannossa.

Ydinvoiman kustannukset kohoavat. Ydinvoimahankkeiden kustannukset näyttävät liikkuvan vain yhteen suuntaan: ylöspäin. Olkiluoto 3:n piti olla kiinteällä hinnalla toteutettu, avaimet käteen projekti ja silti omistajilta tullaan nyt hakemaan lisärahaa. Arviot uusien reaktorien hinnasta ovat nousseet jo 8 miljardin euron kieppeille. Suunnitteilla olevan Olkiluoto 4:n kohdalla se merkitsisi Helsingille 800 miljoonan euron investointia.

Helsingin pitäisi nyt irrottautua ydinvoimahankkeiden riskeistä ja ryhtyä järjestelmällisesti investoimaan lämmitystarpeen ja kaukolämmön tuotannon päästöjen vähentämiseen.

Päivälleen vuosi sitten Helsingin valtuusto päätti niukalla enemmistöllä (44-40) osallistua Olkiluoto 4 -ydinvoimalan suunnitteluun 30 miljoonalla eurolla. Asiaa tukivat erityisesti kokoomus ja sosialidemokraatit. Epäilin tuolloin hankkeen taloudellista mielekkyyttä. Nyt vuotta myöhemmin tämä päätös näyttää entistäkin huonommalta.

Tällä viikolla saksalainen energiajätti E.ON lähti Fennovoiman ydinvoimahankkeesta. E.ONin lähtö ei ollut mikään ydinvoiman vastainen protesti vaan selvää taloudellisten seikkojen punnintaa. Samasta syystä S-ryhmä ja muutama muu osakas jättivät hankkeen jo aiemmin.

Tämä on suurella todennäköisyydellä Fennovoiman loppu. Nyt esimerkiksi Raumalla ja monessa muussa kunnassa mietitäänkö, menetetäänkö Fennovoimaan kiinni pistetyt rahat kokonaan.

Ydinvoiman taloudellinen mielekkyys on heikentynyt nopeasti - ei vähiten Olkiluoto 3:n surkeasti edenneen rakennushankkeen vuoksi. Se on pistänyt arviot uuden ydinvoiman hinnasta täysin uusiksi. Fukushiman onnettomuus vain nostaa kustannuksia.

Kaikki maailmalla esitetyt arviot uuden ydinreaktorin rakennuskustannuksista ovat olleet vähintään 7-8 miljardia euroa. Valtuuston kannattaman uuden Olkiluoto 4 -hankkeen kustannusarvio on nyt 6 miljardia euroa. Realistisempi arvio uuden laitoksen hinnasta liikkuu yli 8 miljardissa eurossa. Tällöin Helsingin osuus kustannuksista tulisi olemaan yli 800 miljoonaa.

Helsingin täytyy investoida päästöjen vähentämiseen. Ydinvoima on riskialtista niin turvallisuuden kuin talouden kannalta. Helsingin on parempi sijoittaa uusiutuvaan energiantuotantoon ja energiatehokkuuden parantamiseen kuin Olkiluoto 4:seen.

Seuraava valtuusto tulee tekemään lopullisen päätöksen siitä, onko Helsinki mukana Olkiluoto 4:ssä - ellei koko hanke sitten keikahda itsekseen.

Kantakaupunkia kiertää parhaillaan HKL:n vesiratikka. HKL on siirtynyt käyttämään metro- ja raitiovaunujen liikennöinnissä Helsingin Energian vesivoimalla tuottamaa ekosähköä. Tämä sähkö on peräisin Kymijoesta.

Vesivoimalla on paljon hyviä puolia, mutta sen aiheuttama tuho halutaan Suomessa unohtaa. Kymijoki, jossa Helsingin Energia ekosähkönsä tuottaa, oli aikoinaan Itämeren runsaimpia lohijokia. Sen vesi oli puhdasta, kosket olivat komeita ja jokeen nousi kutemaan valtavia määriä lohia. Kymenlaakson teollistuessa vesi saastui ja kosket padottiin. Lohi on kotijokiuskollinen kala, jos kotijokeen ei pääse, ei kala voi lisääntyä. Muutamassa kymmenessä vuodessa Kymijoen lohi tapettiin sukupuuttoon. Nyt koko Itämeren lohi on uhanalainen.

Aikaisemmin vesivoimaloita vaadittiin rakentamaan kalatiet, joita pitkin lohet pääsisivät patojen ohi jokeen lisääntymään. Kalateitä rakennettiinkin jonkin verran, mutta niitä hoidettiin huonosti ja lopulta ne poistettiin kokonaan. Vesivoimalat vapautettiin kalatievelvoitteesta, joka korvattiin istutusvelvoitteilla tai kalatalousmaksuilla. Venäjän Nevajoesta tuotuja lohia alettiin kasvattaa valtavissa kasvattamoissa, joista ne vietiin jokeen kalastettavaksi.

Nyt jokeen on syntynyt uusi hauras lohikanta. Istutetut lohenpoikaset selviävä Itämeressä vuosi vuodelta huonommin kuin luonnossa syntyvät lohet. Istutukset eivät voi pelastaa Itämeren lohta. Pahimmillaan laitostuneiden kalojen geeniperimä on haitaksi koko joen lohikannalle. Jos lohi halutaan pelastaa, on ensiarvoisen tärkeää avata reitit kutupaikoille, jotta lohet pääsevät lisääntymään luonnossa.

Vaelluskalakantojen tilanne on niin huono, että niiden suojelemisesta sovittiin ensimmäistä kertaa myös hallitusneuvotteluissa. Tässä yhteydessä sitouduttiin uuden kalatiestrategian toteuttamiseen ja päätettiin sitoa vesivoimalaitosten jatkoluvat toimivien kalateiden rakentamiseen. Kukaan ei vain tiedä mitä tämä tarkoittaa. Ja jos kukaan ei tiedä, mitä kirjaus tarkoittaa, ei siitä todennäköisesti seuraa mitään.

Kymijoen vaelluskalaselvityksen mukaan uhanalaisen lohen nousua voitaisiin helpottaa huomattavasti rakentamalla vain kaksi kalatietä. Molemmat näistä pitäisi rakentaa juuri Helsingin Energian voimalaitoksiin Ahvenkoskelle ja Klåsaroon. Tätä Helsingin Energia ei ole kuitenkaan halunnut tehdä. Yhteiskunnalla ei ole keinoja eikä halua vaatia voimayhtiöiltä uhanalaisten vaelluskalojen pelastamista. Voimalaitokset sanelevat politiikan.

Kymijoessa on valtava luonnonlisääntymisen potentiaali, jonka toteutuminen parantaisi koko Itämeren lohen tilannetta. Joten samalla kun HKL hehkuttaa Ahvenkoskesta saamaansa ekoenergiaa, sen tulisi asiakkaana edellyttää yhtiötä kantamaan vastuunsa aiheuttamastaan tuhosta. Samaa tulisi vaatia myös Helsingin Energian johtokunnassa istuvien poliitikkojen.

Valtuusto päätti eilen tiukan äänestyksen (44-40) jälkeen sijoittaa 30 miljoonaa euroa Olkiluoto 4 –hankkeen suunnitteluun. Osallistumista tukivat äänekkäimmin kokoomus, mutta sen puolesta äänesti myös suurin osa sosialidemokraateista. Vihreille päätös oli pettymys.

Sen jälkeen kun itselleni on valjennut Helsingin energian suuri merkitys kaupungin koulujen, päiväkotien ja kirjastojen rahoittamiseen, olen tehnyt parhaani, että ihmiset pysyisivät oman sähköyhtiömme asiakkaana. Tämä ei ole ollut helppoa. Itse asiassa tehtävä on osoittautunut mahdottomaksi. Olen tällä hetkellä omassa tuttavapiirissäni ainoa Helsingin energian asiakas. Muut ovat siirtyneet niiden energiayhtiöiden asiakkaiksi, jotka tarjoavat puhtaasti vihreää sähköä.

Ihmisten mielissä Helsingin energia on hiiltä ja ydinvoimaa. Nyt tehty päätös ei ainakaan helpota tämän mielikuvan muuttamista.

Moni puhuu siitä, kuinka Helsinki tahkoaa rahaa aikaisemmista ydinvoima sijoituksistaan ja nämä rahat ovat osa kaupungin terveydenhoitajien ja päiväkotitätien palkkoja. Tämä pitää paikkansa. Tai siis se pitää paikkaansa, kun puhutaan 1970-luvulla rakennetuista ydinvoimaloista. Silloin ydinvoimalat valmistuivat alle kahdessa vuodessa ja maksoivat murto-osan siitä, mitä ydinvoimalan rakentaminen maksaa nyt.

Tshernobylin onnettomuuden jälkeisessä maailmassa ydinvoiman kulta-aika on ohi. Viimeisin esimerkki löytyy juuri Olkiluodosta. Olkiluoto 3 –reaktorin rakentaminen on ollut katastrofi. Parhaillaan käydään oikeutta siitä, kuka kantaa vastuun käsistä karanneista kustannuksista ja valmistumisaikataulusta ollaan vuosia jäljessä. Reaktorin rakentamiskustannusten piti olla 3,2 miljardia euroa, mutta nyt liikutaan lähes 7 miljardissa eurossa. Pahimmassa tapauksessa Helsinki on maksajien joukossa. Enää ei voida puhua turvallisesta tai kannattavasta hankkeesta. Jos Olkiluoto 3 jossain vaiheessa käynnistyy, se ei tule tuottamaan luvattua halpaa sähköä.

Valtuuston kannattaman uuden Olkiluoto 4 -hankkeen kustannusarvio on nyt 6 miljardia euroa. Realistisempi arvio uuden laitoksen hinnasta liikkuu 7,9–8,6 miljardissa eurossa. Tällöin Helsingin osuus kustannuksista tulisi olemaan yli 800 miljoonaa. Tiedossa on kallis ja riskialtis hanke, joka tuottaa kallista sähköä. Lisäksi ydinvoimaan sijoittaminen on pois uusiutuvan energiantuotantoon panostamisesta.

Ydinvoiman lisärakentamiseen osallistuminen on huono päätös. Hanke ei vähennä Helsingin hiilidioksidipäästöjä eikä tue sitä kehitystä, jonka haluaisin Helsingin energiassa nähdä. Helsinkiläisten rahat sijoitettaisiin järkevämmin, jos nämä rahat käytettäisiin uusiutuvia edistäviin hankkeisiin. Uusiutuviin sijoittaminen kannattaa.

Helsingillä on vielä mahdollisuus perääntyä itse hankkeesta, kun valtuusto tekee päätöksen itse hankkeeseen osallistumisesta. Toivon, että näin käy. Kaupunkilaisten rahoja ei tule laittaa enää euroakaan kiinni epävarmoihin ydinvoimahankkeisiin.

Helsingin energian on saanut osakseen paljon kritiikkiä kivihiilen käytöstä ja uusiutuvaa energiaa hyödyntävien hankkeiden hidastelusta. Tällä viikolla Helsingin Energian johtokunta päätti osallistua Teollisuuden Voiman (TVO) Olkiluoto 4 –ydinvoimayksikön kilpailu- ja suunnitteluvaiheeseen.

Paitsi itse hanketta myöskään päätöksentekoprosessia ei voi paljoa kehua. Hankkeeseen osallistuminen ei ollut lainkaan johtokunnan alkuperäisellä esityslistalla, vaan lisälistalla, joka toimitettiin kokouksen jäsenille muutamaa tuntia ennen kokouksen alkua. Yllättäen asiattoman lyhyt valmistautumisaika ei vaivannut johtokunnan kokoomus-demari-koalitiota, jotka saivat osallistumispäätöksen läpi vihreiden ja RKP:n vastustuksesta huolimatta. Päätöstä ei kuitenkaan voitu panna toimeen, sillä asian esitellyt virkamies todettiin myöhemmin asian suhteen jääviksi. Tänä keskiviikkona sama päätös uusittiin, esittelijä vaihdettiin.

Kyse on sen verran suuresta päätöksestä, että moni voisi kuvitella keskustelun olevan tarpeellista. Helsingin kaupungin osallistumiskustannukset kilpailu- ja suunnitteluvaiheeseen ovat enintään 29,5 miljoonaa euroa. Tämä on siis alustavaa karkkirahaa verrattuna lopullisiin kustannuksiin. Kokonaisuudessa Olkiluoto 4 reaktorin rakentamiskustannuksien arvellaan olevan 6 miljardia euroa. Ja siis tämä on alustava arvio.

TVO:n näytöt eivät ole kovinkaan vakuuttavat. Olkiluoto 3:n alkuperäinen hinta-arvio oli 3,2 miljardia euroa ja kaupallisen sähköntuotannon oli tarkoitus alkaa vuonna 2009. Tämän hetkiset hinta-arvioiden mukaan kustannukset ovat kaksinkertaistuneet ja optimistit toivovat yksikön aloittavan sähkön tuotannon vuoden 2013 lopussa. Rakennusprojekti on ollut jatkuvasti skandaalien keskellä heikon rakentamislaadun, turvallisuusongelmien ja työvoiman huonon kohtelun takia.

Silti Helsinki haluaa työntää kätensä samaan suohon. Kun muualla Euroopassa tehdään päätöksiä luopua ydinvoimasta, miljoonia euroja helsinkiläisten veronmaksajien rahoja tullaan käyttämään uuteen ydinvoimahankkeeseen. Valtuuston hyväksymissä energiapoliittisissa linjauksissa tavoitteena oli kasvattaa uusiutuvan energian osuutta ja panostaa energiatehokkuuteen. Näihin investointeihin on nyt vaikea löytää rahaa, toisin kuin ydinvoimaan.

Ympäristötietoisten asiakkaiden pako Helsingin Energiasta Kraft och kulturille tai Lumituuli Oy:lle tulee siis jatkumaan. Surullista tämä on siksi, että Helsingin Energian tuloutukset rahoittavat kaupunkilaisten terveysasemia, päiväkoteja ja kouluja sadoilla miljoonilla euroilla vuodessa.

Eduskunta päätti tänään kahden uuden ydinvoimaluvan myöntämisestä. Päätös oli uskomattoman huono.

Kahta uutta ydinvoimalaa on yritetty kaupitella ympäristötekona. Ydinvoiman tuotanto on kuitenkin haitallista sen kaikissa vaiheissa. Polttoaineena käytettävän uraanin louhinta saastuttaa ympäristöä, eikä ydinjätteen ongelmaa ole ratkaistu.

Ydinvoimalla ei myöskään torjuta ilmastonmuutosta. Jos viisi prosenttia ilmastonmuutoksen torjumiseen tarvittavista päästövähennyksistä saataisiin aikaan ydinvoimalla, se edellyttäisi seuraavien 20 vuoden aikana noin 350 uutta ydinvoimalaa ympäri maailmaa. Tämän suuruiseen ydinvoiman rakennusbuumiin liittyvät riskit ovat liian suuria otettaviksi.

Kahta uutta ydinvoimalaa on paljon perusteltu työllisyydellä. Jos haluamme työpaikkoja Suomeen, meidän pitää panostaa kotimaiseen osaamiseen. Ydinvoima perustuu lähinnä muutaman kansainvälisen suuryrityksen osaamiseen.

Todelliset työllistämispotentiaalit ovat uusiutuvassa energiassa. Metsä- ja peltoenergiaan panostaminen loisi työpaikkoja haja-asutusalueilla ja maaseudulle. Tekemällä Suomesta ydinvoimareservaatin, menetämme mahdollisuuden olla edelläkävijöiden joukossa uusiutuvan energian kehittämisessä. Uusia työpaikkoja voisi kasvaa pelloista ja metsistä.

Tällä hetkellä Olkiluotoon rakennetaan ydinvoimalaa, joka oli ensimmäinen länsimaihin tilattu reaktori sitten Tsernobylin onnettomuuden. Voimalan piti maksaa 2,5 miljardia euroa ja valmistua toukokuussa 2009. Tällä hetkellä kustannukset ovat kohonneet lähes 5 miljardiin euroon ja arvioitu valmistuminen on jossain 2013 paikkeilla – tosin virallista arviota ei edes haluta enää antaa.

Samankaltaiset farssit saattavat olla jälleen edessä uusien ydinvoimalupien myötä. Hakemusten hinta-arviot ovat alakanttiin. Fennovoimalla ei ole vielä loppusijoituspaikkaa ydinjätteilleen. On varmasti maailman kannalta hyvä, jos ydinvoimalat jäävät näiden sotkujen takia rakentamatta. Silti olemme hukanneet paljon energiaa ja rahaa, jonka olisimme voineet käyttää kestävän energiateollisuuden luomiseen.