Kun toinen lapseni syntyi, minulle oli selvää, että esikoiseni saisi jatkaa päivähoidossa. Päiväkoti, sen rutiinit ja ystävät ovat hänelle tärkeitä. Juoksin pienen vauvan kanssa kokouksesta toiseen, olin väsynyt, enkä missään nimessä olisi jaksanut leikkiä nelivuotiaan kanssa koko päivää. En tajua, miten kaikesta olisi selvitty ilman päiväkodin upeaa henkilökuntaa.
Hallitus on yrittänyt löytää yhteisymmärrystä päivähoito-oikeuden rajaamisesta. Subjektiivinen päivähoito esitetään usein vanhempien etuna. Tosiasiassa se on lapsen etu. Helsingin näkökulmasta hoito-oikeuden rajaaminen on järjetöntä. Se tulee kalliiksi, se lisää hallintoa ja heikentää perheiden ja lasten asemaa.
Vanhemman lyhyen työttömyyden takia tai pienemmän sisaruksen syntymän takia lapsi ei saa menettää paikkaa omassa päiväkodissaan ja joutua lyhyen tauon jälkeen sopeutumaan taas uuteen päiväkotiin. Meillä uuden vauvan tuleminen muutti kotona aikalailla kaiken. Olisi tuntunut julmalta viedä esikoiselta myös ystävät uuden vauvan takia.
Jos lapsen rutiinien ja ystävyyssuhteiden rikkoutuminen uuden lain myötä halutaan estää, pitää Helsingin päiväkoteihin perustaa iso määrä osapäiväryhmiä, sillä lapsia ei saa eikä haluta pompotella uusiin hoitopaikkoihin. Tämä vaatii tiloja ja henkilökuntaa eikä osa-aikainen hoito ole juurikaan edullisempaa kuin kokopäivähoito.
Helsinkiläiset vanhemmat tekevät paljon pätkätöitä ja monien perheiden tilanne muuttuu usein. Perheiden jatkuvasti muuttuvat tilanteet aiheuttavat sen, että lapsen päivähoitoon joudutaan jatkossa hakemaan toistuvasti muutoksia. Se, ettei lapsella ole kokopäiväistä hoitopaikkaa, vaikeuttaa vanhemman mahdollisuutta ottaa vastaan uusia töitä. Uudet työt alkavat usein lyhyellä varoitusajalla, paljon nopeammin kuin Helsinki pystyy uuden hoitopaikan järjestämään.
Lapsen on saatava yhtä hyvää hoitoa riippumatta siitä, onko hän kokopäivä- vai osa -aikahoidossa. Tämä tarkoittaa, että osapäiväryhmissä pitäisi olla sama henkilöstömitoitus kuin kokopäivähoidossa. Eli rahaa juuri säästy. Lisäksi harkinnanvaraisuuden lisääminen kokopäivähoito-oikeuden myöntämiseen edellyttää myös lisää hallintoa. Tämä tarkoittaa, että meidän on palkattava paljon lisää ihmisiä hallintoon muutoksenhakulomakkeita käsittelemään. Tähänkin tarvitaan siis lisää rahaa.
Helsingissä on haluttu karsia hallinnosta ja panostaa palveluihin. Olemme halunneet palkata lisää ihmisiä hoitamaan lapsia, emme käsittelemään hakemuksia. Hoito-oikeuden rajoitus toimisi tätä tavoitetta vastaan. Se heikentäisi perheiden ja lasten asemaa ja tuhlaisi verorahoja. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on lapsen etu.
11 kommenttia
jveron
21.1.2015 16:56
Vähän kyllä tarkentaisin tähän että lapsi ei menetä päiväkotipaikkaa vaikka jäisikin hetkeksi pienemmän sisarensa kanssa kotiin. Päiväkotipaikan voi laittaa taulloe. Oma neljävuotiaani jäi kotiin kun saimme perheenlisäystä. Hän pääsi ilmaiseen kaupungin päiväkerhoon kolmena päivänä viikossa. Entiset päiväkotikaveritkin ovat edelleen kavereita ja uusia on tullut kerhosta. Meille kerho oli paras ratkaisu.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Matkoista
21.1.2015 18:43
Onko päiväkodin hoito lapselle paras hoito. Ei ole , olen itse ollut päiväkodissa hoitajana ja irtisanoudun, koska en kestänyt katsoa lasten kiusaamista. Se oli törkeää, siksi kun tällaista lukee kylmää ihan. Siellä oli pieni poika joka sai sisaruksen ja tuotiin hoitoon vaikka äiti oli vauvan kanssa kotona. Voi niitä itkuisia kysymyksiä , miksi vauva saa olla äidin kanssa ja minun pitää tulla tänne!!!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Pätkätyöläinen
21.1.2015 20:04
Miten vanhemman työttömyys tähän liittyy? Käsittääkseni muutoksen myötä työttömyys ei ole pakote osa-aikaiseen hoitoon, vaan perhevapaat.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Lapsen etu?
21.1.2015 20:11
Subjektiivinen päivähoito-oikeus koskee nimenomaan alle 3-vuotiaita lapsia. Täten sinun kokemuksesi nelivuotiaan lapsen kanssa ei ole rinnastettavissa esimerkiksi 1- tai 2-vuotiaan lapsen vastaavaan tilanteeseen. Näiden ikäluokkien välillä kehityserot ovat huimaavat, joten tarpeetkin ovat aivan eri.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Johanna Nuorteva
21.1.2015 22:29
Hyvä kirjoitus, Emma!
Meillä toisen lapsen syntyessä esikoinen oli tyytyväinen päiväkodissa. Toisella lapsella kesti koliikki 10kk ja vasta vähän yli 1v. vatsa toimi ilman lääkkeitä. Ensimmäisen vuoden lapset nukkuivat vuorokaudessa 3 tuntia samaan aikaan. Yöllä klo 2-3 vauva nukahti huudettuaan 6-8 tuntia. Esikoinen heräsi pirteänä puuhailemaan klo 6. Päivät lähinnä nukuin silloin, kun vauvakin. Päiväkodissa todella vilkas esikoinen oli klo 10-16. Pääsi siis ulkoilemaan kavereiden kanssa. Nykyinen osa-aikaisuus olisi 5 tuntia, mikä tarkoittaa, että osa-aikaiset lapset menettäisivät vapaan leikin ulkona yhdessä kavereiden kanssa. Ilman päiväkotia kukaan perheenjäsen ei olisi selvinnyt mitenkään selväjärkisenä. Nytkään muistikuvia tuosta ensimmäisestä vuodesta kahden lapsen kanssa ei juuri ole.
Kolmannen lapsen syntyessä esikoiselle päiväkoti oli todella tärkeä paikka. Sekä henkilökunta että ystävät olivat tärkeitä. Kaksi lasta oli päiväkodissa neljänä päivänä viikossa ja joka ikinen viikko kävimme keskustelun siitä, "Miksi mulla on pakko olla vapaapäivä."
On kauheaa ajatella, että isommat lapset olisivat vauvan syntyessä menettäneet mahdollisuuden olla päiväkodissa kavereiden kanssa, retkeillä, leikkiä, ulkoilla, oppia. Saada valtavasti kannustusta ja positiivista palautetta, huomiota ja monipuolisia puuhia. He olisivat kokeneet pois jäämisen tai päivien lyhentämisen rangaistuksena. Vauvaan olisi varmasti kohdistunut paljon katkeruutta. "Miksi sun oli pakko syntyä. Me menetettiin kaikki kiva. Me ei saada enää edes olla päiviä kavereiden kanssa, kun sä synnyit huutamaan ja imetettäväksi." Voin kuvitella, että rankaisemalla isompia sisaruksia heille rakkaan ja tärkeän menettämisellä silloin, kun vauvan syntyy, voisi jättää helposti jäljet sisarussuhteisiin loppuelämäksi.
Meillä klo 10 vieminen aamuisin toimi hyvin. Rentoja aamuja, ulkoilua omassa pihassa. Iltapäivän ulkoilu on ollut lapsille aina tärkeä. Osa-aikaisessa hoidossa olevat menettävät päivästä paljon. Edes yksi tunti lisää muuttaisi päivän rytmiä merkittävästi. Edes se klo 10-16, jolloin menetys ei ole niin suuri.
Nyt kaikki kolme ovat olleet jo yli vuoden päiväkodissa. Kesäloman alkaessa ensimmäisenä lomapäivänä kysyin toivetta, mitä haluavat tehdä. Kaikki halusivat mennä päiväkodin aidalle moikkaamaan kavereita. Kaksi vanhinta lähtivät itkien: "Miksi me ei voida mennä leikkimään. Eikö voitaisi vielä edes pari päivää olla enemmän ennen kuin kesäloma alkaa." Sen jälkeen piti valita reitit niin, että emmen kulkeneet päiväkodin ohi.
(Toki päivähoito-oikeuden rajaamiseen voisi listata ongelmia vaikka kuinka paljon. Pitkäaikaistyöttömyyden aiheuttaminen yksi isoimmista ongelmista. Päiväkodit ovat tupaten täynnä. Työtä ei voi ottaa vastaan, jos päivähoidosta ei ole varmuutta. Helsingissä paikka pitää osoittaa jostain. Se tarkoittaa monille tunteja kuskaamiseen joka päivä. Meille esitetty ensimmäinen päiväkotipaikka olis tarkoittanut yhteensä neljää tuntia päivässä julkisissa kulkuneuvoissa. Päivähoitopaikattomuus tarkoittaa samalla sitä, että työpaikan vastaanottaminen on tuurista kiinni.)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
lapsen etu
22.1.2015 10:12
Tähän ollaan siis tultu. Lapset hoidetaan päiväkodeissa oli sitten vanhemmat kotona tai ei. Pidetään siis päiväkotia lapselle parempana kasvuympäristönä. Laki subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta on asteittain johtanut tilanteeseen jonka purkaminen siis on tosi hankalaa. Näin siinä käy kun tehdään päätöksiä joiden vaikutuksia lapsen näkökulmasta ei riittävästi pohdita.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
LTO
22.1.2015 14:34
Hyvä kirjoitus, mutta unohtui taas, että päiväkoti ei ole vain hoitopaikka, vaan lapset saavat siellä myös opetusta, koulutetulta lastentarhanopettajalta. Eli lapsen on saatava "hyvän hoidon" lisäksi hyvää kasvatusta, myös tämä on turvattava.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
jotain realismia
22.1.2015 21:28
Jos vanhempi on kotona,niin hänen on itse tekemäänsä lasta hoidettava. End of story.
Vastaa kommenttiinEi enää näitä kokonaisia perheitä joissa vanhemmat molemmat kotona ja kaikki lapset viedään yhteiskunnan maksamaan päivähoitoon.
Vastaa kommenttiin
lapsen etu
23.1.2015 17:54
Jos ainoastaan myötäilevät kommentit hyväksytään en oikein ymmärrä koko kommentoinnin tarkoitusta. Eivätkö lapsen kasvua tukevat kommentit kaikki ole keskustelussa tärkeitä? Ilmeisesti poliittisesti oikeat mielipiteet vain tervetulleita. Surullista on.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Realismia2
8.2.2015 14:01
Entä lapsen oikeus äitiin, sisaruksiin ja perheeseensä? Jopa MLL sivuuttaa kylmästi subjektiivisen hoito-oikeuden kommenteissaan nämä hyvän ihmiselämän lähtökohdat, perusarvot. Pienelle on aluksi tärkeintä kasvu pienissä tutuissa ja rakkaissa ympyröissä, ei hän vielä tarvitse opetusta ja ryhmäkuria. Ellei sitten Suomi siirry tulevaisuudessa luovuudesta ja innovaatioista ja yksityisyrittäjistä pelkkiin kolhooseihin. Vanhempi, joka ei osaa edes surra menettämiään lapsen ensiaskeleita ja -sanoja, kannattaa skipata lapsenteko kokonaan ja keskittyä pelkästään uraan. Lapsuutta ei saa takaisin, mutta uran saa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Byää
12.2.2015 14:34
Päiväkodin pientenryhmien aikuisilla kun ei ole yhtään ylimääräistä aikaa antaa erityistä huomioita ja hoitoa sille omalle pikku-piltille saatika tehdä mitään oikeasti kehittävää. Kyllä sitä eteisessä hymyillään ja pihalla lähtiessä, mutta oikeasti päivä täyttyy pelkästään lapsen perushoidosta. Jos päiväkotien lapsiryhmät täytetään käyttöasteeltaan äärimmilleen sekä hiukan ylikin niin varmasti sen nopean päivähoitopaikan saaminenkin sitten vaikeutuu muille hakijoille, joilla olisi kiire saada päivähoitopaikka. Olen ylpeä siitä, että oma vaimoni on hoitanut kolme lastamme kotona sisaruksineen ja tällainen uusavuttomuus joka paistaa näistä kommenteista on todella säälittävää lukea. Ensimmäisellä muksullamme oli koliikki ja tiedän mistä puhun kun ollaan aivan hel***** väsyneitä. Kaikki tämä kuitenkin kuuluu tiettyyn ohimenevään osaan vanhemmuutta. Lapselle on ehdottomasti paras paikka olla kotona muiden sisarusten tai vaikka vain äidin/isän kanssa. Maahanmuttosyyt syrjäytymisineen ovat sitten asia erikseen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin