Tänään julkaistussa Onnellisuustalous-artikkelikokoelmassa etsimme uusia tapoja mitata politiikan onnistumista ja yhteiskunnan hyvinvointia. Tällä hetkellä poliittista keskustelua dominoi yksi mittari, bruttokansantuote.
BKT:ta ei koskaan suunniteltu hyvinvoinnin mittariksi. Se ei kuvaa ihmisten hyvinvointia, vaan yhteiskunnan tuotannon suuruutta. Politiikalla on tavoiteltava yhteiskuntaa, jossa ihmiset ovat onnellisempia ja jossa hyvinvointia tavoitellaan ilman, että tuhoamme tulevien sukupolvien elämän edellytykset. On mitattava sitä, mitä haluamme maksimoida.
Kun verrataan maailman 20 rikkaimman maan hyvinvointia keskenään, huomataan, että tulonjaon tasaisuus kertoo yhteiskunnan hyvinvoinnista huomattavasti enemmän kuin maan varallisuus. Taloudellinen tasa-arvo vaikuttaa myönteisesti ihmisten onnellisuuteen, terveyteen, eliniänodotteeseen ja ihmisten väliseen luottamukseen. Sen sijaan isot erot rikkaiden ja köyhien välillä lisäävät yhteiskunnassa ilmeneviä ongelmia kuten rikollisuutta, päihteiden käyttöä ja mielenterveysongelmia.
Tarvitsemme siis uusia ja parempia politiikan mittareita. EU:n tasolla keskustelua uusista mittareista on käyty jo pitkään. Onnellisuustalous-julkaisussa nostetaan esille erittyisesti Genuine Progress Indexiä (GPI) eli Aidon kehityksen indeksi.
GPI:n perustana ovat tulonjaolla painotetut yksityiset kulutusmenot, joita korjataan erilaisilla hyvinvointiin vaikuttavilla tekijöillä. Mittarina GPI lähtee siis siitä, että taloudellisesti tasa-arvoinen yhteiskunta on parempi ja onnellisempi paikka elää kuin taloudellisesti epätasa-arvoinen yhteiskunta. Taloudellisen tasa-arvon lisäksi GPI huomioi mm. koulutuksen, kotitaloustyön, vapaaehtoistyön, rikollisuuden, vapaa-ajan määrän ja ympäristön tuhoutumisen.
Mitä GPI sitten kertoo Suomesta? 1990-luvun alun laman jälkeen Suomessa on eletty nopean talouskasvun aikaa. GPI:n mukaan etenkin tuloerojen kasvu on 1980-luvun puolivälistä lähtien jatkuvasti heikentänyt asukasta kohden laskettua Aidon kehityksen indeksiä. Meillä ei mene kasvusta huolimatta paremmin vaan huonommin.
Tasa-arvoiset yhteiskunnat siis pärjäävät paremmin ja niissä ihmiset ovat onnellisempia. Mikäli haluamme edistää onnellisuutta Suomessa, paras keino on lisätä ihmisten välistä taloudellista tasa-arvoa.
7 kommenttia
Anonyymi
31.1.2011 13:20
Joo ja Egypti on hyvä esimerkki siitä, että eliitille voi pahimmillaan käydä huonosti, jos köyhin kansanosa kasvaa liian suureksi ja huonosti voivaksi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
31.1.2011 13:51
Mitenpä, jos näiden elitististen mallienne sijasta alentuisitte yksinkertaisesti kyselemään ihmisiltä, mikä elämässä mättää? Tällaisenaan nuo ajatuksenne ovat ohutta yläpilveä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
31.1.2011 16:12
Konkretiaa, konkretiaa! Ei kokoomuslaista mainostoimiston keksimää propagandaa tai demarihenkistä unelmahöttöä.
Faktat ja ehdotukset tiskiin, muuten ei ääntä tipu.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Tr8mrk
31.1.2011 16:15
Kiva ajatus, mutta tietääkseni näitä hypoteeseja on jo esitelty ajat sitten.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
31.1.2011 19:14
Onko nyt tapahtunut virhe kun onnellisuuteni ei riipu siivoojan ja toimitusjohtajan palkan suhteesta?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
1.2.2011 14:06
BKT = kansantaloudessa tuotettujen tavaroiden ja palveluiden arvo, mikä on eri asia kuin "yhteiskunnan tuotannon suuruus". Jälkimmäinen termi ei ymmärtääkseni ole yleisesti käytössä, kokonaistuotantoa jne. sen sijaan mitataan ja tilastoidaan.
GPI on puolestaan voimakkaasti arvolatautunut, poliittinen ja subjektiivinen mittari: se esimerkiksi kuvastaa vain yhtä, tiettyä käsitystä hyvinvoinnista. Ihmisillä on kuitenkin yksilöinä hyvinkin erilaisia käsityksiä siitä, mistä hyvinvointi koostuu. Indeksiin valituissa mittareissa heijastuu myös varsin vahva ekologinen arvolataus – Suomen pisteiden heikkeneminen johtuukin tuloerojen sijaan ensisijaisesti luonnonvara- ym. mittareista.
Myös mittarin nimi ”Aidon kehityksen indeksi” on luonteeltaan poliittinen – ikään kuin kaikilla muilla mittareilla mitattu kehitys olisi epäaitoa? Tämä on tietysti pelkkä nyanssi: ensisijaisesti toivoisi blogistin perehtyvän hyvinvointi-indikaattoreihin hieman tästä kirjoituksesta kuvastuvaa astetta syvällisemmin.
Tuloerokysystä tulisikin mielestäni tarkastella erikseen ymppäämättä sitä sekalaisen, subjektiivisesti valitun mittarikokoelman kanssa yhteen. Samoin muita indeksiin sisällytettyjä tekijöitä tulisi tarkastella erikseen. GPI:n käyttöönoton ajamisella pyritään mielestäni lähinnä poliittisen agendan edistämiseen, mitään vaikutusta varsinaisiin ongelmiin tai niiden ratkaisemiseen sillä ei ole.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.3.2011 10:14
Jos kaikille kansalaisille annettaisiin tänään saman verran rahaa ja omaisuutta, niin jonkin ajan kuluttua taas samoilla ihmisillä olisi suuri omaisuus ja varallisuus, kuin tänään. Se siitä, tuloerot on ja pysyy.
Vastaa kommenttiinJos haluamme Suomeen enemmän jaettavaa, meidän on pystyttävä kilpailemaan tehokkaasti. Koulutus, terveydenhuolto, tietoliikenne jne. on oltava kunnossa. Samalla meidän on pystyttävä työllistämään itsemme. Meidän on siis alennettava palkkojamme, tehostettava koulutusta ja nostettava tuottavuuttamme. Jos näin ei tehdä, voimme liputtaa ulos maasta kaiken kansainvälisen teollisuuden, koska joku sen kuitenkin tekee paremmin, jolloin maamme ulkopuolelta ei enää tule rahaa tänne, vaan saamme tyytyä kuluttamaan sitä, mitä meillä jo on, kunnes sekin on sitten syöty. Ruokaa ei voi myydä Intiassa suomalaiselle kuluttajalle mutta kännyköitä siellä voi suunnitella. Kännyköiden suunnitelusta saadaan rahaa ulkomailta mutta ruoan myynnistä Suomessa Suomalaisille ei saada rahaa ulkomailta. Oliko tarpeeksi yksinkertaisesti kerrottu?
No nyt kun alettiin puhua hyvinvoinnista, niin miksi Suomessa veroaste on 70% (kaikki verot vs. kaikki tulot) ja silti terveydenhuoltoon laitetaan suhteellisesti pienempi osuus rahaa, kuin muissa maissa? Onko terveydenhuolto tehokkaampaa täällä vai tuhlaammeko me verorahamme tehottomaan hallintoon jo ennen, kuin ne ehtivät sinne terveydenhuoltoon? Eikö tätä 10 miljardia saada säästettyä julkisesta hallinnosta karsimalla turhaa byrokratiaa ja kouluttamalla täten syntyvistä uusista työttömistä vaikka lähihoitajia? Koulutus voisi olla yksivuotinen, nykyisen, täysin tehottoman kolmen vuoden sijasta. Näin voisimme pitää nykyisen veroasteen ja alentaa sitä sitten, kun velat on maksettu?
Mihin tässä nyt tarvitaan tämmöistä sumutusta, kuin GPI?
Vastaa kommenttiin