Pyhä BKT

Politiikan onnistumista mitataan väärin

Olemme oppineet, että korkeimman totuuden yhteiskunnan hyvinvoinnista kertoo bruttokansantuote (BKT). Seuraamme orjallisesti BKT-käyrän nousuja ja laskuja. Kun se kasvaa yli kolme prosenttia vuodessa, on valtakunnassa kaikki hyvin. Jos jäädään alle kolmen prosentin, yhteiskunta voi pahoin.

Tosiasiassa bruttokansantuottetta ei koskaan kehitetty hyvinvoinnin mittariksi. Se ei siis mittaa ihmisten hyvinvointia tai elintasoa, vaan yhteiskunnan tavara- ja palvelutuotannon laajuutta. Alun perin BKT suunniteltiin talouspolitiikan seurantavälineeksi. Nyt seurantaväline ohjaa politiikkaa.

BKT ei mittaa kuinka terveitä olemme, se ei kerro kuinka pitkään elämme tai kuinka hyvässä kunnossa ympäristömme on. BKT keskityy kuvaamaan kuinka paljon tavaraa yhteiskuntamme tuottaa, ei sitä kuinka onnellisia ihmiset ovat. Tästä seuraa, että talouden tavaratuotannon merkitys korostuu suhteettomasti. Vanha totuus on, että sitä saa, mitä mittaa.

Koska elämänlaatuun keskeisesti vaikuttavat asiat jäävät BKT:ssa huomiotta, siihen perustuvat päätökset johtavat helposti harhaan. Taloustieteen Nobel -palkinnon voittanut Joseph Stiglitz totesi BKT:n olevan ”vanhentunut mittari, jonka käyttö johtaa huonoihin päätöksiin”.

Kun ihmisiltä kysytään, mitä he yhteiskunnassa arvostavat, ei BKT:ta näy kärkisijoilla. Meidän pitäisikin keskittyä mittamaan ja maksimoimaan niitä asioita, joita ihmiset haluavat politiikalta. Tavaran tuotannon sijaan meidän pitäisi mitata ja maksimoida ihmisten onnellisuuta.

Tarvitsemme parempaa politiikan tulosten mittaamista ja uusia mittareita. Jos haluamme kasvattaa ihmisten onnellisuutta ja hyvinvointia, lisätä yhteiskunnan yhdenvertaisuutta ja parantaa ympäristön tila, nämä ovat asioita, joita tulisi painottaa.

Useita eri yhteiskunnan kehitystä mittaavia menetelmiä on jo kehitetty. Tällaisia seurantavälineitä ovat mm. kestävän taloudellisen hyvinvoinnin indeksi (ISEW), aidon kehityksen mittari (GPI), inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) ja onnellisen elämän odotusarvo (HLE).

Näitä vaihtoehtoisia kehityksenindikaattoreita käytettäessä meille paljastuu, ettei yhteiskunnan ja ihmisten hyvinvointi olekaan kasvanut olettamallamme tavalla. Muutamaa notkahdusta lukuunottamatta BKT on sodan jälkeen kasvanut jatkuvasti. Ihmisten onnellisuus ei kuitenkaan ole lisääntynyt enää vuosiin. Kun ympäristökuormituksen lisääntyminen ja tuloerojen kasvaminen otetaan huomioon, ei lopputulos ole kovin mairitteleva.

Monien muiden maiden tavoin myös Suomessa on tiedostettu BKT:n heikkoudet. Harva enää väittää yhteiskunnan hyvinvoinnin riippuvan vain tuotannon suuruudesta. Meidän on alettava mittaamaan sitä, mitä oikeasti haluamme politiikalla parantaa.

(Alunperin teksti on julkaistu Helsingin Vihreiden nettisivuilla)