Meillä taidekoulussa maalaamisen aikana oli musiikin kuunteleminen ankarasti kielletty. Opettajamme perusteli asiaa sillä, että aivomme eivät keskity taiteen tekemiseen, vaan musiikkiin.
Minulle tämä oli painajaista. Olin ennen taidekoulun aloittamista piirtänyt yli kaksikymmentä vuotta musiikkia kuunnellen. Kaikenlaisia artisteja ja bändejä useista eri genreistä, mitä nyt lapsena kotona äidin kasettipinosta sattui löytymään, ja mitä kaverit myöhemmin suosittelivat.
Yritin perustella opettajalle, että tarvitsen musiikkia voidakseni keskittyä. Se auttaa minua olemaan luova ja saamaan aikaan parempia tuloksia. ”PYH!” sanoi opettaja. Niinpä istuin maalaamassa kuudesta kahdeksaan tuntia putkeen monta kertaa viikossa koko koulutukseni ajan, ajatusteni harhaillessa hiljaisuudessa jonnekin ihan muualle kuin itse taideteokseen.
Tämän hetkisen tiedon valossa musiikki, josta kuuntelija pitää, nostattaa mielialaa ja kohottaa kognitiivisia suorituksia. Toiset toki tarvitsevat hiljaisuutta keskittyäkseen, mutta monelle mieleinen musiikki työpäivän lomassa on pelkästään positiivinen asia.
Onhan meillä tapana ottaa musiikkia mukaan liikuntasuorituksiinkin. Myös kauppakeskuksiin valitaan tarkasti sopiva musiikkimaisema vaikuttamaan kuluttajien käyttäytymiseen. Hissimusiikki on jo käsite.
Musiikilla on tärkeä paikka elämässämme – myös työssä.
Musiikki tekee fyysisesti hyvää
Musiikki saa aikaan dopamiiniryöpyn aivoissa. Dopamiini stimuloi aivojen etuotsalohkon kuorta, joka vastaa suunnittelusta, organisoinnista ja huomiosta. Mitä enemmän dopamiinia erittyy, sen paremmin etuotsalohkon kuori toimii, lisäten näin yksilön tuotteliaisuutta. Tämä tietysti toimii vain silloin, kun henkilö kuuntelee musiikkia, josta hän pitää ja nauttii. Kaikkihan me tiedämme, millaista hermoja raastavaa melusaastetta epämieluisan musiikin pakkokuuntelu työpaikalla on.
Parhaan hyödyn musiikista saa irti, kun tekee itselleen soittolistan mieleisestä musiikista, jonka osaa jo ulkoa. Sellaisesta, jonka lyriikat menevät mukavasti soljuen ohi, eivätkä jää häiritsemään keskittymistä. Jos tekee mieli fiilistellä laulaen mukana, on ehkä parasta vaihtaa instrumentaaliseen musiikkiin. Olen nähnyt suosituksia (pöytälaatikko)kirjailijoille, joissa kirjoittaja pistää taustalle soimaan kirjoittamaansa kohtaukseen sopivan musiikkimaiseman. Kuin oman soundtrackin. Pöytälaatikkokirjailijana on pakko todeta, että on muuten toiminut! On todella motivoivaa ja ajatuksia selkeyttävää, kun saan oikeasta tunnetilasta kiinni musiikin avulla.
Psykologit suosittelevat kuunneltavaksi myös luonnon ääniä tai valkoista ääntä: Veden solinaa, lintuja, tuulta, lentokoneen hurinaa, kahvilan puheensorinaa. Oma suosikkini äänimaisemista on Merirosvolaivan kapteenin hytti -ääniraita. Vene narisee ja natisee. Ulkona laulavat eksoottiset linnut ja kaukana jyrähtelee ukkonen. Aallot lyövät rantaan ja välillä läheltä kuuluu sulkakynän rapinaa. Jossain hytin ulkopuolella miehistö mutisee keskenään.
Kuuntelen edelleen musiikkia tehdessäni töitä. Mitä vaativampi tehtävä, sitä enemmän tarvitsen musiikkia. Rennompien töiden parissa voin kuunnella podcasteja ja haastatteluita.
Mutta hiljaisuudessa työskenteleminen?
Ei kiitos. Tulee vain sutta ja sekundaa.
- SuperAssari Maarit
----------------------------
SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 40 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerin työhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssari