Sanotaan se nyt ääneen: Minä olen luova. Olen niitä, joiden on pakko saada luoda jotain lähes päivittäin tai muuten iskee ahdistus, ehkä jopa kiukku, ja pahimmillaan löydän itseni sohvan pohjalta sopertamassa surullisena ”Väsyttää, ei onnistu, kaikki on huonosti”. Viime viikon olen kirjoittanut vapaa-ajallani novellia noin 10 sivua per päivä, ihan vain kirjoittamisen ilosta, ja istunut ystäväni kanssa paasaamassa animaatiotyöskentelyn kiemuroista, siitä itse varsinaisesti suuremmin teknillisiä yksityiskohtia tuntematta.

Ehkä hivenen taustoja, jos sallitte: Olen piirtänyt siitä lähtien, kun kynä pysyi kädessä ja kirjoittanut niin kauan kuin opin ymmärtämään mitä kirjaimet ovat ja kuinka niitä yhdistelemällä luodaan sanoja ja sitä kautta tarinoita. Lukiossa opettajani mutisi, ettei minusta tulisi koskaan hyvää aineistopohjaista kirjoittajaa hänen lukiessaan tarinointejani, mutta vähänpä opettaja tiesi, että tulisin elättämään itseäni vuosikausia juuri asiakirjoittamisen saralla toimittajana. Ala-asteelta lähtien päätäni taputeltiin hymyillen, että Maaritista tulee sarjakuvataiteilija. Protestoin. Vastustin. ”Ei varmana!” No, ei tullutkaan, vaikka taideopinnot veivätkin pidemmän korren viestinnältä.

Etätyö vapauttaa luovuuden

Nykyisessä työssäni Assarikaupan superassarina luovuuteni on saanut sille kuuluvan ajan ja ymmärryksen, jonka hyöty siirtyy luonnollisesti suoraan asiakkaalle. Kun luovaan tilaan ei tarvitse päästä – tai mennä – tietyllä kellonlyömällä, saatikka poistua siitä kellokortin huutaessa, että 8h on nyt käytetty, aika tehdä muuta, voin olla luova minulle sopivimmalla tavalla. Etätyö tuntuukin ainakin allekirjoittaneelle suorastaan vaatimukselle luovuuden vaalimisen suhteen. Tuliko seinä vastaan? No ei haittaa, otapa vaikka puolen tunnin irtiotto - tai vaikka kahden, jos dead line ei huohota niskaan - ja palaat asiaan myöhemmin. Yleensä juuri täydellinen irtiotto poistaa pahimman seinän, enkä osaa sanoa montako kertaa olen keksinyt ratkaisun täysin tyhjästä miettimättä koko asiaa taapertaessani läheiseen Prismaan ruokaostoksille. Tai ollessani suihkussa. Tai teekupin ääressä kirjaa selaillen. Mikä parasta, saan vetäytyä luovuuden luolaani yön pikkutunteina, jolloin asiat rullaavat itsekseen väkisin vääntämättä. Olen yökyöpelin (anteeksi vanhemmat, että valvotin teitä vauvana kukkumalla yöt läpeensä).

Kun työaikansa saa valita vapaasti ja pysyä itselleen inspiroivimassa ja tuotteliaimmassa ympäristössä – eli siis kotona, omassa rauhassa ja itsekerättyjen inspiraatiolähteiden ympäröimänä - yllättävät ahaa-elämykset eivät ole harvinaisia vieraita, vaan muuttuvat osaksi arkipäivää. Luova voima kun ei ole ainoastaan sitä, että teet jotain luovasti. Se on yksi elämän perusenergioista. Uskon, että me kaikki olemme luovia omalla tavallamme ja joutuessamme pois tästä luovuuden luonnollisesta tilasta ajaudumme kauemmas siitä keitä olemme. Itsensä unohtaminen lisää kenen tahansa ahdistusta ja pahoinvointia – yhdistetäänpä siihen vielä tukahdutettu luova energia ja lirissä ollaan. Jumissa oleminen ei vaikuta negatiivisesti vain itseen, vaan myös ympäristöön aina läheisistä henkilöistä asiakkaisiin saakka.

"Creativity is just connecting things. When you ask creative people how they did something, they feel a little guilty because they didn't really do it, they just saw something. It seemed obvious to them after a while. That's because they were able to connect experiences they've had and synthesize new things." -Steve Jobs

Automaatio lisää tarvetta ajatuksille

Automaation ja robotiikan kehittyessä niin sanotut yksinkertaiset työt tulevat katoamaan yhä enenevissä määrin. Sen sijaan kysyntää aivotyöskentelylle, ajattelulle ja luovuudelle on myös tulevaisuudessa, koska ainakaan vielä tekoäly ei pysty samaan kuin ihminen omalla ajatustoiminnallaan ja mielikuvituksellaan. Yritysten ja työnantajien tulisikin kiinnittää entistäkin enemmän huomiota luovuuden vaalimiseen työyhteisöissä ja kunnioittaa erilaisien luovuuden kukkimisien vaatimuksia – kuten mahdollisuutta etätyöhön, liukuvaan työaikaan tai ajatustyöskentelyyn hiljaisuudessa. Onneksi me täällä Assarikaupassa olemme tajunneet luovuuden vaalimisen tärkeyden ja minä saan nauttia siitä täysillä, itseäni parhaiten tukevalla tavalla, josta asiakas kerää kermat päältä.

"The heart and soul of the company is creativity and innovation." -Bob Iger

- Superassari Maarit

-----------------------

SuperAssarit ovat Wannadon aikaan ja paikkaan sitoutumattomia työelämän vapaustaistelijoita ja ongelmien ratkaisijoita. Multityötä tekevä Wannado Oy on Irina Viitalan ja Anna Degerholmin yhdessä, vuonna 2011 perustama SuperAssariyhteisö, johon kuuluu yli 20 markkinointiviestintään, tehtävien digitalisointiin, tapahtumatuotantoon ja sihteerityöhön erikoistunutta ketterää tekijää. www.wannado.fi #SuperAssarit