Ajatusten tasot ja pakko-oireinen häiriö

Olen pidempään ollut tietoinen ajattelun eri tasoista, erityisesti ajatusten tasoista. Harvemmin näistä tulee keskusteltua kenenkään kanssa, ja ne joiden kanssa yritän puhua, ovat vähintäänkin suhtautuneet epäluuloisesti tai olleet hämmentyneitä. Minusta ajatusten monitasoisuus on mielenkiintoista, ja olen kiinnittänyt asiaan huomiota alkuun juuri pakko-oireisen häiriön kautta.

Pakko-oireisessa häiriössähän on kyse jatkuvasti mieleen nousevista ahdistavista asioista, joiden tuomaa ahdistusta pyritään vähentämään pakkoajatuksilla (esim. hokemalla päässään jotain lukusarjaa) tai pakkotoiminnoilla (esim. napsuttelemalla valonkatkaisijaa tai koskettamalla jotain pintaa). Ajatukset eivät kuitenkaan ole niin voimakkaita kuin mitä normaalit ajatukset ovat.

Tästä päästäänkin ajatusten tasoihin.

1. taso on tietoista ajattelua, eli esimerkiksi se ajattelu joka tapahtuu kun kirjoitan tätä tekstiä ja ajattelen sen voidakseni tuoda sen ilmi.

2. taso on vähemmän tietoista ajattelua, ajatuksia jotka ajelehtivat mielessä. Tästä esimerkkinä voisin käyttää vaikkapa korvamatoa: musiikkikappale, joka alkaa soimaan ns. "taustalla". Vähemmän tietoinen ajatus voi olla myös siihen hetkeen kuulumaton satunnainen sana tai lause. Saatan esimerkiksi keskittyä puhumaan ystävän kanssa kissoista, ja mielessäni ajelehtii randomeita asioita, kuten "parsakaali" tai "mimmummöö" tai jotain epämääräistä hälinää.

3. taso on hädin tuskin havaittavaa ajattelua, johon liitän vahvasti pakko-oireisen häiriön ahdistavat ajatukset. Ne ovat kuin kuiskauksen henkäyksiä, mutta vaikka ne ovat hentoja, ne rekisteröityvät silti ajatuksiksi.

Kolmen ajatuksen tason ollessa toiminnassa ajattelu voi olla esimerkiksi tätä:

"Mulla on vielä kahvia kupissa..." (1. taso: selkeä havainto)
"Trallalallalaa." (2. taso: ei kovin järkevää ja asiaan liittyvää)
"Jos et juo sun kahvia, sulle käy huonosti." (3. taso: uhkaava ahdistusajatus)

Eli nuo kolme ajatusta ovat samaan aikaan menossa mielessäni.

Ahdistusajatuksissa on lisäksi se mielenkiintoinen puoli, että ne voivat tuntua joskus todella voimakkailta. Ne voivat tuntua kahden muun tason ajatuksilta, mutta se johtuu pelon tuomasta voimasta. Pelko on voimakas tunne, joka helposti hukuttaa kaiken muun alleen.

Viime yö meni siruiksi, mutta minua auttoi näiden kolmen ajatustason pohdinta. Jos minua alkoi ahdistaa, pohdin onko kyseessä taso 3, ja jos oli, pakotin itseni rentoutumaan. Ei ollut oikeaa uhkaa. Sama pätee esimerkiksi eläintarhakokemukseen. Jos seison laama-aitauksen edessä, voi mieleeni nousta pelko siitä, että saan sylkäisyn kasvoilleni. Mutta jos laama seisoo viiden metrin päässä, sylkäisyn mahdollisuus on melkoisen pieni. Jos silti pelkään saavani laaman koston kasvoilleni, voin miettiä mille tasolle ajatukseni menee. Sillä mitä syvemmällä ajatus on, sen epätodennäköisempi se on. Paitsi...

Siitä päästäänkin tasolle neljä.

4. taso ei ole suoranaista ajattelua, vaan tuntemista. Sitä voisi kutsua intuition tasoksi. Fyysisesti se tuntuu ehkä parhaiten mahalaukun kohdalla, ja ehkä se onkin siitä syystä englanniksi "gut feeling = intuition". Käytämme kuitenkin intuitiota päivittäin, jotkut enemmän ja jotkut vähemmän. Mututuntuma. Fiilis. Se tunne. Intuitio. Hassu, pieni tuntemus, joka ei liity järkeilyyn mitenkään.

Neljännen tason esimerkkinä voisi toimia tilanne, jossa on lähdössä töihin ja miettii, ottaako sateenvarjon mukaan.

1. tason ajatus: "Säätiedotus lupasi poutaa, välillä vähän pilvistä. Ei pitäisi tulla sadetta."
4. tason ajatus: "Ota sateenvarjo. Tarvitset sitä."

Päivä kuluu töissä hyvin, eikä sateenvarjo ole mukana, koska "eihän tuolla nyt voi alkaa sataa". Lähtiessä taivas tummuu ja alkaa sataa, ja pienenpieni ääni kuiskaa navan seudulla: "I told you so." Et sitten kuunnellut.

Mutta tässä nämä neljä tasoa. Niiden tiedostaminen opettaa havainnoimaan sekä omaa sisäistä että ulkoista maailmaa vähän paremmin.