Oletko kyllästynyt vanhoihin joulun murheenkryyneihin? Etkö jaksa kuulla taas kuinka varpunen pienoinen kerjää siemeniä? Oletko eri mieltä siitä, että "hetken kestää elämä ja sekin synkkä ja ikävä"? Tuntuuko siltä että kaipaat uutta joulumusiikkia? Tule siis tutustumaan HEO:n joulukonserttiin!
Tule kuuntelemaan Helsingin evankelisen opiston lauluntekijöiden omia joulukappaleita
16. joulukuuta klo 18.30 starttaa Musiikkitalon lämpiössä ilmainen konsertti. Siellä esiintyvät HEO:n eli Helsingin evankelisen opiston Lauluntekijälinjan opiskelijat yhdessä kuoron kanssa.
Kaikki esitettävät jouluiset kappaleet ovat lauluntekijöiden käsialaa, niin lyriikat kuin sävelkin. Ja mikä olisikaan parempi tapa virittäytyä raikkaaseen joulutunnelmaan, joka on tehty hyvällä maulla ja uusista aineksista.
Palefacen uusimmassa musiikkivideossa tykitetään pellesti katuja terrorisoinutta, kiihkoisänmaallista ja rasistista katupartioryhmää, Soldiers of Odinia. Musiikkivideo "Emme suostu pelkäämään" ottaa kantaa viime aikoina velloneeseen pakolaiskeskusteluun.
Rasismi ei ole ok, eivätkä suomalaiset tarvitse "nahkapäitä" katujansa "suojelemaan" (ts. pelottelemaan). Palefacen musiikki yllättää kerta toisensa jälkeen, tällä kertaa viihdyttävällä sävelellä. Musiikki perustuu vanhaan irlantilaiseen kansansävelmään.
Petroskoista kotoisin oleva räppäri Ondrei eli oikealla nimellään Andrei Gorškov räppää karjalaksi. Hän on huolissaan äidinkielensä asemasta ja haluaakin räppäämällä pitää kieltä elossa.
Jotkut saavat inspiraationsa lähipiiristään, ikävistä tapahtumista tai kokemuksistaan, Ondrei taas kuvaa inspiraationsa tulevan ilmestyksinä kosmoksesta. Oli lähde mikä tahansa, hyvältä hänen musiikkinsa mielestäni kuulostaa. Karjalan kieli on hyvin samankaltainen suomeen verrattuna.
Minusta on hienoa, että vähemmistökielien edustajat tekevät musiikkia omalla äidinkielellään. Oli laulettu kieli joko sitten karjalaa tai saamea (kuten Wimme Saari), ja tyyli räppiä tai jotain muuta, hyvältä se kuulostaa. Mielestäni vähemmistökieliä pitäisi tukea enemmän. Ne ovat rikkaus, ja me tarvitsemme kielellistä rikkautta ollaksemme yhteydessä toisiimme.
Pelien ei aina tarvitse maksaa, ja ilmaisiakin pelejä löytyy runsain mitoin netin valtakunnasta. Miniclip, Nitrome, Armorgames...
Joskus nuorempana pelasin erityisesti juuri tasohyppelyitä, johon Shadowscape kuuluu. Peri on kiinnostava niin taiteellisuutensa, tarinansa, haasteidensa kuin musiikkinsakin puolesta.
(kuva: www.fastgames.com)
Peli on täynnä myös kiinnostavia yllätyksiä. Ja erinomaisena plussana on se, että epileptikot on huomioitu. He voivat siirtyä välkkyvän osion ohi.
Harvemmin innostun kokonaisvaltaisesti mistään pelistä, mutta Shadowscape on kyllä onnistunut ilahduttamaan.
Havahduin tänään siihen, että kuuntelemani musiikki ei tuntunut kivulta. Minun on ollut vaikea sietää mitään musiikkia, koska kaikki on tuntunut rumalta, ruosteisten ja kylmien veitsien kirskumiselta. Masentunut on nahaton, vereslihalla. Monet aikaisemmin nautintoa tuovat asiat tuntuvat julmilta ja kivuliailta tai latteilta ja typeriltä.
Vielä on synkkää ja pimeää kuilun pohjalla. Mutta jos tämä musiikki ei tunnu kivulta eikä tunnu sitä jatkossakaan, niin ehkä krookukset tosiaan vielä nousevat.
Monen intohimoisen mielenkohteen lisäksi teen musiikkia: kirjoitan biisit, teen niihin sävelmän, soitan ne. Kai voisin sanoa olevani laulaja-lauluntekijä. Loppuvuodesta olin muutaman demon äänittämässä E-studiolla. Soitan pianoa, djembeä ja suutani, lisäksi yritän työstää suhdettani kanteleeseen. Irlantilainen tinapillikin pihisee nurkassa ja osaan ihan mukiinmenevästi soittaa rumpuja. Pidän musiikin tunteesta kehossani ja rakastan kellumista inspiraation aalloilla. Silti minulla on elämässäni säröääni, joka vaikeuttaa musiikista nauttimista. Hahmotushäiriö.
Kävin pianonsoittotunneilla joskus 9-13-vuotiaana ja pidin soittamisesta. En silloin ymmärtänyt, miksen osannut tehdä tiettyjä asioita, joita minulta vaadittiin ja jotka musiikilliseen edistymiseeni olisivat kuuluneet. Minun oli vaikea hahmottaa nuotteja, ja minun piti laskea jokaisen nuotin kohdalla keski-C:stä mikä kyseinen nuotti oli. Jos mokasin pari nuottia keskellä sävelmää, en pystynyt aloittamaan samasta kohtaa, vaan aina oli aloitettava alusta. Muuten en pystynyt hahmottamaan soittamaani sävelmää.
Ongelmista huolimatta rakastin käydä soittotunneilla ja musiikkia rakastan yhä. Viime aikoina olen havahtunut yhä enemmän siihen, että minulla totta tosiaan taitaa olla hahmottamishäiriö. Kun musiikki pitäisi saada kirjoitettua paperille - ja yritän kovasti kompensoida ongelmaani erilaisilla nikseillä - törmään muuriin. Lievästä synestesiasta voisi luulla olevan apua, mutta ei, olen sen verran visuaalinen että tarvitsen sen selkeästi silmin nähtävän vaihtoehdon musiikin kirjoittamiseen. Vaikka olisinkin täysin selvillä nuottien ajallisista pituuksista ja muusta rakenteellisesta, ei minua auttaisi niiden kirjoittaminen ylös. Niiden lukeminen olisi jälleen kerran hirveää takkuamista. Hahmotushäiriöni vaikuttaa myös konsertteihin, tarvitsen siis jonkun antamaan merkin milloin on vuoroni laulaa.
(kuva: Dreamstime)
On todella turhauttavaa olla hyvä musiikillisesti, mutta sietää samalla hahmottamishäiriötä. Tunnen itseni idiootiksi ja tyhmäksi, ja sisäinen negatiivinen ääni haukkuu minut pystyyn: "Etkö muka oikeasti osaa? Kyllähän kaikki nyt osaavat lukea nuotteja! Ehkä olet vain tyhmä. Sinähän olet soittotunneillakin käynyt ja teet vielä musiikkia. Haloo! Mikä sinua vaivaa? Kyllä sinun pitäisi osata, tsemppaa!" On hävettävää, että osaan tehdä kaunista musiikkia ja hienoja biisejä, mutta en hahmota nuotteja. Siksi halusin kirjoittaa tästä aiheesta, jotta etenkin oma suhtautumiseni hahmotushäiriööni muuttuisi vähemmän tuomitsevaksi.
Hahmotushäiriö ei tarkoita sitä, että olisi tyhmä.
Hahmotushäiriö on yleistermi vaikeuksille, jotka johtuvat aivojen poikkeuksellisesta tavasta käsitellä visuaalista (näköhavaintoon liittyvää) ja spatiaalista (tilan ja tilasuhteiden tunnistamiseen) informaatiota.
Hahmotushäiriöt ilmenevät näönvaraisen tunnistamisen ja erottelun vaikeuksina tai avaruudellisen tilan, suhteiden ja liikkeen käsittelyn vaikeuksina.
Usein oirekuvaan kuuluu myös sosiaalisten tilanteiden hahmottamisvaikeuksia ja poikkeuksetta kasvavassa määrin oppimisvaikeuksia, joista tyypillisimpiä ovat vaikeudet matematiikan oppimisessa ja luetun ja kuvallisen materiaalin ymmärtämisessä. (www.nmi.fi)
Monenlaisia hahmotushäiriöitä siis on, mutta tuntuu että niitä ei ole tutkittu kovinkaan paljon. Musiikillisesta hahmotushäiriöstä en ole kuullut lähes mitään, muuta kuin että tavallisten nuottien sijaan voidaan käyttää kuvionuotteja. Aion ottaa tämän alkuvuoden haasteeksi sen, että haen asiasta tietoa. En aio jatkaa häiriöstä kärsivänä ja tehdä edelleen moninkertaista työtä keskivertomuusikkoon verrattuna. Aion näyttää hahmotushäiriölle, kuka täällä oikeasti määrää.
(kuva: Gratisography)
