Joskus kun olen vähän väsynyt eikä mielikään toimi ihan halutulla tavalla, kaikenlaista kummaa ajelehtii mielessä. Tällä kertaa havahduin siihen, että pääni kehitteli sananlaskuista erikoisia yhdistelmiä. Havahduin tähän:
"Niin se nakki napsahtaa kuin sinne huudetaan."
Loogista? Ei erityisemmin. Huvittavaa? Toki.
Seuraavaksi aloin luoda tarkoituksellisia sekoituksia.
A. Happamia, sanoi kettu lammasten vaatteissa.
B. Susi pihlajanmarjoista.
C. Vettä sataa kuin pitkästä ilosta.
D. Itku Esterin perseestä.
E. Työ tekijäänsä haisee.
F. Oma kehu kiittää.
G. Parempi pyy pivossa kuin 10 voitehista.
H. Vesi vanhin oksalla.
I. Nuorna vitsa ei jäädy.
J. Virtaava vesi väännettävä.
K. Jos ei sauna, terva ja viina auta, sitten sen edestään löytää.
L. Minkä taakseen jättää, niin kaivetaan hauta.
M. Joka kuuseen kurkottaa, on rahaa.
N. Aika se katajaan kapsahtaa.
Pahinta koko hommassa on se, että noita voi selittää melko järkevästi.
C. "Vettä sataa kuin pitkästä ilosta." Joko sitä itkee surusta tai sitten ilosta.
F. "Oma kehu kiittää." Kyllähän sitä tyytyväiseksi tulee kun itseään kehuu.
J. "Virtaava vesi väännettävä." Jos on virtsatietulehdus, virtaava vesi on vaikea saada virtaamaan.
Koska lauseita voi yhdistellä aika estottomasti, hupia riittää pitkään. Työn iloa!