Petroskoista kotoisin oleva räppäri Ondrei eli oikealla nimellään Andrei Gorškov räppää karjalaksi. Hän on huolissaan äidinkielensä asemasta ja haluaakin räppäämällä pitää kieltä elossa.
Jotkut saavat inspiraationsa lähipiiristään, ikävistä tapahtumista tai kokemuksistaan, Ondrei taas kuvaa inspiraationsa tulevan ilmestyksinä kosmoksesta. Oli lähde mikä tahansa, hyvältä hänen musiikkinsa mielestäni kuulostaa. Karjalan kieli on hyvin samankaltainen suomeen verrattuna.
Minusta on hienoa, että vähemmistökielien edustajat tekevät musiikkia omalla äidinkielellään. Oli laulettu kieli joko sitten karjalaa tai saamea (kuten Wimme Saari), ja tyyli räppiä tai jotain muuta, hyvältä se kuulostaa. Mielestäni vähemmistökieliä pitäisi tukea enemmän. Ne ovat rikkaus, ja me tarvitsemme kielellistä rikkautta ollaksemme yhteydessä toisiimme.
Tänään, 28.5, on valtakunnallinen Siivouspäivä. Kuka tahansa voi perustaa vaikka omalle pihalleen kirppiksen päivän ajaksi. Vanhat vaatteet, ylimääräiset tavarat ja vaikkapa jouluksi saadut karmeat lahjat odottavat löytäjäänsä.
Kirppistelyn lisäksi Siivouspäivänä keskitytään muutenkin ympäristön siivoamiseen. Jos roskia ei tule kerättyä kauniista metsistämme, tänään sen voi todellakin tehdä. Ja jos nolottaa kykkiä värinsä menettäneiden Snickers-käärepapereiden ja tupakantumppien perässä muovipussi kourassa, voi aina selittää itselleen syyksi teemapäivän. (Oikeasti ohikulkijoita ei kiinnosta roskiesi kerääminen. Että se siitä huolesta.)
Muistathan oman kirpputorin pystyttämisen yhteydessä, että omat jälkensä on korjattava. Turhasta on mukavinta päästä eroon ekologisesti. :)
Migreeni. Tuo päänsärkyjen pahamainen esiäiti, tuo katala elämää rappeuttava painajainen. Sen kourissa olin hiljattain.
Luulin ensin, että kyseessä on mojovampi jännityspäänsärky, sillä niska ja hartiat tuntuivat olevan jumissa eikä aurallisia oireita ollut niin kuin minulla tyypillisesti on. Painelin akupisteitä sormin ja kipukoukulla, hieroin ja venyttelin. Kipu vain paheni.
Kun olin talonyhtiön pesutuvassa ja kyykistyin alas laittaakseni vaatteita pesukoneeseen, pääni sykki tummasta kivusta. Liikkeet aiheuttivat kipua ja kuvotusta. Pesin silti kolme koneellista pyykkiä. Odotin kipulääkkeen vaikuttavan, nesteytin minkä pystyin, kuvotuksesta huolimatta.
Valot sattuivat silmiin, tasapaino oli heikentynyt, oksetti, pyörrytti, ruoka tuntui pahentavan kuvotusta. Oli pakko mennä maate. Mietin utuisesti pyörremyrskymäisen tuskan takaa, että mitä jos oksennan? Onko parempi oksentaa lattialle vai peitolle? Ehkä peitolle, se olisi helpompi pestä. Lopulta nukahdin.
Herätessäni olo oli darrainen, mutta melko kivuton. Oli melkein keskiyö. Sain syötyä hieman ja menin takaisin nukkumaan. Seuraava päivä meni migreenistä toipuessa. Datailin tietokoneella aurinkolasit päässä ja säädin ruudun valoisuutta himmeämmäksi. Välillä oikealla puolella päätä oli kivun riipaisuja, aivan kuin joku olisi viillellyt kuumalla veitsellä. Sain kuitenkin loput pyykit ripustettua ja keskityin parantamaan oloani kipulääkkein ja kivennäisvedellä. Välillä auringon häikäisevä välähdys aiheutti vampyyrimaisen älähdyksen. En sentään savunnut valokeilassa, mutta lähellä se oli.
Nyt kolmantena päivänä olo on ihan hyvä. Silti tuntuu hermostossa jonkinlaista arkuutta. Minulla on niin harvoin migreeni, että muistan sen vasta kun se iskee. Pitäisi käydä lääkärillä, vaikka synkästi mietinkin millaisen lääkearsenaalipinon mahdan saada. Ehkä olisi kuitenkin ihan hyvä antaa itselleen lupa käyttää kunnon troppeja sen pahimman kivun aikaan?
Aurinko paistaa ikkunasta sisään, kasvit on ruokittu, multa tuoksuu. Lattialla on aurinkoläiskä, johon henkinen kissamaisuuteni mielellään käpertyisi. Menen lattialle pitkäkseni, oikaisen raajat, toinen käsi osuu aurinkoläiskään. Tuntuu lämpimältä ja hyvältä, selkäranka arvostaa. Rauhallinen hengittäminen rentouttaa kropan. Katson kattoon; se on valkoinen ja valo siivilöityy siihen säikeinä. Unettaa, hyvä olla juuri tässä.
Tätä pitäisi tehdä useammin. Olla läsnä, rennossa tilassa, oikaista itsensä suoraksi ja antautua olemassaolon hetkeen. Lattia, metsänpohja, ruohikko, niitty, kallio, hiekkaranta - vaikka kellua selällään veden hyväiltävänä. Olla siinä hetkessä antautuneena. Ei pitää huolta asioista, ei miettiä milloin pitää laittaa ruokaa, syödä, viedä koira, maksaa laskut, kiirehtiä bussiin, tuijottaa kännykkää.
Tuntea kaikilla aisteillaan se hetki. Hengittää rauhassa. Miltä kosketuspinta tuntuu selkää vasten? Jos makaan kalliolla, onko kallio sileä vai rosoisempaa laatua, onko siinä jäkälää tai sammalta? Jos hiekkarannalla, mikä tuoksuu ja miltä hiekka tuntuu kättä vasten? Jos ruohikolla, paistaako aurinko lämpöisenä vai kuumana, onko käsivarren etäisyydellä voikukkaa vai haparoinko käsiini pelkkää ruohoa?
Kokeile joskus maata puun alla. Katso lehvästöä ja oksia. Mikä eläin olisit? Oksilla hyppivä orava vai kauniisti luritteleva mustarastas tai peippo, vai kenties hetken kaarnalla tuntosarviaan värisyttelevä perhonen? Tunne se hetki missä olet, eikä sinulla ole kiire. Kiirettä riittää, jätä siis hetki aikaa olemiseen, läsnäolossa kellumiseen.
Kissat ovat hyviä opettamaan läsnäoloa. (Joutsa 2014)
Ei, kyse ei ole mistään auringossa kimaltelevasta kylmäihoisesta kaverista. Ei, kyse ei ole kaulasuontasi nuuhkivasta kumppanista. Energiavampyyri on termi ihmiselle, joka tuntuu elävän muiden energiasta. Hänen oma energiatasonsa on matala paitsi aterioituaan kohteen energialla. Energiasyöppö voisi olla myös hyvä termi.
Tällaisen energiavampyyrin lähellä oma energiataso tuntuu kääntyvän laskuun nopeasti ja henkilön tapaamisen jälkeen on aika lailla tyhjiin imetty, ärtynyt ja masentunut olo. Henkilö itse taas kokee saavansa valtavasti puhtia tapaamisestanne. Kyse voi olla ystävästä, perheenjäsenestä tai työyhteisön jäsenestä. Normaalissa vuorovaikutussuhteessa molemmat osapuolet antavat ja saavat energiaa tasapuolisesti.
Energiasyöpöillä on erilaisia tapoja pitää kohteensa kontaktissa:
syyllistäminen/marttyyriksi heittäytyminen: "Et välitä nähdä minua, niinkö? Ehkä meidän ei kuulu tavata, kun et pidä minusta. Luulin vain, että olemme läheisiä."
tai: "Taaskaan et ole tehnyt asiaa x. Kyllä sinun pitäisi kyetä tekemään se, muutkin kykenevät. Töihin pitää keskittyä, vaikka olisi harrastuksia, perhe ja ystäviä. Tämä pitää saada tehtyä. Et taida välittää, saammeko projektia valmiiksi määräaikaan mennessä."
vetoaminen: "Tule nyt käymään. Ei olla nähty aikoihin. Meillä oli viimeksikin niin mukavaa, minä ainakin olen sitä mieltä. Tarjoan x asioita (jotta voin pitää sinut lähellä). Kai haluat nähdä? Itse ainakin haluan, tule nyt vain."
uhkailu: "Ai et halua nähdä vähään aikaan?" -> "Kukaan ei tarvitse minua, ehkä minun pitäisi kadota/tehdä itsemurha kun ei ketään kiinnosta."
lahjonta: (liittyy osin vetoamiseen) "Ostin sinulle asian x, koska on niin ihanaa että olemme niin läheisiä. Nähdään pian."
Älä anna energiavampyyrin imeä elämäniloasi
Nuorempana minulla oli ystäväksi luulemani henkilö, joka teki kaikkensa saadakseen minut pysymään luonaan. Olin aina todella väsynyt ja masentunut kun lähdin kotiin, mutta hän sai minut aina palaamaan, vaikka minusta tuntuikin että olen vain palkaton roskakori/sairaanhoitaja/terapeutti/tukihenkilö. Hän uhkaili itsemurhalla kun sanoin haluavani pitää hieman taukoa tästä "ystävyyssuhteesta". En silloin ymmärtänyt, että kyseessä ei ollut pelkästään masentunut ihminen. Kun olin hänen luonaan, saatoin jo kymmenessä minuutissa väsyä. Kahvi ei piristänyt. Ei myöskään hyvät yöunet. Ja kun lähdin, olo oli samea ja no, kuiviin imetty. Minulla kesti muutama päivä ennen kuin tunsin olevani taas valmis tapaamaan hänet / tulemaan imetyksi kuiviin.
Ystävän tai työkaverin välttäminen on tosin helpompaa kuin perheenjäsenen. Jos perheessä on energiavampyyri, esimerkiksi toinen vanhemmista, on hyvin ansassa.
Aina energiasyöppö ei itsekään tiedä vievänsä toisten voimat. Asiasta kannattaa yrittää puhua ja etsiä yhdessä keinoja saada energian anastaminen hallintaan. Joissakin tapauksissa vampyyri itse tietää mitä tekee ja on pahimmillaan hyvin taitava manipuloimaan kohdetta.
Mitä sitten voi tehdä, jos huomaa olevansa energiavampyyrin kohde?
+ Jos sinusta tuntuu, että henkilön kanssa voisi puhua asiasta, puhu: kerro miltä sinusta tuntuu kun kohtaatte. Älä ala syyttää häntä, vaan kerro vain oma näkökulmasi. Etenkin jos henkilö ei tiedä vievänsä toisten voimia, on tärkeää painottaa omaa kokemusta, ei syyttää.
+ Vältä tai lakkaa välittämästä energiavampyyrista. Imijä tarvitsee energiaasi, joten mikä tahansa voimakas tunnereaktio käy: ilo, onnellisuus, tunteiden kuohahtaminen. Ole välinpitämätön, neutraali. Tällöin hän ei saa sinusta otetta. Jos välinpitämättömyys ei auta ja energia tuntuu silti valuvan hukkaan, älä päästä vampyyria lähellesi. Voi olla, että joudut katkaisemaan tämän ihmissuhteen. Se saattaa tuntua aluksi pahalta, mutta kannattaa pitää mielessä, että oma hyvinvointisi on tärkeämpää ja että hyvässä ihmissuhteessa on tasapainossa antaminen ja saaminen.
+ Aseta omat rajasi. Tämäkin voi tuntua aluksi vaikealta, mutta se on tärkeä kyky. Oma jaksaminen on kuitenkin tärkeintä juuri sinun elämässäsi. Jos et auta itseäsi, et voi auttaa muita. Vaikka henkilö haluaisikin elää kauttasi ja yrittäisi kiristää, ole vahva. Kukaan muu ei rajojasi aseta.
+ Kävele luonnossa, erityisesti metsässä. Luonnossa liikkuminen alentaa verenpainetta ja lievittää stressiä. Siitä saa myös energiaa, ja kun sinulta on viety, tarvitset jotain tilalle. Myös kasvien hoitaminen on terapeuttista, joten sormet rohkeasti multaan.
WWF:llä on reaaliaikaista videokuvaa lähettävä kamera asennettuna Saimaalle. Kamera on asennettu lähelle litteää loikoilukiveä, jolla useimmiten on nähty norppa. Videokuvaa näkyy 24/7, joten pelkästä klipistä ei ole kyse. Itsekin onnistuin bongaamaan norpan uimassa.
Miksi norppalive on parempi kuin Big Brother?
+ luonto-ohjelmien seuraaminen laskee verenpainetta, toisin kuin örveltävien wannabejulkkisten katselu + selostajan mukahauskoja vitsejä ei tarvitse kuunnella + vaikka norppaa ei näkisikään, jo pelkän aaltoilevan veden ja auringonpaisteen katselu rentouttaa + norppia on huomattavasti vähemmän kuin alkoholisoituneita suomalaisia + norppa ei örvellä + norppa ei tee mitään viinan takia + kukapa ei pitäisi suurisilmäisestä hylkeestä, joka liikkuu sirosti vedessä?
Ensimmäinen oma kiekko, käytettynä ostettu midari (07/2015)
Taivaalla näkyy lentävä lautanen. Ja toinen. Ja kolmas. Ne ovat eri värisiä ja lentävät eri rataa pitkin. Ensimmäinen laskeutuu ruohikolle, toinen kimpoaa puusta kolahtaen ja kolmas hipaisee metallikoria. Tämä ei olekaan ufohyökkäys, tämä on frisbeegolfia.
Frisbeegolf on frisbeen heittämistä golftyylisesti. Siinä heitetään kiekkoa kohti koria ja pyritään saamaan mahdollisimman vähän heittoja. Rataväylien pituus vaihtelee n. 50 metristä yli 100 metriin, ja ratakokonaisuuksia on erilaisia. Jokaisella väylällä on omat haasteensa: puita, kiviä, kallioita, kiellettyjä alueita ja maasto vaihtelee. Myös sääilmiöt tuovat oman haasteensa peliin. Itse olen pelannut rankkasateen jälkeen mutaisen liukkaalla ruohikolla ja kovassa tuulessa ja sateessa. Ammattilaispelaajat pelaavat jopa talvella. Riippuu pelaajan hulluudesta (intohimon tasosta), millaisella säällä viitsii pelata. Paras on tietysti auringonpaiste ja kuiva maasto. Erityisesti juuri nyt kannattaa kokeilla frisbeegolfia kun ilmatkin ovat suotuisat.
Maalikori / Siltamäki / 07/2015
Pisteet voi laskea joko käsin vanhanaikaisesti tai frisbeegolfsovelluksella, jolloin voi tarkkailla myös yleistä suoriutumistasoaan.
Ensimmäisillä kerroilla olin yksin, mutta fribailu on parasta porukassa. Kolme henkilöä on aika hyvä määrä: sopivasti seuraa eikä vuoroaan joudu odottamaan liikaa. Yleensä suositellaan, että kerrallaan ryhmässä olisi maksimissaan 5-6 henkilöä, etteivät seuraavat ryhmät joutuisi odottamaan liian kauan edellä olevan ryhmän ratasuoritusta.
Kiekkoja on kolmenlaisia: pitkän matkan kiekko eli Driver, keskimatkan kiekko eli Mid Range (midari) ja puttauskiekko eli Putter. Itse aloitin aivan aluksi midarilla, mutta driveriinkin kannattaa ottaa pian tuntumaa. Jokaisella kiekolla on tietynlaiset ominaisuutensa, kuten mm. vakaus ja nopeus, jotka näkyvät kiekon keskellä olevassa pienessä ruudukossa. Innova on hyvä merkki aloittelijalle, ja useimmissa vähän isommissa kaupoissa (esim. Prisma) on valmiita kolmen kiekon pelipaketteja. Innovan aloitussetti on vajaa 30e.
Innovan kiekkosetti (kuva: frisbeepoint.fi)
On niitä halvempiakin kiekkopaketteja, mutta ne ovat mielestäni huonolaatuisia. Halvimmillaan olen nähnyt kympillä, mutta kiekot ovat olleet samanlaisia niin painoltaan kuin reunojen muodoltaan, ja se ei ole hyvä. Kiekkojen reunat ovat tietynlaiset ihan syystä; käyräreunainen putteri lentää vakaasti lyhyen matkan, sileä ja leveäreunainen driveri taas pitkän matkan nopeasti.
Missä sitten voi pelata? Ratakokonaisuuksia on ympäri Suomea, oman paikkakunnan radat löytää täältä. Helsingissä olen itse pelannut Meilahdessa (kalliota ja metsää, Helsingin vanhin fribarata, hieman haastava kun koria ei aina näe), Munkkiniemessä (lyhyt, peltoinen, kävelyteitä ratojen läpi), Siltamäessä (hyvät radat, etupäässä nurmikkoa, jonkin verran puustoa, lampi) ja Kivikkoonkin (hc-rata: tarkoitettu oikeasti osaaville, kumpua ja monttua, laskua ja nousua) eksyin kerran.
Kenelle frisbeegolfaus sopii? Niille, jotka haluavat tutustua uuteen mukaansatempaavaan liikuntalajiin. Niille, jotka nauttivat kiekon heittämisestä. Niille, jotka nauttivat kavereiden kesken kilpailemisesta. Niille, jotka haluavat samalla sekä pelata, harrastaa liikuntaa ja nauttia ympäristöstä.
Hyviä opetusvideoita löytyy Youtuben aarrearkusta, joten jos et halua lähteä kokeneemman mukaan, voit katsoa pari videota, käydä kaupassa ja lähteä yksin seikkailuun. Heittelemisiin!
