Vaikka Norppaliveä joutuukin odottamaan seuraavaan vuoteen, on samainen kamera asetettu nyt kalasääsken pesään. WWF Suomi ilmoitti asiasta Facebook-sivuillaan. Livelintula sijaitsee Linnasaaren kansallispuistossa joka sekin on Saimaalla.
Miksi katsoa livenä kalasääskiä?
+ uljaat maisemat sykädyttävät työtuolissa kyhjöttävää työntekijää
+ kalasääsket ovat kauniita, suurikokoisia petolintuja, joiden rävähtämätön tuijotus herättää kunnioitusta - ei mikä tahansa undulaatti
+ kun munat on munittu, seuraa odotus kuoriutumisesta
+ latvan pesässä keinuessa tuudittautuu meditatiiviseen tilaan, verenpaine laskee
+ sääksilive auttaa norppaliven kaipuuseen
+ norppa vei veden, sääksi ilman - ehkä seuraavaksi on maan ja karhujen vuoro?
Palefacen uusimmassa musiikkivideossa tykitetään pellesti katuja terrorisoinutta, kiihkoisänmaallista ja rasistista katupartioryhmää, Soldiers of Odinia. Musiikkivideo "Emme suostu pelkäämään" ottaa kantaa viime aikoina velloneeseen pakolaiskeskusteluun.
Rasismi ei ole ok, eivätkä suomalaiset tarvitse "nahkapäitä" katujansa "suojelemaan" (ts. pelottelemaan). Palefacen musiikki yllättää kerta toisensa jälkeen, tällä kertaa viihdyttävällä sävelellä. Musiikki perustuu vanhaan irlantilaiseen kansansävelmään.
Kaikki eivät nuku hiljaa, yö ei aina ole äänetön. (06/2015, Kitee)
Lapsena nukkuessani äiti tuli katsomaan, olenko saanut unta. Kun ovi aukeaa, pomppaan istumaan silmät kiinni. "Ei hätää, minä tässä vain", äiti sanoo minulle. Istun kankeana, silmät yhä kiinni. Äiti jatkaa: "Etkö saa unta?" Istun hetken vielä hiljaa ja sanon sitten hitaasti ja painokkaasti: "Tuskaa." Sitten romahdan takaisin ja jatkan unia normaalisti.
Olen ystävän mökillä ja minulla on kuume. Pyörin hetken sängyssä ja nukahdan. Ystäväni on saamassa unen päästä kiinni, kunnes alan puhua unissani pitkiä pätkiä "todistajansuojelusta".
Herään siihen, että nauran kovaan ääneen.
Herään siihen, että laulan.
Havahdun siihen, että olen noussut sängystä ja pyyhin käsilläni näkymättömiä hämähäkkejä pois lakanaltani. "Hus, pois siitä! Hirveitä... hämähäkkejä."
Nämä ovat tietämiäni unissapuhumiskokemuksiani.
Varmasti niitä on enemmänkin. Olen puhunut unissani lapsesta asti ja edelleen se jatkuu. Kunnon lörppö siis olen. Tyypillisintä unissapuhuminen on lapsille, ja noin 5% aikuisista puhuu unissaan. Mitä useammin, sen harvinaisempaa. Stressi, masennus, alkoholi ja kofeiini voivat lisätä unissapuhumista aikuisilla.
(07/2014, Pickala)
Aina puhuminen ei ole selviä sanojakaan. Muminaa, köhinää, siansaksaa, naurua, itkua, ölinää. Ainakin on vilkas unielämä. Tietysti jos samassa huoneessa nukkuu joku muukin, partneri tai Musti, voi yöllinen kommentointi haitata toisen nukkumista. Korvatulpat ovat hyvä apu. Itse kun asun yksin, en pääse häiriköimään ketään. Tosin olen kai joskus huutanutkin öisin, silloin voi kuulua jopa naapuriin asti. Toistaiseksi kukaan ei ole hälyttänyt virkavaltaa apuun.
Kiehtova ilmiö tuo unissapuhuminen. Tässä hykerryttävä maistiainen siitä, kuinka unissapuhumista on äänitetty.
Rakas lukijani, tiedätkö puhuvasi unissasi? Mihin olet herännyt? Onko sinulle kerrottu jostain sanomastasi? Vastaa kommenttikenttään.
WWF:llä on reaaliaikaista videokuvaa lähettävä kamera asennettuna Saimaalle. Kamera on asennettu lähelle litteää loikoilukiveä, jolla useimmiten on nähty norppa. Videokuvaa näkyy 24/7, joten pelkästä klipistä ei ole kyse. Itsekin onnistuin bongaamaan norpan uimassa.
Miksi norppalive on parempi kuin Big Brother?
+ luonto-ohjelmien seuraaminen laskee verenpainetta, toisin kuin örveltävien wannabejulkkisten katselu + selostajan mukahauskoja vitsejä ei tarvitse kuunnella + vaikka norppaa ei näkisikään, jo pelkän aaltoilevan veden ja auringonpaisteen katselu rentouttaa + norppia on huomattavasti vähemmän kuin alkoholisoituneita suomalaisia + norppa ei örvellä + norppa ei tee mitään viinan takia + kukapa ei pitäisi suurisilmäisestä hylkeestä, joka liikkuu sirosti vedessä?
