Sanamitta

Luin hiljattain artikkelin Voima-lehdestä, jossa oli haastateltu muunsukupuolista ihmistä. Itsellänikin on pari läheistä, jotka kokevat identifioituvansa joksikin muuksi kuin mieheksi tai naiseksi, mutta jotka eivät halua itseään kutsuttavan trans -etuliitteellä.

Mistä on kyse?

Olemme tottuneet ajattelemaan, että on vain kaksi sukupuolta, nainen ja mies. Samoin on ajateltu, että on vain hetero tai ei-hetero eli homoseksuaali. Sukupuolen ja seksuaalisuuden kokemus ei ole kuitenkaan niin mustavalkoinen asia. Jos ajatellaan, että seksuaalisuuden kokemus on jana, jonka toisessa päässä on hetero ja toisessa homoseksuaali tai lesbo, janan päiden väliin mahtuu suuri skaala kaikenlaisia seksuaalisuuksia, kuten mm. biseksuaali ja panseksuaali. Sama koskee sukupuolta.

Suomessa on mielestäni melkoisen kärjistynyt tarve sukupuolettaa asioita. Tytöille pinkkiä ja pojille sinistä, jopa sylivauvojen vaatteiden väreistä ahdistutaan, mikäli niistä ei voi heti päätellä kumpaa sukupuolta lapsi on. Se on naurettavaa. Kenellekään muulle kuin henkilölle itselleen ei pitäisi kuulua, mitä haarovälissä on tai miksikä itse kokee identifioituvansa. Elämä ei muutenkaan ole "joko tai".

Olisi tärkeää antaa Suomessakin mahdollisuus muuhunkin sukupuolimerkintään kuin nainen tai mies. Non-binary-ihmiset ansaitsevat samat ihmisoikeudet kuin binääriseen sukupuoleen lukeutuvat henkilöt. - Apila Pepita @ Voima

Kiinnostavaa sukupuolen erilaisuudessa on se, että henkilökohtaisesti "johonkin siltä väliltä" -lukeutuvilta udellaan hyvin intiimejäkin asioita.

"Miltä niinku susta tuntuu, kun olet muunsukupuolinen?"
"Jos sä olet muunsukupuolinen, niin onko se sama kuin intersukupuolisuus?"
"Miten se muunsukupuolisuus näkyy? Sähän näytät naiselta/miehelltä."

Mutta identiteetti on vaikea tuoda esille, kun niin harva ymmärtää epäbinäärisiä identiteettejä. Näytän aika naiselliselta ja ääneni on naisellinen, ihmiset näkevät minut siis naisena. Minulle se on ok. Jos tila on turvallinen, kerron muunsukupuolisuudestani.

Tärkeintä olisi muistaa, että kyse on intiimistä tuntemuksesta. Joillakin muunsukupuolisuus ei näy päällepäin eli he näyttävät kuuluvan jompaan kumpaan yleisesti hyväksyttyyn sukupuoleen. Jotkut näyttävät androgyyneiltä eli heissä on sekä feminiinisinä että maskuliinisina pidettyjä piirteitä. Jos kohtaat vaikkapa työmatkallasi androgyynin ihmisen, etkä pysty päättelemään hänen sukupuoltaan, älä hätäänny. Jatka matkaa. Asia kuuluu vain hänelle itselleen.

Jos joku paljastaa sinulle kokevansa olevan muuta sukupuolta kuin nainen tai mies (ja erityisesti jos hän ei koe olevansa transihminen), ota paljastus luottamuksenosoituksena. Sukupuolen ja seksuaalisuuden kokemus ei ole asia, joka heitetään vastaantulijoiden kasvoille tuosta vain. Tuskinpa esimerkiksi kuljet kysymässä ihmisiltä mitä heillä on jalkovälissään. Henkilökohtaisuuksiin meneminen tuo vain kyrvän otsaan.
___

ps. Minusta on ihanaa ja hienoa, että ihmisyys on niin värikästä ja moninaista. Se on kaunista. Jos koet provosoituvasi tekstistä, muista, että muiden tuntemukset eivät ole sinulta pois.

Olen saanut palautetta eri tahoilta siitä, että olen tulkinnut liian vapaasti termejä. Olen siis käyttänyt "Millaista on olla aistiherkkä?"- tekstissäni myös yliherkkyyden kokemuksia, ja olen saanut nyt paremman vainun siitä mikä niitä erottaa. Ajattelin tehdä täten pienen kirjoituksen termien yhdistävistä ja erottavista tekijöistä. Kiitos palautteen antajille!

Aistiherkkyys on erityisherkkyyden yksi osa-alue, ja se voi olla erillään muustakin herkkyydestä. Aistiherkkyyttä voi olla myös se, että aistit eivät ole sen ylivirittyneemmät, mutta esimerkiksi jokin haju voi jäädä pidemmäksi aikaa häiritsemään, toisin sanoen aistien adaptaatio (= hajuun tottuminen tässä tapauksessa) tapahtuu huomattavasti hitaammin kuin tyypillisesti ihmisellä keskimäärin.

Aistiherkkyys on erityisesti aistien herkkyyttä (maku, haju, tunto, kuulo, näkö ym.) ja aistien vaikeutta rauhoittumiseen pidemmän ajan sisällä.

Entä erityisherkkyys? Blogissa "Erityisherkän elämää" (http://www.hspelamaa.net/#!itsetuntemus/c1cj3) avataan termiä mielestäni hyvin:

Eli aistiherkkyys on enemmänkin aistien herkkyyttä, kirjaimellisesti, ja erityisherkkyys on yleistä herkkyyttä, joka voi koskea kaikkia elämän osa-alueita aina aisteista tunnekokemuksiin ja luovuuteen.

Miksi en sitten hakenut tietoa ennen tekstini julkaisua?

Itse koen termin "yliherkkyys" enemmän negatiivisena kuin positiivisena. On herkkyyttä ja erilaisia herkkyyden tasoja, ja laittamalla etuliitteen yli- johonkin sanaan se nostetaan jalustalle. Ja se voi olla jopa negatiivista syrjintää. Me olemme herkkiä omilla tavoillamme. Tavanomaista herkempi kuulostaa mielestäni paremmalta kuin yliherkkä, tai tässä tapauksessa käyttämäni aistiherkkä. Koen myös aistieni herkkyyden välillä niin voimakkaana, ettei mieleeni tullut sitä, että sen voisi ehkä erottaakin yliherkkyydestä ylipäätään.

Mutta hei, oppimalla viisastuu. Me olemme maailmassa oppiaksemme asioita, ja tämä oli taas hyvä hetki oppia uutta, itse kunkin.