Sanamitta

Olen vuodesta 2010 ottanut kuvia satunnaisista ruoista, joilla on ollut ilme. Idea sai alkunsa I can has Cheezburger? -sivustosta, jossa oli kuvaosasto nimeltä "Happy chair is happy". (Sen löytää hakemalla vieläkin.)

Ihmisellä on luontainen kyky "tunnistaa" kasvoja elottomissakin asioissa: kallio, matto, moderni taide, hiillos jne. Ja tokihan kasvoja löytyy myös kasveistakin.

Tällä kertaa tuon kuitenkin esiin ruokien ilmeitä. Surulliset murot, iloiset leivät ja monet muut ruoat haluavat kertoa tunnetiloistaan. Oletko huomannut kuinka ylhäältä alas halkaistu paprika on joko iloinen vekkuli tai järkyttynyt kasvisparka, siemenet nököhampaineen? Entä oletko huomannut, kuinka pystyssä nököttävä päärynä näyttääkin yllättävän lintumaiselta? Tai että kookospähkinäkin voi olla varsin otettu siitä, että aiot ehkä ostaa sen?

Joskus ruokien monet osat yhdessä voivat toimia silmiä avaavalla tavalla. Aamupala ei ehkä olekaan niin iloinen kuin olisit voinut haluta:

No, murothan ovat aika sokeripitoisia ja käyvät herkusta. Ne eivät edes pidä nälkää. Leipä on parempi vaihtoehto, ja katso, miten iloinen on tämä kaveri:

Jos et ole vielä törmännyt sosiaalisiin syötäviin, ehkä jatkossa saatat niitä havaita. Hyvää bongauksen iloa!

28.3 vietetään hiisienpäivää. Hiisienpäivä kunnioittaa suomalaisen luonnonuskon pyhiä paikkoja, joita alettiin kartoittaa Taivaanaula ry:n toimesta v. 2013. Maaliskuun 28. päivä valikoitui hiisien hävittämistä kehottavan 1700-luvun piispankirjeen päiväyksen johdosta.

Hiisi on siis aiemmin tarkoittanut luonnossa olevaa pyhää paikkaa, jonne on tuotu uhriruokaa haltijoille ja suvun vainajille. Vaikka aikoinaan kirkko yrittikin tuhota luonnonuskoisten pyhiä paikkoja kuten pyhiä lehtoja, ja käännyttää jukuripäisiä suomalaisia kristinuskoon, luonnonuskoisuus ja kristinusko elivät aika lailla rinta rinnan.

Lähimetsän tai -pellon keskeltä voi paljastua jotakin niin ikiaikaisen arvokasta, että sen puolesta on uhmattu esivaltaa vuosisatojen halki. Jo ammoisista ajoista on monia luonnontilaisia lehtoja, kiviä, puita, mäkiä ja vesistöjä pidetty pyhinä uhripaikkoina. Niitä on kutsuttu hiisiksi. - Taivaannaula ry

Kirkon puhdistamisyrityksen myötä sanasta hiisi tuli kielletty, syntinen asia, ja siihen yhdistettiin sairaudet ja pahuus. Kristillisyydessä koettiin pakanajumalat ja palvontapaikat epäsuotavina rikkaruohoina, jotka oli kitkettävä pois "oikean" uskonnon tieltä.

Taivaannaulan Hiisi-hankkeessa kartoitetaan hiisiä vapaaehtoisten voimin. Jos sinua kiinnostaa osallistua kartoittamiseen, voit joko lähettää perimätietoa hiisistä tai liittyä vapaaehtoisten joukkoon Taivaannaulan sivuilla.

Kyllä. Se, joka trollaa maahanmuutto-, feminismi-, tasa-arvo- ja politiikkakeskusteluja mielessään yksi ja ainoa isäm maa. Nyt rasistinen vihapuhe ja idiotismi vihdoin onnistuu ilman suurempia ponnisteluja, sillä kaikkien ulottuvilla on Koliikkiaikuinen.

Koliikkiaikuinen on tyhmyysgeneraattori, jonka on luonut Juha Remes. Generaattorin avulla kuka tahansa fiksu ja tavallinen kansalainen voi heittää aivot narikkaan suoltaakseen caps lockilla kirjoitettuja aggressiivisia, mukaviisaita viestejä. Enää ei tarvitse etsiä sivistyssanoja kuvaamaan sisäistä tuskaa, vaan kaikki hoituu yhdellä hiiren näpäytyksellä.

Ainoa miinus tekotyhmyydessä on, että siinä ei ole tarpeeksi kielioppivirheitä. Ne voi onneksi korjata melko helposti etenkin jos unohtaa yhdyssanojen oikeinkirjoituksen ja pilkkusäännöt. Ihan vain yhdyssanojen osien kirjoittaminen erikseen antaa jo luontevan vaikutelman tuohtuneesta ämpäripäästä. (Toki jos jollakulla on esimerkiksi lukihäiriö jossa virheitä syntyy, se on asia erikseen, sille ei vain voi mitään.)

Kaikessa surullisuudessaan generaattori osuu kuitenkin ajoittain vähän liiankin oikeaan:

LIKAINEN EDUSKUNTA VARASTAA VERONMAKSAJIEN RAHAT! KARJALA TAKAISIN!

Koliikkiaikuinen on made in Finland ilman lisättyä sokeria.

-

Huom. Rasismi ja vihapuhe ei ole koskaan hyväksyttävää. Generaattorin sisältö ei vastaa tekijän eikä bloggaajan omia mielipiteitä.

#EiVihapuheelle

Minna Canth (1844-1897) oli suomalainen kirjailija ja vaikuttaja. Canth oli merkittävä mielipidevaikuttaja ja eurooppalaisten aatteiden välittäjä. Hän edisti naisten asemaa mm. tekemällä työtä tyttöjen koulutusmahdollisuuksien parantamiseksi. - Wikipedia

Vaikka feminismi on alun perin syntynyt siitä, ettei sukupuolten välillä ollut tasavertaisuutta ja naisilla äänioikeutta 1800-luvulla, on feminismi harpannut silti eteenpäin. Jotkut feministit kannattavat tietysti vain naisten oikeuksia, ja pitäähän niitäkin kannattaa, mutta yleisesti ottaen feminismi ajaa kaikkien asiaa, tasapuolisesti.

Katsaus tämän päivän Suomen tasa-arvotilanteeseen;

Esimerkiksi:

- Naisilla on äänioikeus, joka on ollut voimassa 110 vuotta.

- Miehillä on mahdollisuus isyyslomaan. Mies voi jäädä myös koti-isäksi.

- Tasavertainen (sukupuolineutraali) avioliittolaki on mennyt läpi eduskunnassa ja tulee voimaan maaliskuussa 2017.

Mitä tästä puuttuu, mitä vielä tarvitaan?

- Intti kaikille sukupuolille vapaaehtoiseksi.

- Transsukupuolisten henkilöiden pakkosterilisaatio poistettava.

- Sateenkaaripareille mahdollisuus lapsen adoptioon.

- Raiskaustuomioiden oltava suurempia. Tällä hetkellä Suomessa saa isomman tuomion talouspetoksesta kuin esimerkiksi henkilöön kohdistuvasta väkivallasta. Se on sairasta.

-Raiskaus on otettava vakavasti myös miesten kohdalla. Liian paljon kuulee juttua siitä, kuinka raiskatuksi tulleelle miehelle naureskellaan poliisiasemalla. Raiskaus ei ole koskaan ok, ei minkään sukupuolen kohdalla.

- Seksismiin on puututtava enemmän. Esimerkiksi pelimaailmassa ne harvat naishahmot joita peleissä esiintyy, ovat isorintaisia, bikinityylisissä asuissa kekkaroivia, miespelaajan silmään miellyttäväksi tehtyjä. Järkikin jo sanoo, että jos taistelee isoa lohikäärmettä vastaan, miekka ja bikinit eivät hirveästi suojaa. Ja miten on, miksei mieshahmoille voi valita pelkäksi asuksi vaikka teräskalsareita? Pelaajissa kun on kaikkia sukupuolia, ja jos halutaan korostaa seksikkyyttä, voisi olla kiva että sekin olisi tasavertaista.

- Saamelaisten saatava pitää maansa ja kulttuurinsa kukoistavana.

Tuossa on nyt joitakin ehdotuksia, ja tasavertaistettavia asioitahan on iso lista. Se, että naisilla on äänioikeus ja miehillä isyysloma, ei tarkoita ettei feminismiä enää tarvita. Sitä tarvitaan edelleen.

Lisää tietoa feminismistä ja sen tarpeesta voi lukea herkullisesta Maria Petterssonin Ave Maria -blogista.

Harvemmin tulee ajatelleeksi, että Googlen lisäksi on olemassa muitakin hakukoneita. Jokin aika sitten törmäsin mielenkiintoiseen hakukoneeseen nimeltä Ecosia. Sitä käytetään samalla tavalla kuin Googlea, mutta siinä on kiinnostava koukku: sen avulla voi istuttaa puita.

Jokainen suoritettu haku auttaa istuttamaan puun. Suurin osa puista on tähän mennessä istutettu Afrikan Burkina Fasoon. Ecosia pyrkii parantamaan metsien tilaa, ja yksi erinomainen tapa onkin lisätä puiden määrää.

”Kasvaessaan puu sitoo ilmakehän hiiltä. Uusi metsä parantaa vesien laatua, luo edellytykset marja- ja sienisadolle sekä tarjoaa kasvupaikan sadoille muille lajeille.” - Sami Oksa, UPM:n ympäristöpäällikkö / metsamaailma.fi; "Puiden istuttaminen on investointi ja ilmastoteko"

Ecosian voi liittää helposti selaimeen, joten puiden istuttaminen ja informaation hakeminen käy näppärästi. Ja ei kun puita istuttamaan - tieto kun ei tässä tapauksessa lisää tuskaa.

Pelien ei aina tarvitse maksaa, ja ilmaisiakin pelejä löytyy runsain mitoin netin valtakunnasta. Miniclip, Nitrome, Armorgames...

Joskus nuorempana pelasin erityisesti juuri tasohyppelyitä, johon Shadowscape kuuluu. Peri on kiinnostava niin taiteellisuutensa, tarinansa, haasteidensa kuin musiikkinsakin puolesta.

Peli on täynnä myös kiinnostavia yllätyksiä. Ja erinomaisena plussana on se, että epileptikot on huomioitu. He voivat siirtyä välkkyvän osion ohi.

Harvemmin innostun kokonaisvaltaisesti mistään pelistä, mutta Shadowscape on kyllä onnistunut ilahduttamaan.

Monet varmaan kokevat Tarot- tai oraakkelikorttien käyttämisen jotenkin erityisen mystiseksi ja maagiseksi, vaikka kyse on lähinnä oman alitajunnan tulkitsemisesta. Jotkut silti kysyvät, voiko korteilla ennustaa. Vihjeitä tulevaan voi saada, mutta mielestäni kyseessä ei ole ennustaminen, eikä tulevaisuus ole muutenkaan mikään kiinteä könttäpala, vaan perhosparvi.

Itse olen oraakkelikorttien avulla tuonut alitajunnastani vastauksia ja vinkkejä. On monta erilaista tapaa käyttää kortteja.

Päivän kortin/kortit nostamalla aamulla saan teeman, johon minun kannattaa kiinnittää huomiota. Teema voi olla esimerkiksi se, että minun kannattaa keskittyä hengittämiseen.

Menneisyys-nykyisyys-tulevaisuus on taas kätevä tapa tarkastella omaa toimintaa isommassa mittakaavassa.

Vapaavalintaisten korttien nostamisessa kyse on esimerkiksi ihmissuhteesta, jossa jokaiselle osapuolelle voi nostaa oman korttinsa.

Kortteja sekoittaessa pitää pitää kysymys tai asia mielessään aktiivisesti. Kun kokee sekoittaneensa tarpeeksi, kortit levitetään tasaiselle pinnalle viuhkaksi.

Korttien nostaminen kannattaa tehdä mahdollisimman intuitiivisesti. Vasenta kättä pidetään intuition kätenä, joten nostaminen kannattaa suorittaa sillä.

Jos ei halua missään nimessä tutustua korttipakkojen monimuotoisuuteen valitakseen omansa, voi kortit tehdä itsekin tai täyttää purkin pienillä esineillä. Nostamalla yhden esineen se näin ollen edustaa yhtä korttia. Idea on siis pohjimmiltaan sama. Homma toimii, koska kyseessä on oma alitajunta, ja jokaisella on oma tapansa jäsennellä maailmaa. Sama koskee esimerkiksi unien tulkintaa. Unikirjoista ei mielestäni ole hyötyä, koska niissä on käytetty yleistäen unisymbolien tulkitsemiskeinoja. Tärkeintä olisi miettiä sitä, mitä kyseinen symboli merkitsee itselle.

Esimerkiksi elefantti. Joku voi kokea elefantin pyhänä, toinen matriarkaalisena ja viisaana, kolmannelle norsusta tulee lähinnä mieleen Dumbo ja neljännelle taas Thaimaan julmat norsusafarit.

Mistä Tarot/oraakkelikortteja sitten saa? Internetissä on runsas valikoima erilaisia sivustoja ja perinteisissäkin kaupoissa on jonkin verran valikoimaa. Aatma, Unio Mystica - ja jos ei halua erikoisliikkeissä käydä, vaihtoehtona on Helsingissä myös Akateeminen kirjakauppa. Ties vaikka Suomalaisestakin löytyisi.

Oraakkelikorttien käyttäminen alitajuntansa tulkkina avaa mahdollisuuden tutustua paremmin itseensä. Tekemistä ei tarvitse ajatella maagisena ja mystisenä, vaan kiinnostavana tutkimusmatkana omaan mieleen.

Joskus kun olen vähän väsynyt eikä mielikään toimi ihan halutulla tavalla, kaikenlaista kummaa ajelehtii mielessä. Tällä kertaa havahduin siihen, että pääni kehitteli sananlaskuista erikoisia yhdistelmiä. Havahduin tähän:

"Niin se nakki napsahtaa kuin sinne huudetaan."

Loogista? Ei erityisemmin. Huvittavaa? Toki.

Seuraavaksi aloin luoda tarkoituksellisia sekoituksia.

A. Happamia, sanoi kettu lammasten vaatteissa.
B. Susi pihlajanmarjoista.

C. Vettä sataa kuin pitkästä ilosta.
D. Itku Esterin perseestä.

E. Työ tekijäänsä haisee.
F. Oma kehu kiittää.

G. Parempi pyy pivossa kuin 10 voitehista.
H. Vesi vanhin oksalla.

I. Nuorna vitsa ei jäädy.
J. Virtaava vesi väännettävä.

K. Jos ei sauna, terva ja viina auta, sitten sen edestään löytää.
L. Minkä taakseen jättää, niin kaivetaan hauta.

M. Joka kuuseen kurkottaa, on rahaa.
N. Aika se katajaan kapsahtaa.

Pahinta koko hommassa on se, että noita voi selittää melko järkevästi.

C. "Vettä sataa kuin pitkästä ilosta." Joko sitä itkee surusta tai sitten ilosta.

F. "Oma kehu kiittää." Kyllähän sitä tyytyväiseksi tulee kun itseään kehuu.

J. "Virtaava vesi väännettävä." Jos on virtsatietulehdus, virtaava vesi on vaikea saada virtaamaan.

Koska lauseita voi yhdistellä aika estottomasti, hupia riittää pitkään. Työn iloa!

Kuulostaako lause tutulta otsikolta? Taas olet jotain mennyt tekemään väärin, etkä osaa uutisoinnin perusteella tätäkään tehdä. Tätä et osaa, tätä et tiennyt, tätäpä et tullut ajatelleeksikaan, tyhmä ja hidas kun olet.

Erilaisten ja toisenlaisten toimintatapojen uutisointi porautuu ihmisen epätäydellisyyteen. Et taaskaan osannut tehdä mitään oikein. 69 liikettä, jotka teet sängyssä väärin. 365 asiaa, jotka teet vuodessa turhaan. 112 väärää tapaa soittaa hätäkeskukseen. Näin olet aina hengittänyt väärin, pukenut vaatteet, pyyhkinyt takapuolesi tai tiskannut astiasi.

Miksi mennä negatiivisen kautta? Kyllähän sitä tulee helpommin klikattua, kun ei halua kuulua niihin tampioihin, jotka eivät tätäkin hommaa tajunneet. Ja kun "uutinen" avautuu, huomaa että oikeastaan tiesikin listatut asiat jo entuudestaan. Rautatiekiskoa väännetään niin että varmasti tyhmempikin ymmärtää.

Haluaisin vastapainona tuoda positiivisemman vireen pinnalle. Kannustamista, arvostamista, toisen kohtaamista. Miltä kuulostaisivat seuraavat:

"10 asiaa, jotka olet tehnyt aina oikein"

"1000 asiaa, jotka tekevät ainakin jonkun onnelliseksi"

"7 kehua, jotka kannattaa itselleen sanoa päivittäin"

"4 vuodenaikaa, joissa on jotain hyvää"

"21 tapaa jatkaa elämää hyvillä mielin"

Eikös kuulostaisi paremmalta?

Yleensä keskustellessa mielenterveysongelmista tuodaan esiin kaikki negatiivinen: kuinka ongelmat ovat vaikuttaneet psyykeen, fyysisesti, perhesuhteisiin, muihin sosiaalisiin suhteisiin, maailmankuvaan, asunnon siisteyteen, omaan siisteyteen jne. Entäpä jos mietittäisiin niitä hyviäkin puolia?

En edelleenkään vähättele mielenterveysongelmia. Itse masennusta sairastaneena ja pakko-oireista häiriötä edelleen sairastavana tiedän mistä puhun ja aion puhua. Kun elää tarpeeksi pitkään tällaisen asian kanssa, oppii näkemään myös mitä kiven alla on ja kauneuden kivikkoisella kinttupolulla.

Olen aina kokenut olevani optimistinen realisti. Tarkoitan sillä sitä, että vaikka tiedostan realiteetit, se ei tapa kuitenkaan sitä positiivisempaa asennetta elämään. Kun olin rankasti koulukiusattu, jaksoin kirjoittamisella ja keskittymällä pieniin hyviin juttuihin, kuten huurteiseen lehteen koulutiellä tai puiden oksien välistä ujuttautuvaan auringonvaloon. Vaikken jaksanut aina uskoa tulevaan, keskityin kuitenkin kyseiseen hetkeen. Ehkä sen ansiosta olen täällä edelleen.

Mitä hyvää mielenterveysongelmissa sitten on?

Kahlatessani ahdistuksen suossa ja vajotessani masennuksen silmäkkäisiin opin vielä empaattisemmaksi. Opin empaattiseksi muita kohtaan vielä enemmän, vaikka olinkin jo entuudestaan tunneherkkä. Tiesin, miten vaikealta aikainen nouseminen tuntuu ja miten omien henkisten voimiensa rajoilla on. Jos ystävälläni oli masennus, olin tukemassa tietäen mitä hän käy läpi eikä sanoja välttämättä tarvittu.

Kiusattuna ja masentuneena koululaisena opin tarkkailemaan muita ihmisiä ja ympäristöä. Äänenpainot, elekieli, pukeutuminen, erilaisten kuppikuntien rakenne. Yläasteella kutsuin itseäni mielessäni Tarkkailijaksi, ja hitto että olin hyvä siinä. Siitä oli hyötyä myös kirjoittaessani, ja siihen aikaan kirjoitin fantasiaa ja kehitin laajan ja yksityiskohtaisen fantasiamaailman mutkikkaine ihmissuhdekuvioineen. Tarkkailukykyä ja sosiaalisten rakenteiden analysointia.

Lukion filosofiantunnilla Aristoteleet ja Sokrateet eivät ehkä jääneet kovinkaan tarkkaan mieleeni, sillä - kiitos ihanan opettajani - ajattelin ja sain ajatella omilla aivoillani. Eihän siitä kovasti ollut hyötyä ylioppilaskirjoituksissa, mutta olin tyytyväinen siihen mitä MINÄ olin saanut aikaiseksi. Minun ajatusprosessini, minun eettiset arvoni, minun järkeni näkyivät tekstissä. Se oli tärkeämpää kuin Laudaturin tavoitteleminen.

Entä pakko-oireinen häiriöni? Ensimmäiset oireilut ilmaantuivat ala-asteella, mutta häiriö diagnosoitiin vasta yläasteen lopussa. Miten vaikea OCD on hyvällä tavalla vaikuttanut elämääni?

Olen oppinut olemaan kärsivällisempi itseni kanssa ja antamaan aikaa itselleni. Ajan antamisella tarkoitan sitä, että jos pahimmillaan olen 8x8 napsutellut valonkatkaisijaa päälle ja pois (eli 64 kertaa, siinä on vähän tekemistä), olen huomannut että mitä pahempi kiire on, sen pahemmat oireet. Ja kun olen tietoisesti hidastanut ja antanut itselleni aikaa, olen saattanut selvitä huomattavasti helpommalla.

Olen oppinut myös huomaamaan, kuinka monimutkaisia ajatusrakenteita vaaditaan pakko-oireisuuteen. Ja sanotaanhan, että pakko-oireista häiriötä esiintyy keskimääräistä älykkäämmillä. Että vaikka tuntisi itsensä dorkaksi (ja sitä tuntee) napsutellessaan valoja, voi jokseenkin ironisesti lohduttautua sillä että älykkyys on hyvällä mallilla.

Ja edelleen se pienistä asioista nauttiminen on ollut tärkeä apu. Ja ehkä OCD on sitäkin tukenut. Kun matka kauppaan kestää iäisyyden kaikkien ahdistavien, mieleen nousevien ahdistusten kanssa, joita vastaan ajattelee pakkoajatuksen (esim. tiettyjen lukujen hokeminen) tai tekee pakkotoiminnon (esim. kosketan jotain materiaalia kolme kertaa), oppii huomaamaan että maailmassa on niin paljon muutakin. Ja sitten miettii, että miten helppoa niillä on joilla ei tätä monimutkaista ajatusprosessointia ole. Ja niinä päivinä, yleensä kesällä, kun pakko-oireista häiriötä ei melkein ole, tuntee itsensä kertakaikkisen eläväksi. Silloin käyttöön vapautuu hirveästi energiaa ja tuntuu melkein siltä kuin voisi valloittaa maailman.

Tiivistäen: olen oppinut lisää empatiakykyä, tarkkailemista, nauttimaan pienistä asioista ja spekuloimaan omia ajatus- ja tunneprosesseja. Olen tavannut polullani ihania ja mahtavia ihmisiä ja oppinut itsestäni valtavasti. Olen myös kiinnostunut siitä, miten eri tavoin ruoka-aineet, yrtit ja mausteet vaikuttavat fyysisesti ja psyykeen. Olen myös huomannut, että kaikki mielenterveysongelmista kärsivät ovat tavallista herkempiä ja että valtaosalla on taiteellisia lahjoja. Mehän ollaankin, hitto vie, supertyyppejä! Rassukoita emme. Jos mielenterveysongelmat katoaisivat yhtäkkiä, ei maailmasta varmaankaan löytyisi niin helposti meitä superihmisiä. :)