Sanamitta

Masennuskausi, vaikea saada asioita tehdyksi. Ihan roskienkin vieminen on haastavaa, koska vaikeinta on kotoa lähteminen. Tsemppasin, kävin ulkona ja kaupassa. Nyt uunissa muhii kikherne-currykiusaus. Istun koneella, olen lykännyt kirjoittamista jo pari päivää koska mikään aihe ei ole tuottanut intoa tai kirjoitettavia ajatuksia.

Tartuin vanhaan muistikirjaan. Minulla on runoja monta sataa ja niitä tulee koko ajan lisää. Törmäsin lempirunoihini, laumaan haikuja.

Yksinkertaisimmillaan haiku on japanilainen runo, jossa on kolme säettä ja yhteensä 17 tavua. Tavujen määrä on 5 - 7 - 5. Japanissa säkeet kirjoitetaan pystyyn, länsimaissa kolmeksi vaakariviksi. Yleensä haikut käsittelevät jollakin tavalla luontoa, mutta olen huomannut myös muiden aihepiirien toimivan. Työ, tunteet, ihmissuhteet. Elämä.

Joskus pieneen runoon voi kiteyttää kaiken mahdollisen. Tämä haiku on tehty vuonna 2013, aikana, jolloin olin myös masennuksen suossa. Mielestäni se tiivistää väsähtämisen, uupumuksen ja epävarmuuden siitä, paistaako se päivä oikeasti vielä risukasaan:

En saa otetta,
tuntuu hakemukselta
Kelan jonossa.

Ihoa kiristää, ihoa kutittaa. Se punoittaa, hilseilee ja on täynnä punaisia pieniä näppylöitä. Rasvaan päivittäin, kosteutan, vältän uimahalleja vaikka uimisesta pidänkin. Talvi tuntuu atoopikon iholla.

Atooppinen iho ei pidä normaalin ihon tavoin kosteutta ja rasvaa sisällään, ja monet kemikaalit ärsyttävät ihoa. Uimaveden kloori, hiki, karkea vaatemateriaali ja kuiva sekä kylmä ilma pahentavat oireilua.

Talvella käsivarsieni iho on suurelta osin karkean ihottuman peitossa, jota kutsun lempinimellä hiekkapaperi. Joillain alueilla ihottumaa ei ole, mutta kuiva iho kyllä on, ja kutisee uutterasti. Yritän olla raapimatta, mutta aina ei muista. Kylmäpuristettu kookosöljy auttaa jonkin verran, samoin suolasaippuointi ja leivinsoodasta ja öljystä tehty tahna.

Atooppinen iho muistuttaa yleensä olemassaolostaan enemmän tai vähemmän jatkuvasti kutinan tai ihottuman muodossa. Sen kanssa pystyy kuitenkin aika hyvin luovimaan. Pesulla voi käydä niin kuin hyvältä tuntuu, mutta perusvoidepurkki kuuluu atoopikon kylpyhuoneen vakiovarusteisiin ja sitä on myös syytä käyttää ahkerasti. Liikuntaa voi aivan hyvin atoopikkokin harrastaa, hiki on kuitenkin viisasta huuhdella nopealla suihkulla pois välittömästi liikunnan jälkeen. Pehmeä puuvilla ja muut hellävaraiset luonnonkuidut ovat atooppisen ihon ystäviä. (lähde: Atopialiitto)

Talvi on visuaalisesti kivaa aikaa, ja on se mukavaa ettei lumi sula, mutta kylmä ja kuiva ilmanala tekee kirjaimellisesti hallaa iholleni. Suomalaisista noin joka viidennellä on atooppinen iho. Jos kuulut meihin, niin osanottoni. Haaveilen etenkin talvisin lämpöisistä etelänlomista, ei pelkästään kylmyyden vuoksi vaan myös siksi, että valohoito auttaa. Kesällä käsivarsieni ihottuma rauhottuu melko hyvin eikä iho punoita enää niin pahasti.

Olisi kyllä siistiä (ja melkoisen epätodennäköistä) jos reilu miljoona suomalaista pääsisi talvikautena muutamaksi viikoksi aurinkolomalle ihoaan parantelemaan. Hei Kela, miten ois?