Arjen haiku

Masennuskausi, vaikea saada asioita tehdyksi. Ihan roskienkin vieminen on haastavaa, koska vaikeinta on kotoa lähteminen. Tsemppasin, kävin ulkona ja kaupassa. Nyt uunissa muhii kikherne-currykiusaus. Istun koneella, olen lykännyt kirjoittamista jo pari päivää koska mikään aihe ei ole tuottanut intoa tai kirjoitettavia ajatuksia.

Tartuin vanhaan muistikirjaan. Minulla on runoja monta sataa ja niitä tulee koko ajan lisää. Törmäsin lempirunoihini, laumaan haikuja.

Yksinkertaisimmillaan haiku on japanilainen runo, jossa on kolme säettä ja yhteensä 17 tavua. Tavujen määrä on 5 - 7 - 5. Japanissa säkeet kirjoitetaan pystyyn, länsimaissa kolmeksi vaakariviksi. Yleensä haikut käsittelevät jollakin tavalla luontoa, mutta olen huomannut myös muiden aihepiirien toimivan. Työ, tunteet, ihmissuhteet. Elämä.

Joskus pieneen runoon voi kiteyttää kaiken mahdollisen. Tämä haiku on tehty vuonna 2013, aikana, jolloin olin myös masennuksen suossa. Mielestäni se tiivistää väsähtämisen, uupumuksen ja epävarmuuden siitä, paistaako se päivä oikeasti vielä risukasaan:

En saa otetta,
tuntuu hakemukselta
Kelan jonossa.