Petroskoista kotoisin oleva räppäri Ondrei eli oikealla nimellään Andrei Gorškov räppää karjalaksi. Hän on huolissaan äidinkielensä asemasta ja haluaakin räppäämällä pitää kieltä elossa.
Jotkut saavat inspiraationsa lähipiiristään, ikävistä tapahtumista tai kokemuksistaan, Ondrei taas kuvaa inspiraationsa tulevan ilmestyksinä kosmoksesta. Oli lähde mikä tahansa, hyvältä hänen musiikkinsa mielestäni kuulostaa. Karjalan kieli on hyvin samankaltainen suomeen verrattuna.
Minusta on hienoa, että vähemmistökielien edustajat tekevät musiikkia omalla äidinkielellään. Oli laulettu kieli joko sitten karjalaa tai saamea (kuten Wimme Saari), ja tyyli räppiä tai jotain muuta, hyvältä se kuulostaa. Mielestäni vähemmistökieliä pitäisi tukea enemmän. Ne ovat rikkaus, ja me tarvitsemme kielellistä rikkautta ollaksemme yhteydessä toisiimme.
Hiljattain oli kohu missistä, joka edustaa Suomea Miss Maailma- kilpailussa feikissä saamelaisasussa. Saamelaisasun tai minkä tahansa muun alkuperäiskansan kulttuurin "lainaaminen" ei ole kunnioittava teko.
”Yleensä tällaisia asioita perustellaan sillä, että halutaan pohjimmiltaan kunnioittaa saamelaiskulttuuria. Mutta feikkipuvulla ei kunnioiteta mitään. Meillä aitoihin saamenpukuihin liittyy niin paljon asioita. Ne kertovat, miltä alueelta ja suvusta me tulemme, keitä me olemme." - saamelaisaktivisti Jenni Laiti
Vasemmalla feikki puku, oikealla aito. (Kuva: Vesa Toppari / Yle)
Kulttuurivarkaus eli cultural appropriation on siis teko, jossa eri kulttuurista tuleva lainaa tai omii toisen kulttuurin, yleensä alkuperäiskansan, piirteitä. Kyse voi olla esimerkiksi puvusta, hiustyylistä, asusteesta, uskonnosta, musiikista tai juhlasta.
Usein kulttuurivaras ei ymmärrä varastavansa. Jotkut kokevat toisen kulttuurin kiehtovana ja haluavat tuoda esille mieltymyksensä siihen. Jotkut kokevat kulttuurin jonkin osan "coolina" ja haluavat somistaa sillä itsensä. Mihin asettaa raja? Voi aina miettiä, loukkaisiko suunnittelemasi asia kyseistä ryhmää. Jos et ole varma, kannattaa jättää toteutus väliin.
Esimerkkejä kulttuurivarkauksista:
Rastatja rastafarismi
Rastafarismi on 1930-luvulla Jamaikalla syntynyt uskonto ja elämäntapa, joka perustuu afrikkalaisuuteen ja Kuningas Jaakon Raamattuun.
Monen rastafarin eli rastan elämäntapaan kuuluu kannabiksen poltto hengellisistä syistä, puhdas ruoka ja rastatukka. Myös yhteisöllisyys ja luonto ovat rastafareille tärkeitä. Moni tunnettu reggae-muusikko on rastafari – heistä tunnetuin on Bob Marley, joka toi uskontoaan esille myös lauluissaan. - Wikipedia
Rastojen käytön koen ongelmalliseksi silloin jos ei harjoita rastafarismia. Ja länsimaalaisen ihmisen rastafarismi on harmaalla alueella. Itse kuulin tästä rastojen käytön tahattomasta loukkaamisesta viime kesänä, ja päätin ottaa selvää asioista.
Kulttuuriset asusteet
Esimerkkinä intiaanipäällikön päähine hienoine sulkineen, jota usein myydään pilailukaupoissa. "Hieno asu Villin lännen juhliin" tai "ripaus intiaanielämää" eivät ole Amerikan alkuperäiskansojen kunnioittamista. Montaa asiaa voi haluta, mutta aina ei saa mitä haluaa.
"Intiaanipäällikön päähine" (kuva: Punanaamio)
Merkit ja symbolit
Oletko ajatellut hankkivasi kiinalaisen merkin tatuointina, koska se näyttää hienolta? Tämä on yksi esimerkki kulttuurivarastamisesta. Pahimmassa tapauksessa saatat saada "Kung Po possu"- merkin nahkaasi.
(kuva: someecards.com)
Jos sinulla ei ole kansalaisuustaustaa tai mitään syvempää mielenkiintoa johonkin kulttuuriin, mutta haluat omia siitä kuitenkin jonkin pienen osan sen cooliuden takia, olet silloin lähellä kulttuurivarkautta.
Itsekin mielelläni kokeilisin saamelaispukua, koska minulla on saamelaisgeenejä ja olen niistä hyvin ylpeä, mutta en tee niin koska se olisi loukkaavaa. En ole syntynyt pohjoisessa enkä asunut siellä, eikä minulla olisi oikeutta mielestäni pukeutua saamelaisten kansallispukuun. Samoin koen itseäni ärsyttävän se, että musiikkityyliäni jotkut kutsuvat joikaamiseksi ja laulujani joikuiksi, vaikka niitä ne eivät ole. (Ja joiku kertoo aina ihmisestä, huom.)
Siihen en osaa vastata, miten kannattaisi toimia, jos alkuperäiskulttuurin henkilöt myyvät tuotteitaan. Ehkä puhdas maalaisjärki on tärkein. Tuotteita voi ostaa, jos ne tosiaan ovat alkuperäistyylisiä, ja eettisintä luultavasti olisi hankkia tuote kulttuurin tuntevalta ja sitä harjoittavalta, toisin kuin krääsämyyjältä.
Itsensä saaminen kiinni kulttuurivarastamisesta herättää häpeää, suuttumusta ja halua puolustaa itseään kovin sanoin. Enhän nyt minä...! Jokainen on varmaan joskus tietämättään ominut vähemmistön kulttuuria. Meillä kaikilla on ollut lapsena intiaanileikkejä tai neljän tuulen hattuja.
Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta jatkossa voi olla tietoinen toiminnastaan ja siitä, miten se vaikuttaa. Ethän ole kulttuurivaras, mieti kahdesti ennen kuin toimit.
