Kauppalehti uutisoi 23.2. tietyntyyppisiä närästyslääkkeitä syövien merkittävästi kohonneesta riskistä sairastua dementiaan. Riski on 44 prosenttia korkeampi kuin niillä, jotka eivät näitä PPI-lääkkeitä syö, ja vaikka ottaisi lääkettä vain kerran kolmessa kuukaudessa.
PPI-lääkkeet ovat happosalpaajalääkkeitä ja ne vähentävät suolahappoa. Näissä haitallisissa lääkkeissä on seuraavia vaikuttavia aineita:
Esimerkkejä dementiaa aiheuttavista närästyslääkkeistä on mm. Zolt ja Somac.
Mitä närästyslääkkeitä sitten voi käyttää? Selvitin asian. Seuraavaksi lista turvallisemmista närästyslääkkeistä:
* Rennie
* Balancid Novum
* Pepsid
* Pepsid Duo
* Gaviscon
* Galieve Mint
* Ranixal
Ainoastaan Ranixal on pitkävaikutteinen närästyslääke, ja suurin osa paremmista närästyslääkkeistä on pureskeltavia. Niiden vaikuttavina aineina on usein kalsiumkarbonaatti ja magnesiumsubkarbonaatti tai magnesiumhydroksidi.
Ajoittain tulen tehneeksi sanaleikkejä, olivatpa ne sitten anagrammeja, munansaannoksia tai moniyhdyssanoja. Kirjoitan niitä bussissa, ratikassa, ex tempore tai ennen nukkumaanmenoa. Ne rentouttavat. Jotkin osuvat nappiin, jotkin naurattavat vain minua itseäni. Tässä joitakin eläimellisiä:
Pelottava siili horrorstaa.
Chocoliito-orava
Itseään liikaa raapiva murtovaras on rupikonna.
Virtahepo - siinä vasta varsinainen porevahti.
Sepelikyyhky
Becelkyyhky
Muutamia moniyhdyssanoja seuraavaksi. Moniyhdyssana on kahdesta tai useammasta yhdyssanasta koostuva sana, joissa päällekäin menee sanojen sama osa, esim. "virtahepo" + "hepokatti" = virtahepokatti
Sanat voivat taipua jonkin verran, esim.
"merihevonen" + "hevoskärpänen" = merihevoskärpänen
Hannu ja leppäkerttu
Mustasilmäpapukaija Koo
Täikampasimpukka
Huumepiikkinuoliainen
Kahtena viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisimpänä haluaisin esitellä teille kaksi kiinnostavaa eläinlajia:
Internetissä liihottelevan paskamyrskylinnun ja eduskunnan nurkissa ärsyttävänä riesalaisena vipeltävän perskekomuurahaisen.
Perussuomalaiset nuoret aloittivat #tyttö_poika -kamppanjan, jossa otetaan kantaa siihen että on vain kaksi sukupuolta. Ilmeisesti siinä pyritään myös hiljentämään feminismi, josta persunuorilla on ikävä kyllä vääränlainen kuva.
Feminismi kun ei pyri kyseenalaistamaan sukupuolta siinä mielessä kuin he kokevat. Feminismi pyrkii edistämään oikeutta saada olla muutakin sukupuolta kuin nainen ja mies, eikä se millään lailla lyttää näitä kahta yleistä sukupuolta. Kyse ei ole mistään valtataistelusta, vaan inhimillisestä tarpeesta tuoda ilmi epäkohtia. Minua itseäni ihmetyttää se asenne, että kuvitellaan elämän olevan joko-tai.
Sukupuolineutraalin yhteiskunnan idea lähtee siitä valheesta, että sukupuolten välillä ei olisi eroja ja että tyttöjen ja poikien pitäisi olla kiinnostuneita samoista asioista. Jostain syystä kuitenkin selviä suuntautumiseroja löytyy. Näitä eroja yritetään poistaa väkisin esimerkiksi työelämässä ja politiikassa asettamalla kiintiöitä, jotta tilanne saataisiin “tasapainoon”. -PS-nuoret.fi
Ei, ei ja ei. Faktat tiskiin.
kuva: memecrunch.com
Sukupuolineutraali yhteiskunta ei tarkoita sitä, että sukupuolten välillä ei olisi eikä saisi olla eroja. Se tarkoittaa sitä, että annetaan kaikkien kukkien kukkia. On miehisiä miehiä ja naisellisia naisia. On maskuliinisia naisia ja feminiinisiä miehiä. On molempien sukupuolien sukuelinten kanssa syntyviä ihmisiä. On ihmisiä, jotka kokevat olevansa muuta sukupuolta kuin mies ja nainen. On ihmisiä, jotka ovat syntyneet väärään sukupuoleen. Elämä ei ole mustavalkoista.
Kukaan ei yritä poistaa eroja. Jos Maija-Mielikki haluaa leikkiä nukeilla, se on ok. Jos Pertti-Petteri haluaa leikkiä autoilla, se on ok. Jos Maija haluaa leikkiä myös autoilla, se on ok. Jos Petteri haluaa leikkiä myös nukeilla, se on ok. Ja kaikki siltä väliltä. Miksi asioista pitää tehdä hankalampia kuin ne ovat?
Siksi, että on ihmisiä, jotka ovat kangistuneita kaavoihinsa. Heitä pelottaa muotin ulkopuolinen elämä, joten he pyrkivät kieltämään sen. Syrjintää, vihaa, inhoa, rasismia. Pelolla on monta nimeä.
Toivon perussuomalaisten nuorten ymmärtävän tämän edes vielä joskus.
The Huffington Post julkaisi hiljattain uutisen siitä, kuinka yhä enenevissä määrin Star Warsia parodioiva burleski on saanut suosiota. Kyseessä on australialainen The Empire Strips Back -niminen ryhmä, jonka kehittäjä on Russal S. Beattie.
The Empire Strips Back -nimellä kulkeva ryhmä esittää Star Warsista tuttuja hahmoja, kuten muun muassa Leiaa, Lukea, C3PO:a, Darth Vaderia ja Imperiumin iskujoukkoja. Vaikka suurin osa burleskiesiintyjistä onkin naisia, Russal S. Beattie toteaa yleisön koostuvan aika lailla tasaisesti sekä miehistä että naisista. Ikähaarukkakin on leveä, 18-vuotiaista aina 70-vuotiaisiin.
Parodia on viety niinkin pitkälle, että esitysten lisäksi on luotu 70-luvun pin up-Playboyta parodioiva Wookieerotica-lehti. Beattie toteaa, että hän pyrkii kuitenkin olemaan mahdollisimman kunnioittava Star Warsin alkuperäistä brändiä kohtaan.
Olen pidempään ollut tietoinen ajattelun eri tasoista, erityisesti ajatusten tasoista. Harvemmin näistä tulee keskusteltua kenenkään kanssa, ja ne joiden kanssa yritän puhua, ovat vähintäänkin suhtautuneet epäluuloisesti tai olleet hämmentyneitä. Minusta ajatusten monitasoisuus on mielenkiintoista, ja olen kiinnittänyt asiaan huomiota alkuun juuri pakko-oireisen häiriön kautta.
Pakko-oireisessa häiriössähän on kyse jatkuvasti mieleen nousevista ahdistavista asioista, joiden tuomaa ahdistusta pyritään vähentämään pakkoajatuksilla (esim. hokemalla päässään jotain lukusarjaa) tai pakkotoiminnoilla (esim. napsuttelemalla valonkatkaisijaa tai koskettamalla jotain pintaa). Ajatukset eivät kuitenkaan ole niin voimakkaita kuin mitä normaalit ajatukset ovat.
Tästä päästäänkin ajatusten tasoihin.
1. taso on tietoista ajattelua, eli esimerkiksi se ajattelu joka tapahtuu kun kirjoitan tätä tekstiä ja ajattelen sen voidakseni tuoda sen ilmi.
2. taso on vähemmän tietoista ajattelua, ajatuksia jotka ajelehtivat mielessä. Tästä esimerkkinä voisin käyttää vaikkapa korvamatoa: musiikkikappale, joka alkaa soimaan ns. "taustalla". Vähemmän tietoinen ajatus voi olla myös siihen hetkeen kuulumaton satunnainen sana tai lause. Saatan esimerkiksi keskittyä puhumaan ystävän kanssa kissoista, ja mielessäni ajelehtii randomeita asioita, kuten "parsakaali" tai "mimmummöö" tai jotain epämääräistä hälinää.
3. taso on hädin tuskin havaittavaa ajattelua, johon liitän vahvasti pakko-oireisen häiriön ahdistavat ajatukset. Ne ovat kuin kuiskauksen henkäyksiä, mutta vaikka ne ovat hentoja, ne rekisteröityvät silti ajatuksiksi.
Kolmen ajatuksen tason ollessa toiminnassa ajattelu voi olla esimerkiksi tätä:
"Mulla on vielä kahvia kupissa..." (1. taso: selkeä havainto)
"Trallalallalaa." (2. taso: ei kovin järkevää ja asiaan liittyvää)
"Jos et juo sun kahvia, sulle käy huonosti." (3. taso: uhkaava ahdistusajatus)
Eli nuo kolme ajatusta ovat samaan aikaan menossa mielessäni.
Ahdistusajatuksissa on lisäksi se mielenkiintoinen puoli, että ne voivat tuntua joskus todella voimakkailta. Ne voivat tuntua kahden muun tason ajatuksilta, mutta se johtuu pelon tuomasta voimasta. Pelko on voimakas tunne, joka helposti hukuttaa kaiken muun alleen.
Viime yö meni siruiksi, mutta minua auttoi näiden kolmen ajatustason pohdinta. Jos minua alkoi ahdistaa, pohdin onko kyseessä taso 3, ja jos oli, pakotin itseni rentoutumaan. Ei ollut oikeaa uhkaa. Sama pätee esimerkiksi eläintarhakokemukseen. Jos seison laama-aitauksen edessä, voi mieleeni nousta pelko siitä, että saan sylkäisyn kasvoilleni. Mutta jos laama seisoo viiden metrin päässä, sylkäisyn mahdollisuus on melkoisen pieni. Jos silti pelkään saavani laaman koston kasvoilleni, voin miettiä mille tasolle ajatukseni menee. Sillä mitä syvemmällä ajatus on, sen epätodennäköisempi se on. Paitsi...
Siitä päästäänkin tasolle neljä.
4. taso ei ole suoranaista ajattelua, vaan tuntemista. Sitä voisi kutsua intuition tasoksi. Fyysisesti se tuntuu ehkä parhaiten mahalaukun kohdalla, ja ehkä se onkin siitä syystä englanniksi "gut feeling = intuition". Käytämme kuitenkin intuitiota päivittäin, jotkut enemmän ja jotkut vähemmän. Mututuntuma. Fiilis. Se tunne. Intuitio. Hassu, pieni tuntemus, joka ei liity järkeilyyn mitenkään.
Neljännen tason esimerkkinä voisi toimia tilanne, jossa on lähdössä töihin ja miettii, ottaako sateenvarjon mukaan.
1. tason ajatus: "Säätiedotus lupasi poutaa, välillä vähän pilvistä. Ei pitäisi tulla sadetta."
4. tason ajatus: "Ota sateenvarjo. Tarvitset sitä."
Päivä kuluu töissä hyvin, eikä sateenvarjo ole mukana, koska "eihän tuolla nyt voi alkaa sataa". Lähtiessä taivas tummuu ja alkaa sataa, ja pienenpieni ääni kuiskaa navan seudulla: "I told you so." Et sitten kuunnellut.
Mutta tässä nämä neljä tasoa. Niiden tiedostaminen opettaa havainnoimaan sekä omaa sisäistä että ulkoista maailmaa vähän paremmin.
Kuvakaappaus videosta "Orphaned baby squirrels rescued / Vet Ranch"
Texasilainen eläinklinikka parantaa pieneläimiä aina kulkukoirista oraviin. Allaolevassa videossa näytetään orpojen oravien (rock squirrel, Spermophilus variegatus) matka eläinlääkärin hoivista aina ulkoelämän opetteluun ja suuren maailman kohtaamiseen.
Kun asioihin ottaa etäisyyttä, ne näkee oikeassa valossa.
95% mediassa esiintyvistä uutisista mässäilee jollain tavalla ikävillä tai ahdistavilla aiheilla. Kuolema, sota, sairaudet, henkinen pahoinvointi, raiskaukset, pelot, viha, salaliittoteoriat, juorutkin. Päivälehtien otsikot huutavat suurilla mustilla kirjaimilla kadotusta ja tuhoa, oli kyseessä sitten pakolaiset, kohuparin ero tai Asikkalassa ojaan kaatunut lehmä.
Sosiaalisessa mediassa sama meno jatkuu ja ihmiset jakavat kauhistuttavia ja inhottavia asioita minkä kerkiävät. Saan olla klikkailemassa ahdistavia uutisia pois feedistäni joka päivä. Olen toki itsekin kirjoittanut mm. masennuksesta, mutta kirjoitan välillä myös kevyemmistä aiheista ettei järki mene. Yksi vain "hyviä" uutisia sisältävä nettisivu on Guutiset. Siellä voi lisäksi äänestää, oliko mainittu uutinen omasta mielestä miellyttävä.
Myös omassa elämässä voi itse kukin listata asioita, jotka ovat hyvin. Sen lisäksi, että elämme yhteisessä maailmassa, myös jokaisen ihmisen oma elämä on oma maailmansa. Muita kiinnostavia ja arjen kauhurealismia väistäviä maailmoja on esimerkiksi musiikin ja kirjallisuuden maailmat.
Musiikin maailmoina hyvinä esimerkkeinä omalla kohdallani esiintyvät edukseen Vivaldin Neljä vuodenaikaa, animemusiikki, Nightwish ja Finntroll.
Kirjallisina maailmoina suosittelen Terry Pratchettin "Discworld"-sarjaa eli Kiekkomaailmaa. Kirjoja on kymmeniä, ne ovat fantasiaa ja teksti kukkii mustaa huumoria liittäen mm. Shakespearen, Tolkienin ja Tuhkimon härskisti kummallisiin kiekuroihin. Muita mielenkiintoisia ja rentouttavia kirjoja ovat mm. Burnettin "Salainen puutarha" ja tietenkin Harry Potterit. Nuorempana luin hyllykaupalla juuri fantasiaa ja scifiä. Nykyään menee tietokirjojen lisäksi satunnaiset romaanit eri genreistä. Tällä hetkellä luettavana on Kafkan "Oikeusjuttu", joka sisältää erittäin mustaa ja ajoittain vaikeatajuista huumoria. Se kuitenkin vetoaa minuun.
Vaikka minulla onkin vaikea masennus, pyrin pitämään rutiinin yllä. Ja joistakin asioista pystyn tässäkin mustuudessa nauttimaan:
- Go-lautapeli (muistuttaa shakkia, mutta vallataan alueita)
- bloggaaminen
- rauhallinen instrumentaalinen musiikki
- juustot
- hetki ennen nukahtamista
- se että saa nukuttua
- raikas päänahka suihkun jälkeen
- se että atooppinen iho ei kutia
- eläinten rapsuttelu
- äänieditointi
- varikset
- tv-ohjelmista "Taste", "Elementary" ja aivot narikkaan- tyyppisenä iltakatsottavana "Rikkaiden deittipalvelu"
Uskon, että jokainen voi löytää ainakin yhden hyvän asian elämästään, jopa jokaisesta päivästä. Synkkiä aiheita on helppo mutustaa, mutta olisi tärkeää huolehtia omasta henkisestä hyvinvoinnistaan. Mainostenkin ignooramisen voi oppia.
Luin juuri uutisen, kuinka lappeenrantalainen koululainen oli esittänyt kysymyksen: "Mikä on Suomen pehmein lintu?"
Niinpä viime viikolla valtakunnan johtavat lintuharrastajat miettivät kilvan, ken on maassa pehmoisin. - Tuomas Manninen, IS
Pehmeimmäksi päätyi - käsituntumalla tai ei - lapinpöllö.
Lisää tällaista uutisointia kaivattaisiin pehmentämään synkkiä aikoja. Lisää pehmeyttä kehiin. Seuraavaksi voitaisiin haeskella Suomen pehmeintä nisäkästä, nappisilmäisintä otusta ja luontaisesti sarjakuvamaisinta elikkoa. Pehmeät arvot kunniaan!
Pehmein, nappisilmäisin ja sarjakuvamaisin samalla kertaa olisi minusta ehkä liito-orava, tuo metsiemme pörhöinen frisbee.
Havahduin tänään siihen, että kuuntelemani musiikki ei tuntunut kivulta. Minun on ollut vaikea sietää mitään musiikkia, koska kaikki on tuntunut rumalta, ruosteisten ja kylmien veitsien kirskumiselta. Masentunut on nahaton, vereslihalla. Monet aikaisemmin nautintoa tuovat asiat tuntuvat julmilta ja kivuliailta tai latteilta ja typeriltä.
Vielä on synkkää ja pimeää kuilun pohjalla. Mutta jos tämä musiikki ei tunnu kivulta eikä tunnu sitä jatkossakaan, niin ehkä krookukset tosiaan vielä nousevat.
