Lapsena nukkuessani äiti tuli katsomaan, olenko saanut unta. Kun ovi aukeaa, pomppaan istumaan silmät kiinni. "Ei hätää, minä tässä vain", äiti sanoo minulle. Istun kankeana, silmät yhä kiinni. Äiti jatkaa: "Etkö saa unta?" Istun hetken vielä hiljaa ja sanon sitten hitaasti ja painokkaasti: "Tuskaa." Sitten romahdan takaisin ja jatkan unia normaalisti.
Olen ystävän mökillä ja minulla on kuume. Pyörin hetken sängyssä ja nukahdan. Ystäväni on saamassa unen päästä kiinni, kunnes alan puhua unissani pitkiä pätkiä "todistajansuojelusta".
Herään siihen, että nauran kovaan ääneen.
Herään siihen, että laulan.
Havahdun siihen, että olen noussut sängystä ja pyyhin käsilläni näkymättömiä hämähäkkejä pois lakanaltani. "Hus, pois siitä! Hirveitä... hämähäkkejä."
Nämä ovat tietämiäni unissapuhumiskokemuksiani.
Varmasti niitä on enemmänkin. Olen puhunut unissani lapsesta asti ja edelleen se jatkuu. Kunnon lörppö siis olen. Tyypillisintä unissapuhuminen on lapsille, ja noin 5% aikuisista puhuu unissaan. Mitä useammin, sen harvinaisempaa. Stressi, masennus, alkoholi ja kofeiini voivat lisätä unissapuhumista aikuisilla.
Aina puhuminen ei ole selviä sanojakaan. Muminaa, köhinää, siansaksaa, naurua, itkua, ölinää. Ainakin on vilkas unielämä. Tietysti jos samassa huoneessa nukkuu joku muukin, partneri tai Musti, voi yöllinen kommentointi haitata toisen nukkumista. Korvatulpat ovat hyvä apu. Itse kun asun yksin, en pääse häiriköimään ketään. Tosin olen kai joskus huutanutkin öisin, silloin voi kuulua jopa naapuriin asti. Toistaiseksi kukaan ei ole hälyttänyt virkavaltaa apuun.
Kiehtova ilmiö tuo unissapuhuminen. Tässä hykerryttävä maistiainen siitä, kuinka unissapuhumista on äänitetty.
Rakas lukijani, tiedätkö puhuvasi unissasi? Mihin olet herännyt? Onko sinulle kerrottu jostain sanomastasi? Vastaa kommenttikenttään.