Masennus kesäpäivissä

Kesällähän pitäisi olla iloinen! Miten on mahdollista että olen masentunut?

En ole ennen ollut masentunut kesällä, sinänsä uusi tunne. Mutta jotenkin olen nyt siinä pisteessä, että olen masentunut ja on kesä.

Jotenkin tulee syyllinen olo siitä että on masentunut tähän aikaan vuodesta. Aurinko paistaa, on lämmin, kaikkialla on vihreää, kielot ja syreenit tuoksuvat, kaikki on niin sanotusti mahdollista. Hiekka on lämmintä jalkojen alla, jäätelö sulaa suussa, mustarastas, peipponen ja satakieli kilpailevat kauneimmasta laulusta.

Tunne siitä, ettei saa oikein mielihyvää mistään. Tunne siitä, että ei jaksa nähdä ketään ja tehdä mitään sosiaalista. Nukkuisi lisää, mutta sitten olo olisi pahempi. Painajaisia unimaailmassa. Kodin pitäminen järjestyksessä on tavanomaista hankalampaa. Tyhjät kivennäisvesipullot kertyvät pöydälle ja lattialle. No, ainakin nesteytän helteellä oikeaoppisesti.

Järjellisesti ajateltuna minulla ei pitäisi olla mitään mistä masentua: seurustelusuhde, ystäviä, liikuntatreenejä, rahaa tilillä, katto pään päällä, kasvit kukoistavat ikkunalaudalla, bussikortti on voimassa, jääkaapissa on ruokaa. Silti olo on todella tympääntynyt.

Kesällähän pitäisi olla iloinen! Miten on mahdollista että olen masentunut?

Mahdolliset syyt ovat kyllä tiedossa. Asioita, jotka ovat erilaisten ihmissuhteiden kautta kertyneet, ja jotka puskevat pintaan. Masennus ei ole järjellinen asia. Se voi puhjeta yllättäen, ilman mitään ns. näkyvää syytä, ja laukaisevana tekijänä voi olla vuosien takainen asia.

Ja tuo pitäisi-verbi. Se on harhaa. Ei ole mitään ohjekirjaa siitä, millainen mieliala pitäisi olla milloinkin. Ei ole kansallista ohjeistusta siitä, mitä kenenkin pitäisi tuntea sisältä päin. Ei saa sakkoja siitä, että naama on norsunvitulla. Tunteet ja tuntemukset ovat osa elämää, ei suorittamista.

Tiedän, että tämä menee vielä ohi. Se on mennyt ennenkin. Maailma tuntuu tunkkaiselta kuin auringossa kuumenevat nahkaiset auton istuimet. Jos se polttaa pakaroitani, se ei ole muilta pois.

Tämä masennus menee vielä ohi. Siihen asti menen päivä kerrallaan, vaikken "nauttisikaan täysin riemurinnoin kesästä".

Kirjoitettaessa soi t.A.T.u - Show me love