Musiikkia, hahmoja, videoita, muotoja.

Nämä elementit yhdistyvät Nathalie Djurbergin ja Hans Bergin näyttelyssä Taidehallissa. Näyttely aukeaa 17.8 ja sujahdin katsomaan, mitä taiteen ystäville taas tarjotaankaan.
Ruotsalaispariskunta on nykytaiteen kohutuimpia taiteilijoita, eikä maine ole tyhjästä repäisty.
Nathalie Djurberg on parhaiten tunnettu väkivaltaisista ja eroottisista lyhytelokuvistaan ja elokuvien musiikista vastaa hänen miehensä, Hans Berg. Teoksissa esiintyvät hahmot ovat pääsääntöisesti alasti, jotta ennakkokäsityksiä sosiaaliluokista ei pääse syntymään. Hahmot ovat universaaleja olentoja.

Pariskunnan töitä on nähty niin New Yorkissa kun Saksassakin, nyt on vuorossa Suomi. Muu näyttely on kiertänyt maailmaa, ainoastaan The Black Pot–installaatio, on rakennettu Taidehallin näyttelyä varten. Osia tästäkin on nähty Moskovassa.

Keskustelin Taidehallin asiakaspalveluvastaavan Heidi Kronströmin kanssa ja hän kuvaili pariskuntaa seuraavasti, ’Nuori, kiltti, kaunis, sympaattinen ruotsalaispari'. Djurbergiä Kronström kuvaili rauhalliseksi ja ujoksikin.

Henkilöiden kuvailut ovat ristiriidassa näyttelyn kanssa. Pariskunta on luonut spektaakkelin, joka saa varmasti töölöläismummojen jalat vapisemaan. Taiteilijat eivät itse kommentoi kovinkaan laajalti teoksiaan, he haluavat jättää teokset katsojien itsensä tulkittavaksi.

The Black Pot, on musta ’huone’ jossa musiikki ja videolla leikkivät muodot valtaavat aistit. Teoksen sisällä viihtyy, se suorastaa huumaa. Omat tulkinnat ovat aivan jotain muuta kun vieressä seisovalla ja se taiteesta tekeekin kiehtovaa. Tulkinnoissa on vain universumi rajana.

Seuraava installaatio on ominta Djurbergiä. Väkivaltainen ja perverssi. Istuessani nimettömän installaation patjalla, en tiedä seuraanko synnytysvideota, pornoelokuvaa vai jotain muuta yhtä iljettävää. Nykytaidetta ilmeisesti.
Toisella puolella patjaa teema jatkuu, verta ja väkivaltaa animaation muodossa. Siirryn vähin äänin seuraavaan huoneeseen.

Täällä koen suurimman yllätyksen, sillä huone on täynnä upeita kristalliveistoksia. Lähes 200 polyuretaani-kristalliveistosta valtaavat kaiken huomioni, enkä edes ymmärrä seurata seinillä pyörivää animaatiovideota. Djurberg, on luonut nämä upeat kristalliveistokset A World of Glass:ia varten ja pelkästään näiden takia voi näyttelyä suositella. Jopa töölöläismummoille. Tulkitsen olevani illalliskutsuilla, joissa tarjoiltavat eivät lopu kesken ja viini virtaa. Tulkinta muuttuu varmasti merkittävästi, kun ottaa videot ja äänen mukaan kristallien säihkeeseen.

Tämänkertainen seikkailu Taidehallissa, päätyy neljännen ja viimeisen teoksen seuraamiseen. Igloo, on kylmälaukku, joka pitää sisällään sulavia mehujääpuikkoja, pulppuavia lähteitä ja hypnoottisia ääniä.

Pariskunta on osannut ilmiömäisesti ottaa aistimme haltuunsa. Jokainen kokee teokset omalla tavallaan ja Hans Bergin musiikki on olennainen osa tätä elämystä.
Nathalie Djurbergin ja Hans Bergin näyttely Helsingin Taidehallissa 17.8-10.11

Kirjoitettaessa soi Jenni Vartiainen, Junat ja naiset