Outo ilmiö, miten näin on päässyt tapahtumaan?

Tykkäänkö vai en? Ensivaikutelma tekee sen. Ainakin jotkut ovat sitä mieltä ja osittain oikeassa. Kun etsimme asuntoa eli kotia on ensivaikutelmalla usein iso merkitys sen suhteen, haluammeko lähteä tavoittelemaan sitä, vai katsella vielä muita tilanteen mukaan. Aina ei ole aikaa miettiä. Jos halukkaita ottajia on paljon ja antavat ymmärtää, että ensivaikutelma oli positiivinen esitellyistä pikkuvioista huolimatta. Ei haittaa parvekkeen, saunan, astianpesukoneen ja pyykkikoneliitännän puuttuminen. Ei myöskään ruma sisustus, jonka vanha asukas vie mukanaan huonekalujen muodossa. Rumat seinät voi aina tapetoida tai maalata pienellä vaivalla kuntoon, jos raha ja taito siihen riittävät.

Entä sitten ihmiset ympärillä eli naapurit. Ihan kuin joku olisi käynyt sanomassa heille, että talossa on asuntonäyttö, olkaa hiljaa. Näin syntyi mielikuva hiljaisesta ja rauhallisesta ympäristöstä. Kunnes muutto tuo esiin karun totuuden. Melua, melua ja vielä kerran melua. Siitä ei pääse eroon millään. Jossain soi musiikki, toisaalla riidellään. Yö täynnä kaikkea paitsi kuorsauksen ääntä. Edellisessä ositteessa sentään sai nukkua, vaikka päivät olivat täynnä äänekästä elämää.

Vaihtoehtoisesti voi joutua keskelle niin syvää hiljaisuutta, että tuntuu suorastaan aavemaiselta, kun tuuli paukuttaa ikkunoita. Muutit pois melun takia ja ahdistuit sen puutteesta. Ei vanhaa hissiä, jonka liikkumista ja oven kolinaa ei voinut olla kuulematta. Ei vanhuksia, jotka vaihtavat kuulumisia ovi auki rappukäytävään. Ei vilkasta liikennettä talon ohi kulkevalla tiellä. Suurin shokki oli tilan lisääntyminen. Kun edellisessä yksiössäsi tilan puute oli niin suuri, että sohva hoiti kirjahyllyn virkaa, uudessa kaksiossasi sitä onkin niin paljon että tavaraa on liian vähän. Vain yksi huone lisää, mutta säilytystilaa senkin edestä. Ja silti vanhat huonekalut eivät riitä täyttämään joka nurkkaa, muuta kuin huonekalukauppaan ostamaan parit lipastot, niin ei ainakaan lopu säilytystila kesken.

Aina sen ei tarvitse olla kiinni kodista tai naapureista. Jokainen meistä kohtaa elämässään uusia ihmisiä kun astuu uusiin ympyröihin tai joku toinen astuu uutena sinulle vanhoihin. Töissä, kaupassa, harrastuksissa, viihteellä, netissä, muuten vain sattumalta tai sovitusti. Joskus ensivaikutelma lunastaa odotukset, oli sitten positiivinen tai negatiivinen. Toisinaan se johtaa harhaan. Jos olemme itse selvin päin ja tapaamme jonkun ensikertaa hänen ollessaan humalassa, voi todellisuus olla toinen. Jos joku joutuu työnsä takia olemaan ystävällinen vaikka väkisin, voi sekin antaa väärän kuvan todellisesta luonteesta. Siksi olisi aina viisasta tilanteessa kuin tilanteessa olla välittämättä ensivaikutelma negatiivisista puolista, jos edes jotain positiivisen tynkää lävitse paistaa. Katsoa vielä toisen kerran uudestaan ennen kuin päättää, mitä ajattelee. Ja onko ajatus ääneen sanomisen arvoinen.

Sanotaan että kolmas kerta toden sanoo. Ei sano. Se korkeintaan sinetöi toisen silmissämme joko negatiiviseen tai positiiviseen muotoon. Myöhemmin sekin käsitys voi kääntyä päälaelleen, jos vaikka työn takia joutuu sietämään toista. Tai haluaa tositarkoituksella tutustua vähän paremmin. Negatiiviselle vaikutelmalle voi olla vaikea antaa mahdollisuutta näyttää, että on pohjimmiltaan mukava. Se vain johtui ujosta luonteesta, pelosta ilmaista itseään suoraan niin kuin oikeasti on. Juuri sitä mitä toinen pohjimmiltaan odotti, mutta ei heti sitä tajunnut.

Entä jos positiivinen kuva negatiivistyy. Mistä sellainen johtuu? Mielistelyllä voi olla oma osansa, mutta myös sillä samalla ujolla luonteella, joka ilmenee uusien ihmisten edessä. Kun tulee toiselle tutuksi, sitä ihan huomaamattaan alkaa vähitellen olemaan oma itsensä. Sanoo suoraan mitä ajattelee eikä se miellytä toista. Hänelle sellainen luonne tuli aivan uutena tuttavuutena omaan elämään ja vaikka kuinka yrittää siihen sopeutua, ei sopeudu. Kaksi eri luonnetta kahdesta eri ääripäästä kohtasivat toisensa, eivätkä olosuhteet mahdollista karttamista. Olette toisillenne ainoat väärät, jopa luonto työntää teitä erillenne, mutta ette pääse pois. Vaikka ihminen on luonteeltaan sopeutuvainen ja kykenee sietämään ympärillään ihmisiä joista ei pidä. Pitää vain itsensä vähän sivummalla. Välillä vastaan kävelee kaksi ääripäätä jotka eivät ikinä opi. Eivät välttämättä erilaisuutensa, vaan samanlaisuutensa takia. Puuttuu kokonaan vastakohdat täydentämästä toisiaan, kuin kaksi hylkivää magneettia. Mistä voi tietää, milloin on kyse ainoista oikeista ja milloin ainoista vääristä riippumatta siitä mistä siinä on kyse. Intiimistä suhteesta, josta ei tarvitse kertoa muille. Työsuhteesta, jossa ryhmän hyvä yhteishenki mahdollistaa kiitoksen arvoisen onnistuneen suorituksen. Naapurisuhteesta, jossa tervehditään rapussa ja jutellaan niitä näitä sen minkä ohimennen ehtii. Tai toivotaan ettei kukaan osu yhtä aikaa rappuun utelemaan yhtään mitään omasta elämästään. Ihan vain kavereista, jotka omilla keskusteluillaan kuvittelevat tekevänsä maailmasta paremman paikan elää. Erimielisyyksistä voi tulla sanaharkkaa ja vahvempi voittaa. Heikompi joko nielee tappionsa ja etsii uuden puheenaiheen vaikka väkisin. Tai kerää voimiaan seuraavaan erään. Erään jonka on jo valmiiksi hävinnyt. Kun sama toistuu tarpeeksi monta kertaa, lopulta norsun selkä katkeaa. Voi tulla pahaa jälkeä, jos ei osaa laskea kymmeneen.

Vaihtoehtoisesti erimielisyydet eivät aiheuta muuta kuin tilapäistä sanaharkkaa, joka sivullisen korvissa voi kuulostaa vaaralliselta, mutta mitään vaaraa ei ole. Mutta ei ole yksiselitteistä analyysiä sille, milloin vaara on ja milloin ei. Siinä koko jutun vaarallisuus piilee. Sinusta voi tuntua että kun saat kerran vähän kovemmin jyrähtää, rauhoitut. Kun kuvittelet saavasi toisen hiljaiseksi. Mutta toinen jyrähtää takaisin vielä kovemmin. Sinä itse menet hänen sanoistaan hiljaiseksi ja tilanne päättyy. Mutta et niin vain pääse yli siitä, että et saanut sanottua viimeistä sanaa. Vaikka itse omassa luonteessasi osaat joskus myöntää itsellesi sen että kun toinen jyrähti sinulle ensin ja sinä hiljenit heti, sen piti mennä juuri niin. Sillä kertaa sinun kuului kuulla viimeiset sanat toisen suusta jatkamatta kinaa yhtään sen pidemmälle. Koska ajatus siitä mitä olisit sanonut seuraavaksi, olisi mennyt joko haistattelun tai herjaamisen puolelle silkka häiriötila että et ymmärrä syytä miksi toinen ärähti sillä tavalla. Sekunnin murto-osissa sinä kykenit tekemään päätöksen, ettei ole viisasta sanoa enää yhtään mitään tähän asiaan, koska ei ole mitään oikeaa sanottavaa. Todeta keskustelu päättyneeksi ja olla hetki hiljaa. Ja toivoa että toinenkin ymmärtää olla hiljaa. Odottaa että pöly laskeutuu ja jatkaa ihan muista aiheista, ehkä vähän iloisemmista. Mutta jos toinen toistuvasti sanoo sinun viimeisten sanojesi päälle epämääräisyyksiä miinuksen puolelta, ei hyvä. Ei osaa tehdä päätöstä olla hiljaa vaan sanoo jotain eikä osaa selittää, mistä ne sanat oikein tulivat. Eikä välttämättä sitä mietikään. Mutta kun kemiat kohtaavat, sopu ei ole koskaan mahdoton. Asiathan ne vain riitelevät, ainakin niin pitäisi olla.

Vuoden ensimmäiset päivät menivät ihmetelleessä pankkeihin kohdistuneita verkkohyökkäyksiä. Sitten alkoi ensitreffit alttarilla. Heti avausjakson jälkeen iltasanomat selvitti, mitä heille kuuluu nyt. Hienoa, nyt ei tarvitse katsoa itse ohjelmaa, jonka idea on perusajatukseltaan vanha ja yksilösuorituksena ihan väärällä aikakaudella. On olemassa formaatti, jossa ensitreffeillä muutetaan yhteen. Treffit on järjestetty pimeässä. TV-viidellä pyörii Suomen pisimmät treffit. Mahtaako siinä olla kyse tuosta yhteen muutosta? En tiedä.

Lehtitietojen mukaan jotkut ohjelmaan hakeneita vetäytyivät ymmärtäessään, mistä siinä ihan oikeasti on kyse. Ihan oikeasta avioliitosta avioehdolla varustettuna, vihkimisen suorittaa pappi. Ja jos huomaa ettei toinen ollutkaan itselle se oikea, haetaan ihan oikeaa avioeroa, jossa on perinteisen tavan mukaan puolen vuoden harkinta-aika. Kokonaiset kuusi kuukautta aikaa harkita, ehkä se oli sittenkin se oikea. Alkoi tuo erossa oleminen ahdistaa niin viskisti. Miten se eroaa siitä, että muutetaan yhteen ilman avioliittoa? Jos alkaa tuntua että ei toimi, muutetaan erilleen. Sittenkin se erossa olo voi alkaa ahdistaa ja otetaanpa takaisin. Ei vain tarvitse tehdä mitään rasittavia paperitöitä. Laskea kalenterista aikaa, kauanko on vielä aikaa ehdottaa uutta yritystä ennen kuin harkinta-aika päättyy. Kun ei ole harkinta-aikaa, voi harkita rauhassa ilman mitään paineita. Mutta siihen pitää käyttää aikaa.

Tänä päivänä Filippiinit on ainoa maa maailmassa, jossa avioliitto ihan oikeasti tarkoittaa liittoa, kunnes kuolema erottaa. Eli jos haluaa taata elinikäisen liiton, pitää matkustaa sinne asti naimakaupoille. Jonnekin kauas Aasiaan. Aatelisten keskuudessa avioliitot ovat vieläkin lähes poikkeuksetta etukäteen sovittuja. Sillä ei ole väliä, rakastaako tulevaa puolisoaan vai ei. Jos ei rakasta, etsitään rakkautta muualta. Toisin sanoen petetään. Pelkkä paperihan se vain on, joka väittää, me kaksi ikuisesti yhdessä. Paperi jonka suostui allekirjoittamaan vain mielistelläkseen sukuaan.

Kyllähän luonnosta löytyy useita eläinlajeja jotka viettävät koko elämänsä yhden ja saman kumppanin kanssa kun se kerran löytyy. Jos puoliso kuolee, eloonjäänyt viettää loppuelämänsä yksin. Mutta se perustuu puhtaasti psykologialle. Ei mikään sääntö, sitoumus tai periaate sitä vaadi. Niin vain tapahtuu, se on eläimen yksilöity luonto. Mutta suurimmalla osalla asiat ovat toisin. Luonto vie vieraisiin. Luonto ei anna lupaa sitoutua. Luonto saa taistelemaan tien ohi kaikkien muiden pelkän seksin takia. Ihminen siinä mielessä omalaatuinen tapaus, että jokaisella on yksilöity luontonsa. Kuten meillä jokaisella on omannäköiset kasvomme ja muotoiset kehomme. Erilaisuus saa meidät innostumaan erilaisista asioista. Valitettavasti se ei aina ole tapa, jossa toinenkin osapuoli olisi täysillä mukana tai lainkaan mukana. Jos ei hallitse omaa saamattomuuttaan, voi ajautua huonoille teille ja vähitellen oppii nauttimaan siitä mitä tekee. Siitä eikä mistään muusta. Ei ole kyse ainoastaan hyväksikäytöstä, väkisinmakaamisesta tai painostaen suostuttelemisesta. Kyse voi olla myös siitä, että on onneton omassa avioliitossaan. Se saa etsimään seuraa muualta, eikä ketään tarvitse edes pakottaa mihinkään. Löytynyt seuralainen voi olla itse vastaavassa tilanteessa ja siitä syntyy uusi rakkaussuhde. Kyse voi olla seksistä, mutta myös muista asioista. Siitä, että joku kuuntelee, eikä ala huutaa siksi ettei ymmärrä.

Sitä se on kun sanotaan että avioliitto muuttaa ihmistä. Se tekee meistä tyhmiä. Miksi, no siksi että se on ihmisen keksimä asia, jolla rakkaus on muka virallista. Kun tehdään päätös avioitua, odotellaan kuukausitolkulla sitä päivää, jona se tapahtuu. Kunhan on ensin keksitty tapa jolla se tehdään. Miten päivästä tulee ikimuistoinen. Eikä mikään menne koskaan suunnitelmien mukaan. Jos sinne asti päästään, kuherrellaan kuukausi ja astutaan arkeen. Kaikki jatkuu siitä mihin ennen häiden valmistelua jäätiin, mutta yksi asia on muuttunut. Rohkeus sanoa toiselle suoraan oma mielipiteensä kasvaa kummasti, kun ollaan niin olevinaan virallisesti yhdessä. Siinä sitten kummastellaan, mikä toiseen on mennyt. Tuntuu että hän on kuin toinen ihminen. Ei se johon kerran rakastui. Voihan siihen tottua, mutta harva viitsii vaivautua. Muuta kuin eropaperit tiskiin ja näkemiin. Koko se aika ja raha joka tuli käytettyä häihin turhan takia. Viha on paras puolustus.

Entä jos vain asuisi yhdessä? Kyllä siinäkin ajan kanssa tapahtuu sama muutos, mutta taustalla ei kummittele aika ja raha joka tuli käytettyä häihin. Kun ei ole sitä mietittävänä, on aikaa miettiä, onko tämä muutos rakkauden arvoinen asia. Ja keskustella siitä toisen kanssa, kun ei ole avioliittoa, mihin vedota. Jos sopu löytyy, hyvä. Onko avioliitto pohjimmiltaan pelkkä psykologinen harhakuva onnellisemmasta elämästä? Suurin piirtein. Ilmankin voi olla onnellinen, jopa onnellisempi. Kuka lie ollut se ihminen, joka sai tuhansia vuosia sitten idean symboloida nuoren miehen irtaantumista äitinsä huolenpidon alaisuudesta kiinnittämällä tämä emäntäänsä. Miten se vanha vihkikaava nyt menikään?

Ensitreffit olisi pitänyt järjestää alttarilla silloin, kun treffeistä alettiin tehdä televisio-ohjelmia? Ehkä se olikin ensimmäinen, joka tanskassa on keksitty mutta silti. Mutta ei pidä vaipua masennukseen sillä on odotettavissa jotain aivan uutta. Jotain jossa ollaan yhtä luonnon kanssa sen varsinaisessa merkityksessään. Ensitreffit alasti. Niille joilla ei ole mitään salattavaa. Toivottavasti Helsingin poliisi sallii sen esittämisen pääkaupungin televisioverkoissa.

2014 oli hyvin synkkä vuosi. Maailmalla tapahtui paljon, mutta keskitytään Suomeen. Sotsin talviolympialaisista tuli kultamitali, mutta ei se kiinnostanut ketään. Suurempi puheenaihe oli Kaj Kunnas selostamassa naisten jääkiekkoa. Lajia josta Suomi ei saanut mitalia, vaikka meininki oli alkusarjan peleissä ihan kukkuu. Miesten puolelta tuli pronssi, minkä seurauksena kulttuuriministeri Arhinmäki sammui baariin. Eksyi paikalle, vaikka venäjällä ei ollut yhtään sellaista kuin hän on, yhtään kasvissyöjää.

Kunta- ja soteuudistuksiin saatiin jonkinlainen sopu. Sopu joka sai pääministeri Kataisen eroamaan ja kuntaministeri Virkkusen pakenemaan Brysseliin. Sinne hän myös pääsi samassa veneessä totuudentorvi Halla-ahon kanssa. Hirvisaari sai potkut, koska unohti kertoa kaverilleen että natsitervehdys eli vääränlainen kädenliike on kiellettyä eduskunnassa.

Suvivirsi sai jatkoaikaluvan sillä perusteella että se on aina ollut osa keväistä koulujen päätösseremoniaa, eikä sitä haluta muuttaa. Se on aika epäreilua, koska avioliitto on aina ollut miehen ja naisen välinen asia, ja sen muuttamiselle on niin suuri tarve, että ei väliä, tapahtuuko se rehellisin demokratian keinoin. Rehellisin demokratian keinoin ei toteutunut myöskään Suomen EU-jäsenyys aikanaan.

Vasemmistoliitto ja vihreä terroristiliitto jättivät hallituksen, mutta se ei kaatunut sittenkään. Ruotsissa siihen ei tarvittu kuin yksi surkea budjettiesitys. Nyt se on liian myöhäistä. Ensi vuosi on vaalivuosi ja valta vaihtuu, jollakin tavalla. Edessä ovat kuitenkin vaikeat ajat, taantumaa ja työttömyyttä on paljon. Ja kuin tilauksesta Kreikka nousi taas otsikoihin. Ei rahan tarpeella, mutta ennenaikaisilla vaaleilla. Mutta eivätköhän ne jotenkin liity toisiinsa.

Tapahtui sitä politiikan ulkopuolellakin. Kaikkiaan kolme perhesurmaa, kaikki äidin toteuttamia. Liikaa stressiä, liikaa propagandaa. Pelko siitä mitä rokotteita lapsille voi antaa, etteivät nämä kadottaisi kykyä hallita omaa valvomistaan ja nukkumistaan. Vaikka sikainfluenssarokotteesta sairastuneet saivat viimein korvauksensa, sekään ei poista sitä tuskaa, jonka yhteiskunta heille aiheutti. Etenkään niille joiden hakemukset hylättiin. Mihin tässä yhteiskunnassa sitten voi enää luottaa? Filosofi Saarinen sai puukosta. Selvisi hengissä, mutta utsjokelainen koulutyttö ei. Aina kun joku kadottaa kyvyn hallita omaa mieltään, voi joku toinen joutua maksamaan siitä omalla hengellään. Surullista mutta valitettavasti totta. Eivätkä he pääse ajoissa hoitoon, koska jonossa edellään on kymmeniä pelkän itsetuntonsa kadottaneita hajamielisiä, jotka kuvittelevat olevansa masentuneita, ellei suoraan hulluja. Jannan sanoin: ”Hullu sä et ole, mutta joskus sitä romahtaa… juuri nyt on vaikeaa”.

Eikä pidä unohtaa uutta alkoholilakia, jonka mukaan kaikki oluet, viskit, brandyt, konjakit, punaviinit, valkoviinit, roseviinit, kuohuviinit, samppanjat, viinat, madeirat, portviinit, rommit, sherryt, armanjakit, liköörit, absintit, katkerot, siiderit, lonkerot, tequilat, ginit ovat kiellettyjä sanoja julkisilla paikoilla. Niitä ei saa mainostaa, eikä niistä saa tykätä sosiaalisessa mediassa. Ei saa mainostaa, koffia, karhua, karjalaa, lapin kultaa, kukkoa, olvia, ei mitään. Ja paskat! "Haistakaa paska koko valtiovalta". Hyvää uutta vuotta kaikille kirkosta eronneille.

Vuosien saatossa kuin itsestään monen ihmisen jouluperinteeksi on muodostunut television katsominen. Lapset katsovat sitä koko päivän, aikuiset vain valikoidut ohjelmat, joiden ajaksi kaikki muu on ihan pakko keskeyttää. Jos television ääreen ei pääse, pitää tallentaa ja katsoa sitten kun on aikaa. Näin on, vaikka kaikki joulun viettäjät paikan päällä olisivat aikuisia. Yksi tällainen ohjelma on tietenkin Lumiukko samalla lumikanavalla samaan lumiaikaan joka ikinen aatto niin kauan kuin muistaa saattaa. Muutama vuosi sitten ohjelma sai jatko-osan, joka esitetään heti siihen perään. Ihan vain siksi että joulurauhan julistus Suomen Turusta toiselta kanavalta menisi mahdollisimman monelta ohi silmien. Se on ainoa hyvä puoli tässä asiassa. Jouluna niin moni paikka on kiinni, että harva meistä tekee töitä. Jos se ei ole tarpeeksi hyvä syy rauhoittua vapaasti valitsemallaan tavalla, niin johan nyt on kumma. Ei siihen tarvitse saada mitään erillisiä ohjeita etenkään Turusta.

Toinen tapaus on tunteja myöhemmin vuodesta toiseen samalla Samukanavalla samaan Samuaikaan esitettävä Samu Sirkan joulusirkus. Erittäin tylsää katsottavaa Aku Ankka pakkaa lahjoja -pätkää lukuun ottamatta. Ja tuleehan sieltä myös se Joulupukin puuma, korjaan kuumalinja, jota meilläpäin ei kuitenkaan katsottu edes lapsena kovin kiinnostuneesti. Toisin kuin Joulupukki ja noitarumpu, joka tämän vuoden ohjelmistosta puuttuu kokonaan, ellei alustavissa tiedoissa sitten ole virhe.

Mitä televisio sitten tarjoaa ihan vain meille aikuisille? Eipä juuri mitään. Joulunaika on uusintojen kulta-aikaa. Sama minkä ohjelman ottaa katsottavakseen, se on yleensä uusinta tai uusinnan 10. esitys. Tai sitten tutut ohjelmat esittävät itsestään joulujakson. Niihin voi säkällä mahtua mukaan joku ennennäkemätön jakso, mutta odota vain ensivuoteen, niin se on uusinta.

Joulu on television katsojille myös elokuvien aikaa, muillekin kuin maksullisten elokuvakanavien katsojille. Ne sentään ovat vuodesta toiseen oma kattauksensa, mutta eiköhän niitäkin ole esitetty vaikka kuinka monta kertaa mihin vuoden aikaan tahansa. Ei vain aattona, myös päivänä ja Tapanina. Ainoa perinteinen jouluelokuva on, Ihmeellinen on elämä. En ole itse sitä nähnyt mutta tiedän juonen. Mies harkitsee itsemurhaa ja saa nähtäväkseen millainen maailma olisi jos hän ei olisi koskaan syntynytkään. Idea joka on nähty aika monta kertaa vaikka missä, mutta siinä on yksi mutta. Se on ihmisen keksimä idea ja tarvitsee toimiakseen mielikuvitusta. Ei siinä olisi mitään järkeä, että puutuvan paikan ottaa joku, jonka taidot ovat vähintään yhtä hyvät. Pitää viedä tarina sille asteelle, että ihminen on korvaamaton, eikä kukaan voi suoriutua hänen töistään yhtä hyvin. Ja onhan se aika epätodennäköistä, että hyvän työntekijän tilalle löydetään yhtä hyvä. Huipulta pääsee helposti alas, mutta ylös on pitkä ja vaikea matka. Muita perinteisiä elokuvia ovat totta kai piirretyt. On Muumia, Nalle Puhia, Shrekiä, Rölliä ja Painajainen ennen joulua. Muita elokuvia tänä vuonna ovat mm. King kong, Casanova, Apollo 13, Vettä elefanteille, E.T ja Jennifer´s Body. Että joulua vain kaikille. Syökää, juokaa ja katsokaa televisiota.

Mitä olisi Suomen itsenäisyys ilman sotia? Minkä puolesta me liputtaisimme? En missään tapauksessa vähättele niitä, jotka tämän maan itsenäisyyttä puolustivat, toiset omalla hengellään, mutta kun tuntuu, ettei muita ylpeyden aiheita Suomen ja suomalaisuuden puolesta ole olemassa. Sodatkaan eivät olleet avain itsenäisyyteen, ne vain takasivat sen säilymisen 22vuoden jälkeenkin.

Ennen sotia oli vain itsenäisyyspäivän vastaanotto. Silloin ei ollut vielä televisiota, vaan kansa pääsi nauttimaan juhlista elokuvateattereissa varsinaisen elokuvan edellä esitettävinä lyhytelokuvina. Voisi varmasti olla toimiva ratkaisu vielä tänäkin päivänä. Seremonian tuominen suoraksi lähetykseksi on sangen outo keksintö. Mutta vielä oudompaa on formaatin toimivuus. Katsoa miten ihmiset kättelevät presidenttiä, jolla ei enää nykypäivänä ole edes valtaa juuri mihinkään. Vaikka ei olisi kiinnostunut katsomaan, ei sitä pakoon pääse. Seuraavat päivät asiasta uutisoidaan melkein jokaisessa lööpissä ja lehdissä. Ja siinäkin huomio kiinnittyy toimittajien omiin näkemyksiin siitä, ketkä olivat parhaita pukeutujia ja ketkä epäonnistuivat. Kuka mokasi ja miten. Kuka tuli yksin ja miksi? Kuka otti mukaan seuralaisen ja kuka se oikeastaan oli? Millainen suhde heillä on. Oliko se vain ”etikettikumppani”. Kun kutsussa sellaisen saa ottaa, otetaan joku. Media on päättänyt asian niin, että linnaan ei voi mennä avecin kanssa muuna kuin parina ja yrittää saada ihmiset luulemaan niin. Toisaalta juuri uutisoitiin, että me suomalaiset emme luota mediaan kovin paljon. Ehkä niin on parempi.

Mitä itsenäisyyspäivänä sitten pitäisi muistaa ja tehdä. Ajoitus joulukuulle ei anna mahdollisuutta huviretkeilyyn toisin kuin Yhdysvalloissa, mutta sitä varten on vappu. Suomaisia keksintöjä ovat mm. Abloy-lukko, AIV-rehu, ksylitoli, sykemittari, astiankuivauskaappi, tekstiviesti ja kolesterolia vähentävä margariini. Saunamaista hikoilukylpykulttuuria on muuallakin, mutta Suomella on siitä hyvin omalaatuinen näkemyksensä. Ai niin ja Afrikan tähti -peli. Että siinä vähän vinkkejä itsenäisyyspäivänviettoon, jos ei tiedä, miten juhlistaa sitä kotioloissa. Abloy takaa, että kotiovet pysyvät lukossa. AIV-rehu takaa, että lehmät joiden maitoa juomme, saavat talvellakin ruokaa. Ksylitoli pitää hampaat ehjinä. Astiankuivauskaapin ansiosta ei tarvitse kuivata lattialla, kuten esimerkiksi Britanniassa. Tekstiviestillä voi toivottaa kaikille tutuille hyvää itsenäisyyspäivää vaivattomasti, ei tarvitse soittaa asiakseen. Jos on ongelmia kolesterolin kanssa, voi syödä alentavaa levitettä ja lenkkeillä sykemittarin kanssa. Koska on kylmä, voi olla sisällä ja pelata Afrikan tähteä ja illalla saunoa oikein pitkän kaavan mukaan ja juoda viskiä ja olutta. Ja miettiä linnan boolin reseptiä, vähintään yhtä salainen kuin ranskalaisten liköörien.

Sitten oli vielä se Tuntematon sotilas. Nyt kun päätös jonka mukaan K12 ohjelmia ei saa esittää ennen Pikku Kakkosta on kumottu, voivat lapsetkin katsoa elokuvaa, jonka yhdessä kohtauksessa haavoittunut sotilas työntää kiväärin pistoolin suuhunsa ja lopettaa omat tuskansa. Lapsilla on oikeus tietää miten julmaa sota on. Mutta siinäkin tulemme taas siihen pisteeseen, että television puolella perinteeksi on muodostunut sotaelokuvan näyttäminen. Eikö siihen rinnalle voisi laittaa mukaan jotain vähän iloisempaakin Suomikuvaa? Mitä olisi suomalainen viihdeteollisuus ilman Spedeä? Kummeli tuli vasta paljon myöhemmin ja on jo aikansa elänyt. Mutta Speden saavutukset eivät koskaan unohdu. Eli lisätään sinne itsenäisyyspäivien tv-ohjelmistoon joko Uuno tai vanha Speden suomifilmi. On niitä toisinaan nähty, mutta ei joka vuosi. Ei ainakaan tänä vuonna. Tai mihin ovat unohtuneet klassiset Pekka Puupäät? Mitä on tänä vuonna tarjolla jos Tuntematon on jo liian usein nähty tai ei vain kiinnosta. Ampumahiihtoa! Sillai kai! Olisi ollut hauska nähdä, millainen jakso Putouksesta olisi tehty itsenäisyyspäiväksi. Kaikki entiset ja nykyiset hahmot kättelemässä Sauli Niinistöksi pukeutunutta ei Joonas Nordmainia, vaan Salme Pasia. Presidenttipuolisonaan Marja Tyrni. Putouskin on suomalainen keksintö, jonka kiinalaiset ovat löytäneet. Samalla tavalla kuin japanilaiset löysivät aikanaan Muumit.

On taas se aika vuodesta, kun suurin osa meistä ihmisistä alkaa stressata erään nimeltä mainitsemattoman joulun takia. Miksi ihmeessä? Johtuuko se siitä, Suomen korkeuksilla päivän valon määrä päivää kohden on hyvin vähäinen. Utsjoella täysin olematon ja etelässä noin neljännesvuorokausi. Pitää olla jotain tekemistä, ettei alkaisi masentaa ja päätetään ratkaista asia stressaamalla oma pää pimahduksiin, ettei kenellekään tulisi paha mieli siksi, että yksi niistä jotka tahollaan muisti, ei muistanutkaan takaisin. Ei muista ollenkaan niitä kymmentä muuta, jotka muistivat, vaan käyttää kaiken energiansa siihen yhteen. Mitä pahaa on tälle tehnyt, kun ei voinut muistaa. Joulu on täysin pilalla ja sillä asenteella säteilee ympäristöön negatiivista energiaa ja pilaa sen kaikilta muiltakin. Eivät he sitä välttämättä ääneen sano, mutta oletko enää vuoden päästä tervetullut heidän seuraansa. Ehkä, mutta jos asenne on vuodesta toiseen sama, voi norsun selkä pian katketa ja saat kaiken loan niskaasi. Alat miettiä mitä pahaa olet tehnyt heille joiden seurassa on aina ennen ollut kivaa ja kuilu sen kuin syvenee. Jäät yksin, etkä nauti siitä.

Tai sitten voit olla stressaamatta turhia. Mitä sitten vaikka kaikki eivät sinua muista, ehkä itsekin unohdit jonkun. Ei tämä elämä niin vakavaa ole. Heillähän oli ne pienet lapset, heidän joulunsa on hieman erilainen. He viettävät joulua lasten juhlana. Lapset saavat lahjoja jos ovat muistaneet olla kiltisti. Miten niin kiltisti? Miksi pitäisi olla kiltisti, kun tuhmuus on paljon mukavampaa. Kuinka moni lapsi on saanut alkunsa sillä, että aikuiset ovat olleet keskenään tuhmia, kuten luonto on tarkoittanut. Varmasti aika moni, mutta eivät he osaa yhdistää näitä kahta asiaa toisiinsa, eikä välttämättä tarvitse. Kuinka moni lapsi on ihan oikeasti saanut lahjaksi pelkkiä risuja? Kuinka moni pukki suostuu sellaiselle keikalle? Ja käyttäytyi lapsi miten tahansa, aina tulee iso kasa lahjoja, jos on tullakseen, ja lapsi olettaa olleensa kiltti. Juuri sitä toivoin ja toivelistan ulkopuolisetkin ovat hienoja ainakin uuteen vuoteen saakka.

Olisiko viisasta miettiä asiaa kaksi kertaa? Jos lapsi joulusta toiseen opetetaan siihen, että jouluna saa ison kasan lahjoja, entä jos vastaan tulee vuosi, jona rahaa oli käytössä aiempaa vähemmän. Lapsi voi pettyä ja alkaa etsimällä etsimään syyllistä tilanteeseen ja huonolla tuurilla alkaa kiukutella asiasta kuin kyseessä olisi maailman isoin ongelma. Aikuisena hän ymmärtää, ettei siinä ollut mitään järkeä, mutta lapsi on aina lapsi. Se ei ymmärrä, jos ei ole ymmärtääkseen. Tai sitten hän ymmärtää olla hiljaa mutta murehtii itsensä kanssa asiaa aina seuraavaan jouluun asti, jona tilanne aivan sattumalta korjautuu vähän isomman lahjapotin turvin. Toi ne lahjat sitten joulupukki tai tekoparran taakse kätkeytynyt ihminen. Lapsi voi tunnistaa, että pukilla on tuttu ääni, mutta uhrautuu muiden sisarusten vuoksi tai ei vain jää miettimään asiaa liikaa. Muistan kun viisijouluisena tulin kurkistaneeksi eteiseen ja näin siellä lahjasäkin. Mietin, että tuossa ovat ne lahjat jotka pukki kohta tulee jakamaan. Mutta unohdin asian saman tien ja muistin uudelleen vasta aikuisena.

Mutta millainen on aikuisten joulu? Voiko sellaisen asian määritellä mitenkään? Joku voi ajatella, että voi, mutta ei pitäisi. Ei kukaan voi laatia sääntöjä joulun vietolle, miten sitä oikeaoppisesti tulee viettää. Muuten pitää alkaa puhumaan kaamosjuhlasta. Vaikka haluaisit olla viettämättä lainkaan, pakoon ei pääse. Ikkunassa voi nähdä jouluvaloja tai paperitonttuja. Kaupoissa soivat joululaulut ja valikoimat pullollaan sekonkituotteita. Edes synkin korpi ei välttämättä ole oikea pakopaikka, koska joku voi tulla kuusivarkaisiin. Sen kanssa on vain elettävä, valitettavasti.

Nyt myös ympäristöanarkistit ovat kantaneet kortensa kekoon, miten joulua heidän mielestään pitäisi viettää. ”Älä osta mitään”, oli päivän teema. Olin vähällä mennä tähän retkuun, mutta pikkujoulut pelastivat tilanteen. Ravintolassa tuli juotua kaksi olutta. En ala analysoimaan illan tapahtumia erityisemmin, koska mitään erityistä ei tapahtunut. Syötiin, juotiin ja naurettiin movemberin hengessä. Miten helvetissä jotkut pensselit nenän alla voivat pelastaa eturauhasen? Mitä ne australialaiset oikein ajattelivat perustaessaan hankkeen? Eivät ainakaan sitä mikä on lääketieteen kanta asiaan. Jos ei saa piparia edes jouluna, pitää runkata itsensä tyhjäksi.

Oli tapasi selvitä sydäntalven pimeydestä sitten joulu tai kaamosjuhla, kannattaa muistaa ainakin nämä kolme asiaa. Syöminen, juominen ja kinkku.

Venäjän viimeaikaiset toimet ovat saaneet ruotsalaiset pelkäämään. Mitä ihmettä? Mailla ei ole ollut yhteisiä rajoja kohta 97vuoteen ja siellä vain pelätään oikein tosissaan. Taannoin tutka oli havaitsevinaan maan aluevesillä sukellusveneen. Oliko se sukellusvene, vai yksinäinen snorklaaja punaisessa sukelluspuvussa, jossa luki sinisellä tekstillä RUS, röd unik simma. Vähintään yhtä outo tapaus kuin takavuosien Lordin pelko euroviisujen aikaan. Kauhistuttaa ajatella, että olemme joskus olleet osa kyseistä kuningaskuntaa. Ja että se oli Venäjä, joka meidät siitä sitten vapautti. Antoi autonomisen itsehallinnon ja oikeuden pitää oma rakas äidinkielemme. Mutta itse itsenäistyminen vei reilut sata vuotta.

Mutta miksi me suomalaiset syyttä suotta Venäjää pelkäämään, kun sisäpolitiikassa kuohuu paljon pelottavammin. Alkoholin mainontaa on päätetty rajoittaa ja laki on jo hyväksytty. Voi viski, juokaa kaljaa ja viinaa, antakaa sitä märkää!!! Lailla muun muassa sensuroidaan blogikirjoituksia, ”tykkäyksiä”, tv-mainiontaa sekä katu- ja tienvarsi mainontaa. Koskee myös suomalaisten rekkojen kylkiä. Toisin sanoen jokin mikä on aina ollut jotenkin, eikä häirinnyt ketään tavallista ihmistä, on yllättäen alkanut häiritä yksittäistä poliitikkoa, joka omaa vaikutusvaltaansa apuna käyttäen on saanut puolelleen tukijoita ja sitä kautta tahtonsa läpi. Kuten eräs kokoomuslainen taannoin häiriintyi siitä, että lottoarvontaa esitettiin ylen kanavalla. Hän tulkitsi sen lain rikkomiskesi, koska ylellä ei saa mainostaa kuin kanavalla pyöriviä tv-ohjelmia. Ja niin lotto siirtyi mtv kolmoselle, kuten aiemmin jääkiekon MM-kisat ja Antero Mertarannan selostus muuttui maksulliseksi.

Hollantilainen taiteilija toi suomeen performanssin, jossa vanha nainen istui vitriinissä alasti nuoren naisen naamari päässään. Tai olisi pitänyt istua alasti, Helsingin poliisi pakotti pukemaan bikinit, koska alastomuus julkisella paikalla on niin vakava rikos. Vain Helsingissä poliisi voi puuttua tuollaiseen. Vahinko että taiteilija päätti kaikista suomen kaupungeista käyttää juuri kusipääkaupunkia. Vantaa olisi ollut ihan vieressä.

Yksi asia sen sijaan on vielä kesken, vaikka se on saanut jo kolme eri kielteistä päätöstä Arkadianmäen talon uumenissa, nimittäin tasavertainen avioliittolaki. Miten niin tasavertainen? Eihän siinä puhuta muusta kuin kahdesta täysi-ikäisestä, jotka ovat samaa sukupuolta. Mihin unohtui kohta kahdesta alaikäisestä, jotka ovat samaa ikäluokkaa. Tai serkkuavioliittojen helpompi solmittavuus? Molemmat tulisivat säilymään poikkeuslupien varassa. On päinvastoin keskusteltu poikkeuslupien myöntämisestä luopumista. Ei siinä mistään tasavertaisuudesta ole kyse, kunhan haluavat kiusata heteroita, koska meillä on jotain, mitä heillä ei ole. Silkkaa kateutta. Onhan heille kerran annettu oikeus olla olemassa ja rekisteröidä suhteensa, mutta mikään ei riitä. Silkkaa ahneutta. Ja mihin unohtui pykälä avioehtopakosta? Halutaanko tähän maahan ihan oikeasti saada lisää ihmisiä, joilla on laillinen oikeus ryöstää itseään rikkaammalta puolet tämän omaisuudesta.

Kaikki sai alkunsa kansalaisaloitteesta, joka sai kansalta lähes viiden prosentin tuen allekirjoitusten muodossa. Läpimenoon riittää yksi prosentti puolessa vuodessa. Tuoreimpana tapauksena yhden prosentin kannatuksen sai taakseen aloite, joka vaatii sairaanhoitajille oikeutta kieltäytyä tappamasta sikiötä kysymättä tämän omaa mielipidettä. Haluaako todella tulla vedetyksi vessanpöntöstä alas, vaikka alustavissa tutkimuksissa ei löytynyt mitään poikkeavaa. Ei äidissäkään ole mitään vikaa, sattuu vain olemaan 16vuotias. Juuri paras ikä sille, ettei sinusta myöhemmässäkään elämäsi vaiheessa löytyisi mitään poikkeavaa. Tuli sinusta tyttö tai poika, se sinä tahdot aina olla ja antaa rakkautta ensisijaisesti sille vastakkaiselle. Näin vaikka äitisi päättäisi sinut synnytettyäsi antaa adoptioon ja yhden äidin ja yhden isän sijasta saatkin kaksi jompaakumpaa. Kyllä sinä heistäkin pääset eroon, kun täytätä kahdeksantoista, hankit työpaikan ja löydät asunnon. Ellet sitten löydä puolta vanhempaa, jonka luokse karata ja kiittää Kari Tapiota hänen viisaista sanoistaan: ” Mä rakkaudesta laulan, on siinä mies ja nainen… olen suomalainen”.

Keskiajalla ihmisiä kidutettiin, myös suomessa. Tarkoituksena oli saada rikollinen tunnustamaan tekonsa tai vuotamaan tietonsa. Konstit olivat monet. Uhria voitiin piestä, kuristaa, hukuttaa, kahlita, teilata, työntää tikkuja kynsien alle, ruoskia, polttaa, sitoa, sähköttää, riiputtaa vesikiduttaa. Oli erilaisia kidutuskammioita, joissa erilaisia kidutusta varten tehtyjä välineitä kuten, teilipyörä, rautaneito, venytyspöytä, piinapenkki, rautasaappaat. Hyvällä tuurilla pääsi hengestään, mikä kaiken sen jälkeen oli taatusti parempi vaihtoehto.

Sattui varmasti ja sattuu vieläkin. Rikollisten kiduttaminen on lailla kielletty, vaan uhreina toimivat viattomat ihmiset, joilla ei ole kykyä rikkoa lakia. Tuskat ovat valtavat ja vain kuolema voi vapauttaa niistä, mutta sen on tultava luonnostaan. Suomen laki ei salli eutanasiaa eli tuottamuksellista toisen ihmisen kuoleman edesauttamista. Ei vaikka se olisi potilaan oma tahto. Jos kuitenkin päätät auttaa, olet syyllistynyt henkirikokseen ja voit joutua oikeuteen jännittämään, onko tuomari ja lautamiehet istunnossa mukavia ihmisiä. Ovatko he sitä mieltä, että kyse ei ollut murhasta ja sinulla on vielä tulevaisuus, jossa et itse pian toivo pääseväsi kärsimyksistäsi, jotka yhteiskunta aiheutti.

Jos näet eläimen kituvan, laki velvoittaa sinua auttamaan tätä tuskistaan pääsemisestä. Jos et auta, olet syyllistynyt eläinsuojelurikokseen ja oikeudessa tavataan taas. Mikä etuoikeus kituvalla eläimellä on kuolla? Onhan ihminenkin eläin. Yliälykäs mutta kuitenkin.

Toisaalta jos tapat terveen eläimen itsepuolustukseksesi, voit vasta vaikeuksiin joutuakin, jos kyse on rauhoitetusta yksilöstä. Oli kyse sitten uhanalaisuuttaan kokonaan rauhoitetusta, tilapäisestä rauhoituksesta tai eläimestä jonka kaatamiseen pitää olla lupa. Hyökkäävää eläintä ei pysäytetä fyysisellä voimalla tai puhumisella, eikä mikään ihmiselle vaarallinen eläin jää kilpajuoksussa toiseksi. Ihmisten välillä pahoinpitelyn tunnusmerkistön täyttävästä teosta voi saada hätävarjelun nojalla vapauttavan tuomion, mutta suomessa se vaatii erittäin hyvää tuuria. Jos esimerkiksi puolustaa itseään jollakin kättä pidemmällä nyrkit pystyssä lähestyvää vastaan, sitä voidaan pitää jo liioiteltuna. Olkoon se vaikka vaateripustin, mikäli kyse on kotirauhan rikkomisesta. Sellaisia löytyy melkein jokaisesta eteisestä.

Mikä sitten saa ihmisen rikkomaan toisen henkilökohtaista koskemattomuutta, omaisuutta tai kotirauhaa ilman lupaa? Kyse voi olla vanhoista kaunoista, jotka ovat osittain omaa syytä. Päättää vähän näpäyttää mielestään tyhmää ihmistä ja haastaa tämän lailliseen uhkapeliin tai ainoastaan kilpa-ajoon konsolipelin muodossa. Sitten käykin niin että saa oikein kunnolla köniin ja huono häviäjä on aina huono häviäjä. Tai siis erittäin huono häviäjä. Myös kaksintaistelu ihmissuhteista voi johtaa kaunakierteeseen, jota ei kohta enää hallitse, kun ei osaa ajatella mitään muuta kuin tuota ikävää epäonnistumistaan, toiseksi jäämistä.

Sisimmässään jokainen meistä ihmisistä tavoittelee voittoa. Meillä on haaveita, toiveita, tavoitteita, asioita joita ilman emme voi elää. Jokaisella on oikeus tähän ja itsenäiseen elämään vapaasti haluamallaan tavalla. Mutta lähes aina kaikessa mihin ikinä pyrkiikään, ei ole kukaan meistä yksin vain itsensä kanssa. Aina on muita ihmisiä jotka on osattava ottaa huomioon oikeassa suhteessa. Säännöt eivät ole aina yksin omat, laki voi päättää jostain puolestasi. Mutta ihminen on sopeutuja, jolla on taipumus etsiä ja löytää se oikea linja, jolla olla sujut yhteisten sääntöjen ja ympärillä olevien ihmisten kanssa. Täydellisyyttä ei ole, jostain pitää aina tinkiä. Mutta kuinka paljon? Sen ainoa sääntö on, ettei ole sääntöä. Se on kaikilla korvien välissä. Toiset tyytyvät vähään, toisille ei mikään riitä. Jos tiedät naapuristasi jotain, mitä et haluaisi, onko viisasta kiusata häntä, jos hän ei häiritse sinua mitenkään. Tietää mitä sinä hänestä ajattelet, mutta antaa olla. Ymmärtää pysyä sivussa, vaikka ajattelee sinusta ihan samalla tavalla itsesi takia. Riitaa aiheuttavat vain asiat. Asiat joista vain yörauha lienee taistelun arvoinen. Mutta eihän ketään voi kieltää tulemasta kotiin yöaikaan tai lähtemästä töihin. Vaikka askelten ääni herättäisi sinut tahtomattasi, onko viisasta puuttua, jos toisaalla asuva kaverisi on lähes hermoromahduksen partaalla oman seinänaapurinsa toistuvien yöbileiden takia.

Toinen paikka jossa erilaisista elämistä tulevat ihmiset kohtaavat on työyhteisö. Työ voi olla ryhmäjakoista tai soolopohjaista, mutta samassa tilassa muiden ihmisten kanssa. On olemassa myös korpiasujia ja ypöyksin työskenteleviä, mutta kyse oli nyt yhteisötoiminnasta. Lähtökohtaisesti johtaja päättää säännöistä ja toimintavoista, joiden ympärille jokainen pyrkii rakentamaan oman tapansa toimia ja tehdä asiat kiitettävällä tavalla. Jos olet hidas tai vaikutat laiskalta, on aiheellista että toimintapaasi puututaan. Mutta yleensä ei puututa, vaan silmätikuksi joutuvat ne jotka suoriutuvat töistä samassa ajassa kuin muut ellei nopeammin mutta perusteellisesti. Jokin siinä vain häiritsee jotakuta ja hän yrittää neuvoa sinua tekemään asiat omalla tavallaan. Tavalla joka sinun silmiisi vaikuttaa hitaalta ja puolihuolimattomalta. Mutta sinä et puutu asiaan vaan annat toisen tehdä asiat omalla tavallaan ja pidät samalla kiinni omastasi, vaikka soraääniä kantautuu muualta kuin johtoportaan taholta. Ja yleensä johtaja kiinnittää huomiota liika pikkuasioihin ja neuvonsa voivat vaikeuttaa työntekoa. On olemassa myös päteviä johtajia, mutta vähemmän. Sellaisia jotka eivät ainoastaan kuuntele alaistensa näkemyksiä, hän myös oikeasti miettii, onko niissä enemmän järkeä kuin omassa. Ongelma on että firman johtaja on saavuttanut elämässään voittojen voiton. Yhteisön toimivuuden kannalta on olennaista, että on joku joka vaikeissa kiistatilanteissa sanoo viimeisen sanan ja siitä ei sen jälkeen enää keskustella. Hänen kaikki ideansa voivat olla erittäin huonoja, mutta ei voi mitään. Jos ylpeys nousee päähän, voi olla vaikea myöntää virhettä omassa korkeassa asemassaan.

Lääkärille voi olla vaikea paikka myöntää, jos potilas alkaa diagnosoida itse itseään. Se oli yksi vahva vaihtoehto, mutta koska potilas sanoi sen ensin, voi tämän tahtoon taipuminen olla kolaus omalle ammattiylpeydelle. Voittojen voitto toimia ammatissa, jossa voi auttaa sairaita ihmisiä parantumaan tai hoitamaan parantumatonta sairautta oikein. Mutta joskus tilanne on mennyt niin pitkälle, ettei ole mahdollisuutta parantua, eikä ole mitään hoitokeinoa, jolla olo tulisi paremmaksi. Potilas on yksinkertaisesti tuomittu odottamaan kuolemaa. Se voi tulla seuraavana päivänä tai kymmenen vuoden kuluttua. Onko kukaan tullut ajatelleeksi, että tällaisille ihmisille kuolema voi olla se voittojen voitto. Voitto elämästä, jonka on kokenut hyväksi. Onnistumisia on usein seurannut epäonnistuminen, mutta tuleen ei ole jääty makaamaan. Aina on löydetty voimia puskea eteenpäin kohti parempaa huomista ja löydetty iloa myös surun tunteista. Virheitä on tehty, mutta mitään ei voi katsoa katuvansa. Tehtyä kun ei tyhjäksi saa. Ainoa asia minkä voisi vaihtaa pois, ovat ne tuskan vuodet, kun päivästä toiseen heräsi uuteen aamuun miettien vain sitä, miksi minä vieläkin elän. Rahoille joilla elämistäni täällä laitoksessa ylläpidetään, löytyisi ihan varmasti parempaakin käyttöä.

Verotiedot on jälleen julkaistu. Ketkä olivatkaan niitä kaikkein rikkaimpia taviksia ja ketkä kaikkein köyhimpiä julkkiksia. Henkilökohtaisesti asia ei kiinnosta paskan vertaa, mutta jotakuta saattaa hyvinkin kiinnostaa niin paljon, että on koko kuluneen viikon perehtynyt aiheeseen oikein ajan kanssa. Ja kaikki vain siksi, että olisi edes jotain, mistä puhua isänpäivänä vanhuksen kanssa, ettei tämä pääse urkkimaan vahingossakaan mitään sinun henkilökohtaisesta elämästä ja toimeentulon tasosta. Käytitkö sinä onneton kaikki säästösi tuohon lahjaan? Ja mihin sinä sen kortin unohdit, lapsena sinulta oli turha mitään muuta odottaakaan.

”Kuka muka tienaa alle 2600 euroa kuukaudessa”, sanoi Laura Räty aiemmin syksyllä. Henkilökohtaisesti en tunne ketään, kuka tienaisi enemmän. Tai mistä minä tiedän, kun eivät muiden tulot edelleenkään kiinnosta. Julkkisten tuloista voi kertoa vain sen, mitä otsikot kertovat. Kuka tienasi enemmän tai vähemmän kuin joku toinen tai itse toissavuoteen verrattuna. Kumpi oli parempi, Loiri vai Koivuniemi? Kuka putouksessa ei pudonnut? Kuka tienasi enemmän kuin Katainen tai Stubb? Kumpi toimintansa lopettaneesta PMMP:n naisjäsenestä oli parempi? Veikö kissa kielinaisen kielen? Naurattaako Leikola sittenkään? Onko Robin parasta nyt? Voiko kuollut mies tienata? Repesivätkö levikset?

Onko tulo pelkkä numero? Kun on velvoitettu maksamaan veroja, onko vuositulolla tai maksettujen verojen määrällä mitään merkitystä kenellekään ulkopuoliselle. Kunhan on itse tyytyväinen ja ennen kaikkea pärjää omillaan. Oli kyse palkasta tai tukirahoista, joihin on oikeutettu. Onko ongelma jälleen siinä, että ulkopuoliset työntävät näppinsä heille kuulumattomiin asioihin yrittäessään samaistua tilanteeseesi. Kuvitella että se tekisi heidät itsensä onnettomiksi, eli eivät puhu omakohtaisen kokemuksen kautta. Sellaista elämä on. Sitä me kaikki olemme tehneet pikkulapsesta saakka. Esittäneet maailmannäkemyksiä sen mukaan, mitä sylki sattuu suuhun tuomaan. Aikuisena niille on sitten helppo nauraa, jos sattuu jotain muistamaan tai joku häpäisemishaluinen sukulainen sinua muistuttaa kaikkien kuullen. Lapsuus loppuu, mutta vilkas mielikuvitus jää. Se vain muuttaa tapaa toimia. Ei ole kiinni siitä, miten paljon tietää asioista. Joskus hyvä päättelykyky voi johtaa totuuteen ajatuksen tasolla, vaikkei sitä ota itse tosissaan. Kunnes saa kuulla, että oli osunut oikeaan kaikissa aavisteluissa, vaikkei olisi koskaan sitä halunnut.

Mutta kaikella on edelleen vähintään kaksi puolta. Yksi ja sama asia voidaan ajatella usealla eri tavalla, eikä kumpikaan ole toista parempi. Molemmista löytyy hyvät ja huono puolensa, täydellisyyttä ei ole olemassa. Nimenomaan siitä on kyse politiikassa, yritysjohtamisessa, journalismissa, ihan kaikessa. Vaikka ottaisit asioista selvää ennen kuin avaat suusi ja puhut sen puhtaaksi, joku muu on kerännyt tietolähteet sinua varten valmiiksi. Miten voit luottaa lähteeseen, jota et voi varmistaa mitenkään muulla kuin sanalla sanaa vasten. Ainoa paikka missä sana ei ole sanaa vasten, on luonto. Ei kukaan ole keksinyt, miten se toimii, se on puhdasta havainnointia. Esihistoria on luonnollisesti arkeologisten löydösten mukaista teoriaa, mutta ei pidä miettiä sitä liian pitkälle. Sen sijaan voi miettiä, mitä järkeä olisi, jos mitään älyllistä elämää ei olisi. Ei olisi kukaan ihmettelemässä, miksi asiat ovat niin kuin ne ovat olleet ja miten ne tulevat myöhemmin olemaan. Asioita vain tapahtuu, eikä kaikelle aina löydy järkevää selitystä.

Suomea kohtasi jälleen kauhistuttava uutinen, jollaista ei ollut ennen kuullut. Perheen äiti ajoi henkilöautolla päin linja-autoa ja kuoli. Surmansa saivat myös kolme lasta. Juuri kun pöly perhesurmien ympäriltä oli laskeutunut, taas pamahti, eikä ollut edes haulikko. Tekotapa oli hyvin poikkeuksellinen perhesurmaksi, mutta jälkipyykki sitäkin tutumpaa tavaraa. Perheestä oli tehty lastensuojeluilmoitus aiemmin syksyllä, mutta tilanne arvioitiin väärin. Samaan aikaan perheet joissa minkäänlaista avun tarvetta ei ole, ovat erityistarkkailussa väärinkäsityksen takia. Lapsi oli leikkiessään lyönyt silmäkulmansa oveen, mikä aiheutti mustelman. Se sai lapsia vihaavan naapurin tarttumaan puhelimeen ja viranomaiset päättivät toimia heti, kun mukaan lisättiin vähän omia sepustuksia. Moni lapsi tykkää juoksennella alasti. Sekös vasta vainoharhaa herättää virkailijassa, jonka oma lapsuus oli traumaattinen, eikä kukaan auttanut. Siksi hän hankki itsensä työhön, jossa voisi varmistaa, ettei kenenkään tarvitsisi kokea samaa kohtaloa. Ja kusi nousi päähän. Turha puuttuminen voi johtaa ongelmiin ja lapsuus menee pilalle vanhemmista riippumattomista syistä.

Jos naisella on silmä mustana, oletetaan että mies on lyönyt häntä. Jos miehellä on silmä mustana, hän on saanut baarissa turpaan toiselta mieheltä. Ei kukaan ajattele, että nainen on mahdollisesti lyönyt. Ja miten ulkopuoliset reagoivat? Mies saa kävellä vapaasti mustan silmänsä kanssa. Joku saattaa tuijottaa, mutta muuten saa olla rauhassa. Naisen ympärille kerääntyy heti selkään taputtajia, eikä kukaan välitä, kun tämä sanoo, ettei ole perheväkivallan uhri.

Hiljattain lentokoneessa yksin matkustanut kymmenvuotias tyttö ei saanut istua matkan aikana vieraan miehen vieressä. Onko tuntemattoman naisen vieressä muka turvallisempaa? Sehän voi olla monin verroin vaarallisempaa. Jos nainen kykenee erotilanteessa saamaan lapsen valehtelemaan viranomaisille, että isi olisi kosketellut itseään saunassa, mihin muuhun tämä voi pystyä jäämättä kiinni. Kun puhutaan asiasta, joka totta ollessaan täyttäisi törkeän rikoksen tunnusmerkistön, jää huomioimatta, että valheen tapauksessa kyse on myös rikoksesta, törkeästä kunnianloukkauksesta. Jos äiti on lapsiaan hakkaava juoppo, ei kovinkaan moni isä turvaudu valehteluun saadakseen lapset turvaan. Ja harva isä haluaa lapset pois äidiltä ilman oikeaa syytä.

Eikä tarvitse olla edes perhe. Kun joku toteuttaa onnistuneen itsemurhan, läheiset alkavat oitis puida, että ongelmat näkyivät läpi. Usein mietti, että jotain pitäisi tehdä, mutta ei tehnyt. Kun ihan oikeasti puututaan toisen asioihin, mitään ongelmia ei ole. Mutta niitä voi tulla, kun ei luoteta siihen mitä sanotaan. Lopputulos voi olla sama.

Toivottavasti tapaukseen tahtomattaan joutunut linja-auton kuljettaja pystyy jatkamaan työssään. Hän tuskin tiesi aamulla herätessään, mihin illalla joutuu. Tilanteeseen, jossa kukaan ei halua olla. Yhdessä hetkessä tapahtuu jotain, mikä saa vahvimmankin mielen järkyttymään. Vielä minuutti ennen tuota hetkeä kaikki oli hyvin. Kaikki 58 sekuntia siitä eteenpäin päässä liikkui vain positiivia ajatuksia ja sitten kaikki muuttui mustaksi. Olet elossa ja muistat nimesi. Alat vähitellen ymmärtää mitä tapahtui ja olet henkisesti hyvin haavoittunut. Voit puhua siitä muille ja se voi helpottaa. Mutta pohjimmiltaan voit vain jatkaa elämääsi ja koettaa unohtaa tuon yhden ainoan hetken. Keskittyä asioihin, jotka saavat sinut hymyilemään.

Vaikka tilanne olisi vain läheltä piti, tiedostat, mitä olisi voinut tapahtua. Se voi saada täpärän pelastumisen tuntumaan väärältä muistolta.