Ilmiöt

Talvella on kurjaa kiertää illan aikana useissa eri baareissa. Tuulee, sataa ja räkä jäätyy poskeen. Taksilla on työlästä tehdä yhden shotin pit-stoppeja, joita lämpimällä kelillä on hauska tehdä hetken mielijohteesta. Ja meni taksilla minne vain, niin illalla se maksaa Helsingissä vähintään 10 euroa. Infernaalista blogiluomisen tuskaa kokiessani ja näiden ajatusten velloessa päädyin googlaamaan bar-hopping-termin. Ja mitä hauskaa Wikipediasta löytyikään!

Bar-hopping tunnetaan myös pub crawl-nimellä. (Termiä on muuten Oxford English Dictionaryn mukaan käytetty jo 1800-luvun lopulta/1900-luvun alusta.) Termin selitys on kutakuinkin: ”Yksi tai useampi ihminen juo useassa baarissa yhden illan aikana. Normaalisti baarista toiseen kuljetaan kävelemällä.” Yllättävää. Tämä ei ollut vielä hauska osuus.

Hauskaa oli löytää Wikipedian listaamat bar-hopping-variaatiot. (Mitä kaikke onkaan keksitty baarissa käymisen ympärille!) Henkilökohtainen suosikkini on Monopoly Board Pub Crawl, jossa baareja kierretään tietysti Monopoli-laudan ruutujen mukaan. Ja koska suomalaisen version kadut ovat Helsingistä, ideaa lienee pakko kokeilla. Tosin ehkä vasta lämpimämmällä säällä, jotta välttyy konkurssilta ja kuolioilta.

Muita variaatioita ovat esimerkiksi Australiassa järjestetty Joulupukki-teema (pukeudutaan Joulupukeiksi ja kierretään baareissa) ja ”sub crawl”, jossa kierretään metroasemien läheisyydessä olevia pubeja. Suomessa opiskelijat ovat erikoistuneet julkisten kulkuvälineiden reiteille suunnitelluille baarikierroksille. Esimerkkinä 79-impro, jossa kierretään bussilinja 79:n reitillä sijaitsevia juottoloita.

Suomi taitaa kuitenkin olla vielä hieman jälkijunassa pub crawlin kaupallistamisessa. Yllätyksenä ei varmaankaan tule, että pubien luvatussa maassa, Iso-Britanniassa, pub crawling on jo turismin muoto.

Ps. Huhun mukaan Helsingin keskustaan olisi lähiaikoina taas tulossa uusi yökerho, jonka lisätä hopping-listaan.

Moni lienee tänään kokenut otsikon tilanteen. Talven ensilumen (aka loskan) kunniaksi hieman joulufiilistelyä Chez Dominiquen Jouluravintolasta, joka pitää majaa Klaus K:n Rake-salissa.

Tarjolla on hifi-jouluruokia, mutta ei kinkkua. Myös laatikot loistavat poissaolollaan. Hans Välimäki on suunnitellut listan sen mukaan, mitä itse tykkää jouluna syödä, ja heidän pöydässään ei ole ollut 15-20 vuoteen laatikon laatikkoa. Sen sijaan Hansin pöydästä löytyy muun muassa Misoglaseerattua porsaankylkeä ja Ponzukastiketta.

Blue1 ja Nrj järjestivät Taivaallisen keikan lennolla Helsingistä Kittilään. Keikan tähti oli Laura Närhi, joka lauloi reilun tunnin lennolla kolmen biisin setin. Paras meininki oli Jää mun luo-biisin kohdalla.

http://www.city.fi/antitv/klippi/26862/

Taivaallinen keikka oli tarkoitus järjestää jo viime keväänä Anna Abreun kanssa, mutta tuhkapilvi tuli tielle. Nyt Laura vitsaili asiasta. "Annahan on sen verran lyhyt, että ei olisi edes näkynyt täältä penkkien välistä. Mä olen parempi, kun olen 170 cm pitkä."

Koneeseen oli asennettu äänentoistojärjestelmät, jotka oli säädetty sopimaan lentokoneen haastavaan ympäristöön (humina yms). Turvallisuusmääräykset vaikuttivat myös esimerkiksi johtojen teippaamiseen. Niitä, tai muita laitteita ei saanut olla hätäuloskäyntien lähellä. Koko komeus täytyi myös hyväksyttää viranomaisilla, jotka olivat kuulemma aluksi suhtautuneet ideaan epäillen.

Keikka sujui kuitenkin hyvin, ja Lauran ääni kuului kauniisti. Biletunnelmaa lentokoneeseen oli kuitenkin hankala saada.

Finlandia-talo oli eilen täynnä muotiväkeä, kun NRJ Fashion Awards esitteli muotia ja nuoria suunnittelijoita. Tapahtuma on todella mukava poikkeus kaikkien kemujen keskellä, koska tänne ihmiset tulevat todella kutsuttuun aikaan (tai ainakin melkein), eivätkä "tyylikkäästi" myöhässä.

Aikaisempina vuosina tapahtuma on järjestetty Kaapelitehtaalla. Tämän vuoden juhlassa oli osittain juuri ympäristön vuoksi arvokas tunnelma, mutta ainakin itse jäin kaipaamaan Kaapelitehtaan hämyisen klubimaista tunnelmaa. Tosin, tällä kertaa muotinäytös pääsi paremmin oikeuksiinsa.

Mutta mitä mieltä olette suomalaisesta muodista näiden kuvien perusteella? Minua jäi mietityttämään se, miksi näytökseen valitut miesten vaatteet olivat paljon tyylikkäämmän ja käyttökelpoisemman oloisia kuin naisten viritykset?

Voittajatyö kantoi nimeä Sao Paolo/St. Petersburg. (kaksi viimeistä kuvaa)

En ole käynyt Hotelli Vantaalla, jota kutsutaan ruotsinlaivaksi maalla, mutta vietin viikonlopun oikealla ruotsinlaivalla. Matkan tarkoitus ei ollut juhliminen (lue ruotsinlaivakielellä: dokaaminen), mutta kiinnitin silti huomiota muutamiin biletystä koskeviin seikkoihin matkalla. Jos haluat vaihtelua Helsingin yöhön, avarra maailmaa ja lähde laivalle!

Alkoholi näyttelee merkittävää osaa ruotsinlaivalla. Väitän, että ruotsinlaivalla ei voi olla dokaamatta. (Pois lukien lapsiperheet.) Risteilyn aikana sain paljon todisteita väittämäni tueksi.

1) Osa risteilymatkaajista kun on aloittanut juhlimisen jo hyvissä ajoin maissa, ja on laivalle päästessään jo hyvissä. Seitsemän aikaan illalla laivalla ei katsota pahasti, jos hissiaulassa juo pullonsuusta alennusskumppaa.

2) ”Oli kiva kuitenkin saada naisseuraa, vaikken saannukkaan pillua.” ”Joo, kyllä se yksinäisyyden voittaa.”-tyyliset keskustelut. Noniin, sehän oli mukava tietää tässä ruokajonossa seistessä, pojat. Tämä on tätä suomalaisen miehen sielunmaisemaa.

3) ”Heräämisen jälkeen oli pakko alkaa kiskoa lonkeroa ja smirnoffeja, et pystyin käymään Tukholmassa.” ”Joo. Heiluuko tää laiva?”-tyyliset keskustelut. Samaisessa ruokajonossa.

Vaikka Helsingin yökerhoskenestä valitetaan toisinaan, on meillä täällä asiat silti paremmin kuin ruotsinlaivalla.

4) Laivan ainoa klubi haisi päivänvalon aikaankin kitkerälle tuorehiivalle. Uskokaa, se on tuhat kertaa pahempi kuin pieni hienhaju. Tarkennuksena todettakoon, että haju tunki sieraimiin vielä muutaman drinkinkin jälkeen.

5) Laivan klubilla alkuillasta lauletaan karaokea, ei tosin niin huonosti kuin kuvitella saattaisi.

Myös ruotsinlaivan ravintolatarjonta tukee väittämääni. Jos haluaa mennä syömään viiden jälkeen, mutta ennen iltayhdeksää, eikä ole tajunnut tehdä varausta, pääsee jonottamaan (ruokajono kts. kohdat 2 ja 3).

6) Jonottaminen ottaa päähän, ja baarissa näyttää aina olevan tilaa.

Laivalla on toki hyvät ostosmahdollisuudet. Mutta kuka jaksaa pyöriä neljässä kaupassa tuntia pidempään? Ainoaksi ajanviettopaikaksi jää baari. Tai hytti, mutta eihän niissä kukaan jaksa olla.

7) Seitsemänneksi kohdaksi on pakko mainita laivan tahtomattaankin campit esitykset. Siis oikeesti, kuka niistä haluaa kreditit itselleen?

Loppuun mainittakoon, että vaikka ruotsinlaivan kävelykaturavintolan olutvaihtoehdot olivat lappari ja karjala, oli laivan mummodiskon mojito kuitenkin varsin hyvänmakuinen.

Oletteko ajatelleet, missä asennossa on vähiten tukalinta makoilla sängyssä darrapäissään? Itse heräsin pohtimaan asiaa aamulla, makoillessani darrapäissäni sängyssä.

Selällään maaten darraa ei selätetä. Asennosta tulee jo muutenkin ruumisarkkufiilis, eikä tinaamisen jälkeisenä aamuna tarvita mitään niin virallista. Selällään maatessa valveutunutta makoilijaa alkaa myös huolettaa mahdollisen nukahtamisyrjöyksen uhka (nukahdat ja oksennat itsesi tukehduksiin - näistä kuulee aina välillä kauhutarinoita). Selällään makaaminen toimii hetkellisesti vain silloin, jos olo on niin muheva, että mahaankin sattuu.

Mahallaan makaaminen on potentiaalinen vaihtoehto. Silloin on mahdollisuus hakea turvaa tyynyä halimalla. Makoilu tässä asennossa ei kuitenkaan ole pidemmän päälle hyväksi niskalle. Mahallaan makoilu saattaa myös alkaa ahdistaa, jos yöllä on kipaissut kotiin monikansallisen purilaispaikan tai kebbemestan kautta.

Tässä kohtaa alkaa huolestuttaa. Mikä asento on sopiva, jos sängystä ei ole kiire nousta koko päivänä?

Voittaja-asento on tietysti tuttu ja turvallinen sikiöasento. Asennossa yhdistyy kaikki hyvä; se ei rasita niskaa, siinä voi halia tyynyä, ykäriskiä ei ole, koska jos vahinko sattuu, kama valuu suustasi ”siististi” ulos. Asento on turvallinen, eikä se rasita täyttäkään vatsaa. Asennossa on myös helppo katsoa leffoja tai telkkaria, ja siinä pystyy myös syömään. Idylli kruunautuu, jos saat jonkun silittämään vanhalta viinalta haisevaa päätäsi.

Kirjoittaja kannattaa vastuullista juomista, jolloin darra-asentoa ei tarvitse aktiivisesti miettiä.(Kirjoitus on tehty pääasiassa vatsallaan makoillen.)

Syksy on synttäreiden aikaa baarimaailmassa. Viikonloppuna juhlittiin Apollon ja Cuban 3-vuotissynttäreitä. Tiistaina nelikymppisiään juhlistaa Tavastia, ja torstaina Dtm pitää pippalot täysi-ikäisyyden (18v) johdosta.

Cuban juhlissa oli lastenkutsuteema. Pakko myöntää; hauskaa oli. Paikalla edusti myös muun muassa teletappi Pai.

Humlegården on puisto Ruotsin pääkaupungissa Tukholmassa. Puisto oli alun perin kuninkaallinen hedelmätarha, jossa kasvatettiin myös mausteita, muun muassa humalaa. Siitä nimi. 70-luvulla puistoa kutsuttiin hinttipuistoksi, koska se oli Tukholman homoseksuaalien epävirallinen kokoontumispaikka. (Wikipedia)

SK ravintolat ja tallia vaihtanut Mehdi Younes avasivat Humlegårdenin Simonkadulle entisen Svenska Pubbenin tiloihin. Paikasta ei varmaankaan tule Helsingin homoseksuaalien epävirallista kokoontumispaikkaa, mutta humala sopii nimensä puolesta sille ihan hyvin. Avajaisissa oli mielestäni palanen Motelletia, ja takuuvarmasti riittävästi shotteja.

Paikka oli melkein liiankin täynnä, mutta tunnelma oli mukava. Osalle juhlajuoma oli maistunut enemmän kuin toisille, ja sen ansiosta pääsin seuraamaan naistenvessassa, miten helposti pytyn muovinen istuinosa irtoaakaan. Ja miten lasi lipeää kädestä. Ja miten joskus tulee yököttävän paha olo. Toisaalta, snapsit kuuluvat kiinteästi ruotsalaiseen juomakulttuuriin, joten kukapa kunnon vieras kieltäytyisi pikkumukista? Kippis ja skål!

Vinkkinä kaikille miehille, jotka perustavat viehkeistä kaksikielisistä vaaleaveriköistä: vaikka paikalla oli runsaasti myös valtaväestöä, tämä saattaa olla kaupungin yön potentiaalisin uusi paikka bongailla suomenruotsalaisia nuoria naisia. Jättekiva, eller hur?

Eilen juhlittiin Pääkonttorissa. Juhlat olivat epäilemättä kaupungin parhaat. Fuerteventura, yksi illan esiintyjistä, allekirjoitti Kaupungin Paras-bileiden takahuoneessa levytyssopimuksen! Bändi aloitti yhteistyön Vasara Recordsin kanssa, ja ensimmäisen sinkun on tarkoitus tulla ulos ensi kuussa. Levyn taas ensi vuoden alussa. Sopimus solmittiin kuulemma nollan kaljan jälkeen. Hyvä pojat! Fuerteventura ja muita kuvia bileistä alla.

Olen kerran kokeillut oluen oikeaoppista laskemista tuoppiin. Sain selvät ohjeet lasin kallistuskulmasta ja siitä, miten ja millä nopeudella hanaa pitää vääntää auki ja kiinni. Ohjeet valuivat kuitenkin hukkaan kuin hanaolut siinä vaiheessa kun ratkaiseva sulkemisliike olisi pitänyt tehdä. Oikeaoppisesta vaahdonmäärästä ei tässä kohtaa edes tarvitse puhua. Minusta ei siis liene Suomen Olutmestariksi vielä muutamaan vuoteen.

Järjestyksessään kolmanteen Suomen Olutmestari-kilpailuun ovat voineet ilmoittautua oluttarjoilun ammattilaiset kaikista suomalaisista ravintoloista. Voittaja valikoituu alla olevan listan henkilöistä keskiviikkona 13.10. Ahjossa. Samainen päivä on muuten sekä Suomalaisen oluen päivä että kisan toisen järjestäjän, Sinebrychoffin, syntymäpäivä. Bissefirma on jo 191-vuotias.

Finalistit ovat:
Sampo Järvi, Old Bank, Turku
Harri Keko, Rafla, Helsinki
Joonas Koivisto, Gastropub Nordic, Tampere
Juha Kylä-Kaila, Panimoravintola Koulu, Turku
Päivi Leppänen, Imatran Valtionhotellin LinnaSali, Imatra
Jani Mikkonen, Gastropub Tuulensuu, Tampere
Veera Pastinen, Black Door, Helsinki
Pasi Susipuro, Oluthuone Kaisla, Helsinki
Ville Turunen, Teerenpeli, Turku
Timo Vallo, Public House Selvä Pyy, Äkäslompolo

Tuomariston mielenkiintoisin jäsen on kellarimunkki isä Andreas Valamon luostarista. Viinien jälkeen isä Andreas on kohdistanut kiinnostuksensa bisseen. Tuloksena on Valamon luostariolut, jota on joissain lähteissä arveltu maailman ensimmäiseksi ortodoksiluostariolueksi.

Suomen Olutmestarin tulee hallita alan tieto ja erilaisten oluttyyppien tarjoilu sekä suosittelu. Olutmestarilla täytyy myös olla omaperäinen tyyli. Voittaja pääsee edustamaan Suomea Lontoossa 28.10. järjestettävään Stella Artois World Draught Master-kilpailuun.