Ilmiöt

Varttia yli yhdeksän jono oli Yliopistonkadun pääovelta Mikonkadun kulmaan. Ovet oli avattu yhdeksältä. Popkellari veti ensimmäisenä iltanaan, eilen, tuvan täyteen.

Popkellari erottautuu Helsingin yössä muun muassa pokerisalongilla (pelivälineet pöydällä odottamassa nopeimpia pelaajia), ennustajalla (Kuvassa.10 € per kerta) ja erillisellä bissebaarilla (Sieltä ei sitten tilailla niitä gintonicceja!! ;)). Juomahuollon lisäksi Popkellarista saa ruokaa: huumaavan tuoksuisia hodareita.

Hämmentävintä paikassa on kuitenkin se, että siellä voisin törmätä äitiini. (Itse asiassa äitikin oli saanut kutsun avajaisiin, muttei ilmaantunut paikalle.) Ikähaitari oli avajaisissa noin 25-vuotiaista neljän- ja viidenkympin tienoolle. Avajaisissa on yleisestikin sekalaisempaa sakkia, kuin tavallisena iltana, kun erilaisia yhteistyötahoja ym. on kutsuttu, mutta Popkellarissa sekalaisuus oli mielestäni todella huomattavaa.

Bailaajien joukossa näkyi sekä parikymppisiä kundeja, jollaisiin voisi kuvitella törmäävänsä esimerkiksi Huumassa, että Kallen kanta-asiakkaan näköisiä vanhempia daamejakin.Myös hevarityyli näkyi edustettuna. Popkellariin he olivat selvästi tulleet fiilistelemään tuttuja hittejä (mm. Michael Jacksonin tuotantoa), ja mahdollisesti niitä edellä mainittuja hodareita.

Noin tunti avaamisen jälkeen iso tanssilattia, karaokebaari ja ”disco” olivat kaikki täynnä innokkaita bilettäjiä. Siinä missä K-18-paikoissa patsastellaan coolisti puolille öin ennen tanssilattian valtausta, Popkellarissa suomipoppi tanssitti jo puoli yhdeltätoista.

Birdlandin tilalle Manskulle avataan huomenna Velvet. Tässä muutamia kuvia tulevasta paikasta!

Alakerrassa on piano, ja avajaisiin tulee pianisti toivottamaan vieraat tervetulleeksi "Draaman ensimmäiseen näytökseen".

Maalaus on Velvetin katosta, samantyylistä taidetta on luvassa enemmänkin.

Sedun Studio51:seen teettämä kultainen peilipallo on löytänyt kodin Velvetistä.

Vip-tilassa, kuten muuallakin ravintolassa, suositaan leopardikuosia.

Miltäs näyttää?

Kuulin eilen, että Helsingin Onnela palaa juurilleen tämän kuun lopussa.

”Juurilleen palaamisesta” voi päätellä paikan; tila, jossa on nykyään Huuma. Tiloihin aiotaan tehdä pieniä muutoksia, mutta niiden laadusta ja laajuudesta ei ole vielä tarkkaa tietoa. Myös vieressä oleva Bar Kamikaze kokee joitain uudistuksia, paljon kyselty karaoke saattaa muun muassa olla tekemässä paluuta. ;)

Sunnelaa (Onnelan sunnuntai) ei kuitenkaan, ainakaan näillä näkymin, olla palauttamassa, sillä SK:n sunnuntaibileet vietetään nykyään Tigerissa.

Ravintoloista sen on tehnyt muun muassa Hel Yes! Helsingissä ja Lontoossa. Chez Dominiquessa on ollut sellainen baari. Vinyl teki sen viime vuoden syys-lokakuussa, ja viimeisimpänä sen teki Bar Partybox viime perjantaina vanhoissa tiloissaan, nykyisessä Bar Kamikazeessa.

Pop up-ravintoloiden ja -baarien ideana on ilmestyä lyhyeksi aikaa johonkin mielenkiintoiseen paikkaan. Pop upit voivat olla myös jo kuopattujen paikkojen fiilistelyä, kuten Vinylin ja Partyboxin tapauksissa. Niin maailmalla kuin Suomessakin pop up-baareihin ja – ravintoloihin yhdistetään taide ja/tai design. Chez Dominiquen baarin ilmeen luonnissa mukana oli muun muassa Tiia Vanhatapio.

Hel Yes! keräsi syksyn London Design Festivaleilla huomiota, ja nyt tammikuussa ravintola avataan Kalasatamassa sijaitsevaan teollisuushalliin. Kuurnan ja Atelje Finnen ravintoloitsijat Antto Melasniemi ja Heikki Purhonen vastaavat ruoasta. Ravintola on pystyssä 22.1.-5.2. välisen ajan, mutta tarjolla on enää peruutuspaikkoja. Pop up ei siis ole vielä menettänyt suosiotaan.

Otsikon kysymys ei tällä kertaa koske eturyhmien pyrkimyksiä vaikuttaa poliitikkoihin ja päättäjiin, vaan baarikäyttäytymistä.

Kävin viikolla haastattelemassa Kallesta eläkkeelle jäänyttä Antti-pokea (kts. postaukseni Viimeinen mohikaani), joka mainitsi kuinka nuoret aikuiset lobbaavat itseään nykyään pokeille saadakseen nopeammin kanta-asiakasetuja. Lobbaamisella tarkoitetaan tässä tapauksessa sitä, että jäädään jutustelemaan poken kanssa, jolloin naama jää paremmin muistiin. Ja positiivisen vaikutelman luomiseen ei välttämättä tarvita setelin sujauttamista.

Itse asiassa setelin sujauttamisella ei välttämättä aina päästä puusta pitkälle. Viime kuussa pääsin seuraamaan sivusta erästä tilannetta, jossa kaksi nuorta miestä koetti päästä baariin, jossa illan ikäraja oli pikkuisen enemmän kuin toisella kavereista oli ikää. Toinen kaivoi taskustaan viidenkymmenen euron setelin ja yritti päästä yhteisymmärrykseen. Ei onnistunut. Lopulta, hyvien perustelujen ansiosta poke jousti, ja pojat pääsivät juhlimaan ystävänsä syntymäpäivää.

Lobbaamista on tullut itse harrastettua lähinnä puolivahingossa. Joskus kuvausiltoina on ollut hiljaisia hetkiä, ja olen päätynyt jutustelemaan ovimiehen kanssa.

Onko lobbaaminen sitten hyvä juttu? Tavallaan. Tuleehan siinä baarin ahkerin kävijäkunta henkilökunnalle tutuksi, ja uskoakseni se vähentää hankalia tilanteita, koska harvemmin kai kukaan alkaa tutulle rähisemään. Mitä mieltä olette?

City.fi:ssä voi taas äänestää parhaita ravintoloita. Kategorioista löytyy muun muassa paras bilepaikka, ruoka ja henkilökunta.

Onneksi äänestyksessä on useita kategorioita, koska tuntuu, että varsinkin yökerho- ja baaripuolella ongelmana on, ettei täydellistä yhdistelmää meinaa löytyä. Haluaisin löytää kantapaikan. Tai sellaisen yökerhon/baarin, jota voisin täydellä sydämellä sanoa kaupungin kiistatta parhaaksi.

Baareja ja yökerhoja on joka tarpeeseen, mutta en meinaa keksiä yhtä joka nousisi kaikilla ominaisuuksillaan muiden ylitse. Paikassa, jossa on parhaat bileet, on vähiten hyvännäköisiä heteromiehiä. Toisaalla on niitä komeita heteromiehiä, mutta siellä joutuu viikonloppuiltoina jonottamaan tiskillä harmillisen pitkään. Eräs paikka on mahtavan erilainen, mutta täysin toisella puolella kaupunkia, joten sinne tulee melko harvoin mentyä. Yksi baari taas on niin iso, ettei sinne huvita mennä, kun tietää paikan kumisevan tyhjyyttään vaikka paikalla olisi parisataa ihmistä. Ja toinen on niin suosittu (ja sopivan pieni), ettei sinne meinaa mahtua.

Yksi paikka on melkein ylitse muiden. Kesällä Kaivohuone on lähes täydellinen. Ainoan miinuksen tuo taksin huono saatavuus välillä klo 02-04. Syksyn alussa sitä kuitenkin aina toivoo, että olisi kääntänyt postinsa sinne, jotta olisi edes kerran ehtinyt katsoa tiliotetta.

Ruokaravintolapuolella tilanne ei ole aivan sama. Tuntuu, että on helpompi löytää sapuskapaikka, jossa toimii niin palvelu, itse ruoka kuin hinta-laatu-suhdekin. Helsingissä ehdottomia suosikkejani, joita uskaltaa huoletta suositella, ovat muun muassa Nolla, Sushibarit, Grotesk ja Bar Tapasta. Hieman kalliimmista paikoista huippuja omaan makuuni ovat esimerkiksi Olo ja Mecca.

Mikä juuri sinulle toimii? Nyt on aika puolustaa omia lemppariravintoloita, baareja ja sitä mestaa, jossa kävit vuonna 1998 ja joka on edelleen pystyssä! Helsingin lisäksi äänestettävänä ovat Turun, Tampereen ja Oulun parhaat mestat. TJEU! Linkki äänestykseen:

http://www.city.fi/city/ravintola-aanestys/

Vuoden viimeisessä Cityssä on listattu 29 helsinkiläisbaaria, jotka ovat auki joko jouluaattona tai -päivänä tai molempina. Tänä vuonna joulu osuu sopivasti viikonlopulle, aatto perjantaille ja joulupäivä lauantaille.

Kuinka moni aikoo mennä baariin noina päivinä? Ja miksi? Onko kellään suunnitelmissa viettää aattoiltaa Huumassa tai Lady Moonissa?

Ymmärrän baariin menon, jos joulu ei kuulu henkilön uskontoon. Mutta minun on vaikea ymmärtää joulunviettäjiä, jotka suuntaavat baariin 24.12. tai 25.12.. Sillä vaikka ei niin pyhien uskonnollisesta sanomasta tykkäisikään, on kristittyjen nimeämä Jeesuksen syntymäajankohta perinteisesti maassamme perheen ja suvun juhla. Eikö silloin olla mieluummin läheisten kanssa ja mussuteta sitä suklaata kuin mennä baariin tai vielä pahempaa, yökerhoon?

Itse en ainakaan voisi edes kuvitella meneväni baariin näinä kahtena päivänä. Olisi kuitenkin kiinnostavaa tietää, minkälainen meininki yössä tuolloin on. Onko kellään kokemusta?

Ja onko baarissa käyminen edes sovelias joulutraditio?

Kuvassa oleva lehmä löytyy Fredalta Kamikaze-baarista, eikä liity postaukseen mitenkään.

Olin toissa viikolla Kalliossa, Pacificossa, jossa kaupungin rastapäät ja Kallion tyyliin boheemit kokoontuvat. Klubilla oli reggaekeikka, ja aulan narikka oli niin täynnä jo puoli kahdeltatoista, että sisään tulevia kehotettiin pitämään takit päällä. Tunnelma oli hikinen, mutta hyvä, juuri paikkaan sopiva.

Yli- tai alipukeutumisesta tulee valitettavan usein kiusallinen olo.
Olin kotvan aikaa sitten ug-räppibileissä kuvaamassa, päälläni tavallinen neuletakki ja hyvin asialliset farkut. Illan kuluessa eräs mies tuli toteamaan, kuinka näytin siltä, etten kuulunut joukkoon. Seuraavan kerran, kun menin samaan paikkaan kuvaamaan (ei-niin-ug-)räppibileitä, laitoin päälleni hupparin. Kukaan ei tullut sanomaan mitään.

Helsingissä on selviä pukeutumisalueita. Ilmiselvästi Kalliossa ei näe yhtä paljon uusimpia henkkamaukan pitsitoppeja kuin Kampin ”SK”-alueella, ja Punavuori sekä Esplanadien alueen baarit ovat asia erikseen.

Ainakin itselläni pukeutumisesta voi päätellä illan meiningin. Joinain päivinä tarvitaan kimallusta, ja toisina hupparia.

Pakonomaisen ruutupaitavillityksen iskiessä, täydennä look graafinensuunnittelija-silmälaseilla ja suuntaa Siltaseen tai melkein mihin tahansa Punavuoressa. Tai Nollaan, jossa majaansa pitävät ”Töölön hipsterit” (light-versio originaaleista).

Jos haluat vetää pikkumustan päälle tai laittaa kovat kaulaan, suuntaa
Teatteriin tai Tigeriin.

Baareissa käyvien ihmisten pukeutumisesta voi myös haistella merkkejä. Jotkut muistavat ehkä vielä LUX:in ja sen imagon alussa. Tiukka pukukoodi, ei poikkeuksia. Erään kerran näin kyseisessä paikassa miehen, jolla oli huonosti istuva puku päällään, ja mikä kauheampaa, juoksulenkkarit jalassa. Lopunajat olivat käsillä.

Kuvassa stailausta Fredan Tivolin malliin.

Vietin perjantaina ystävieni kanssa pikkujouluja. Olimme suunnitelleet lähtevämme baariin viimeistään yhdentoista aikaan. Lähtö kuitenkin venyi vermut-pullon ja kahden vesipiippusatsin verran, ja olimme yökerhon jonossa vasta puoli yhden pintaan.

Emme ole ainoita, joiden lähtö venyy nykyään. Baareihin ja yökerhoihin mennään yhä myöhempään. Nykyään yhdentoista aikaan hyvää meininkiä löytää käytännössä vain Kallesta torstaisin. Ja joskus joistain kutsuvierastilaisuuksista. (Arki-iltana lähibaariin yksille menoa ei nyt tähän lasketa.)

Myöhäistynyt saapuminen on ongelma baarien omistajille. Kun etkoilut venyvät, ihmiset juovat (eli kuluttavat) baarissa vähemmän. Aikaa on vähemmän ja he ovat jo enemmän humalassa. Vaikka parin euron keskimääräinen keskiostoksen aleneminen (asiakas/ilta) ei kuulosta kovinkaan suurelta, voi sillä olla suurikin vaikutus ravintolan kannattavuuteen. Pienistä puroista suuret virrat ja silleen.

Ongelmalliseksi myöhäisen baariin menon tekee myös mielestäni se, että illat venyvät silloin pakostakin. Jos olet baarissa vasta puoli yhdeltä, tuskin lähdet sieltä ennen kahta. Ja seuraavan aamun virkeystilassa ei ole hurraamista.

Miksi baariin sitten mennään niin myöhään? Kotona voi vetää enemmän viinaa halvemmalla?

Yhtenä selityksenä ainakin omassa tuttavapiirissäni on se, että jonkun kotona etkoillessa pystyy vaihtamaan kuulumisia paremmin. Ajatus on hyvä, mutta toisaalta, onhan kaupungissa rauhallisiakin baareja, jossa voluuminupit väännetään kaakkoon vasta myöhemmin yöllä.

Jotain muutosta asiaan olisi mukava saada. Kuinka moni olisi valmis lähtemään radalle yhdentoista aikaan? Itse ainakin olisin. Jos muutkin. :) Ravintoloitsijat joutuvat tekemään kovasti töitä houkutellakseen ihmiset aikaisemmin liikenteeseen.

Ilta-Sanomat uutisoi eilen perjantain ja lauantain välisen yön olleen yksi vuoden vilkkaimmista taksiöistä. Ei ihme, sillä pikkujoulukausi on juuri alkanut, ja viime yöt ovat olleet Helsingissäkin reippaasti pakkasen puolella.

Pisimmät odotusjonot olivat arvion mukaan syntyneet Rautatientorin ja Erottajan taksitolpille. Rautatientorin taksitolpan jono on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, koska lähialue on kuormitettu baareilla ja ravintoloilla. Erottajan taksitolpasta taas tulee ensimmäisenä mieleen Sir Eino ja muut Eteläesplanadin anniskelupaikat, jotka ainakin oman kokemukseni mukaan tuntuvat olevan keski-ikäisen pikkujoulukansan suosiossa.

Normaaleina bileiltona taksin tilaaminen tekstiviestillä toimii yleensä todella hyvin ja kyydin saa helposti. Hyväksi havaittu tekstiviestitilauskaan ei aina toimi pikkujouluöinä, vaan vastausviestissä pahoitellaan kaikkien alueen taksien olevan varattuja. Silloin taksi-indeksin voi sanoa olevan erittäin koholla.

Taksi-indeksi tarkoittaa samaa kuin pikkujouluindeksi. Mitä pidemmät jonot viikonloppuöisin/mitä enemmän pikkujouluja, sitä paremmin taloudessa menee. Ajatus kohenevasta taloustilanteesta ei tietysti välttämättä kauheasti lämmitä puoli neljän aikaan yöllä viidentoista asteen pakkasessa ja purevassa tuulessa jonotellessa.

Linkki Ilta-Sanomien juttuun: http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/Poikkeuksellisen%20pitk%C3%A4t%20taksijonot%20pikkujouluy%C3%B6n%C3%A4/art-1288352259209.html