Auts sattuu

... sattuu nieluun, nenään, päähän...Maanantaina ip alkanut flunssa iski niin rajusti päälle, että keskiviikkona oli mentävä ontelokuvauksiin. Sieltä pääsinkin saikulle... Tänään kävin Husissa punkteerauksessa; näin viheliäinen olo ei ole ollut kuin viime kesänä parikuisen päänsäryn aikana. Kotiuduttuani olin niin kylmissäni, ettei lämpö ole vieläkään täysin palannut. Jalkoja kylmää.

Muutoinkin ketuttaa, sillä päivään mahtui muutama muukin 'takaisku'. Koetan huomisen päivän ottaa täysin relana, nukkuen ja päätä mahdollisimman vähän rasittaen. Hommia kyllä piisaisi; ajattelin kuitenkin, että koska ansiotyöstä sain saikkua, pidän sitä myös siviilihommista. Loogista?

Poju toi illasta pyykkinsä pestäväksi, tarvitsee ne jo huomiseksi. Onneksi on kone... Tuli kyllä mieleen, että jos oikein tosissaan sairastuisi, vakavasti, olisi aika ankea olla näin yksin kuin nyt olen. Ei olisi ketään jolle kiukutella tai purkaa tuntojaan. Tai ketään joka tarjoaisi olkapäätä nojatakseni. Muutoinkin alan väsyä vahvana olemiseen.