Elämää ennen wappua

... onhan sitä. Alkuviikko oli pahimmista pahinta, mitä työasioihin tulee. Pudonneiden puheluiden määrää ei uskalla edes ajatella, liikkunee kolmenumeroisissa luvuissa per päivä. Ja, näkyy kannusteissa so. niiden puuttumisena. Jälleen kerran.

Pluspuolelle tulee ehdottomasti se, että tiistaiaamu oli särytön - kipu tosin alkoi ennen puoltapäivää. Keskiviikko oli kokonaan särytön, mitä nyt iltayöstä, työreissusta palatessa, alkoi silkkaa väsymystä tuta jälleen. Tänään taas, päivä on ollut täysin pääkivuton! Uskomatonta!

Jos näin jatkuu, ehkä elämä alkaa jälleen voittaa ja vanheneminen hidastuu edes vähän. Nimittäin, viime seitsemän viikkoa on tuntunut siltä, että vanhentuminen on ottanut ison harppauksen huonoon suuntaan. Myös silmäkulmien välinen jälki, loiva rypynnäköinen, on aiempaa syvempi.