Elämä on elettävä

... päivä kerrallaan, ajattelematta eilisiä tai huomisia. Siihen ken kykenee, on luultavasti melkoisen tasapainoinen ihminen. Nykypäivänä luultavimmin sellainen harvinaisuus, että voisi pistää vitriiniin töllisteltäväksi. Toki agraarikaudellakin on tulevaa mietitty tyyliin "kuinka selvitä talvesta jos sato menee". Nykyihmisen huolenaiheet ovat huomattavasti erilaiset, ei niin elämän perusasioihin liittyviä.

Itse koin onnistumisen iloa tänään, kun sain paperille mökkeröiseni pohjapiirustuksen. Se vain tuli, yhdellä parituntisella istunnolla, aurinkoisella seinustalla piirrellen. Piipusta se lähti, ja vähä vähältä kehi ympärilleen kaikki tarvittavat elementit, jotka jopa mahtuivat kuvitteellisen tonttini tehoneliöihin.

Muutoin vkl on mennyt viime viikosta toipumiseen. Pahin ei ole vielä ohi, vaan useita viikkoja mennee lakkojen vaikutuksia selvitellessä. Viikko oli kyllä siinä mielessä antoisa, että sain käyttää täysillä osaamistani, mikä taasen vaikutti kuin potku takalistoon eli lisäsi työskentelymotivaatiota. Yllättävää. Jos pää olisi ollut kunnossa, olisin saattanut ehkä jopa nauttia moisesta työpaineesta.