Tulossa karmea viikko

... työrintamalla nimittäin. Lakkojen vaikutukset tulevat tuntumaan vielä muutaman viikon meidän pisteessämmme. Ruikutusta, valitusta, reklamaatiota. Kun vain jaksaisi alkaa työnhakurumbaa, ryhtyisin siihen. Muistissa on kuitenkin hyvin elävänä kaksi viimeisintä, jolloin lähettelin vaille kolmesataa hakemusta ja pääsin n. puoleenkymmeneen haastatteluun. Ei hassumpaa tämänikäiseltä.

Enää ei jaksa. On vain koetettava uskoa tulevaisuuteen, ja että siellä häämöttää se kuuluisa valo tunnelin päässä. Vielä ei näy tuikahdustakaan, päinvastoin. Kesälomaan on enää kolme kuukautta, se häämöttää varmasti. Valoa tuottaa myös viljelykauden alkaminen.

Päästä kun vielä pääsisin eroon, ei olisi huolen häivää. Tai, pääni vielä pitäisin, vaan sitä häiriköivää särkyä en ikävöisi vaikka heti minut jättäisi. Paraikaakin sanoo tumps-tumps vasemman otsalohkon yläosassa. Aamupäivällä on nautittava yksi nappi, jotta selviää työhärdellistä, muutoin koetan sinnitellä ilman.