Harjoitellen

... tulee kuulemma mestariksi. Kuuden viikon työharjoittelu on nyt takana, mutta ei sillä tietenkään mestariksi pääse - yhtä kokemusta rikkaammaksi kyllä. Ensi kankeuden ja vierauden jälkeen jopa nautin aikaisista aamuista, ja viime aikoina pimeässä alkavista työrupeamista - oli nautittavaa nähdä päivän vaivihkainen valkeneminen. Myös iloitsin siitä, että nuoruusiän työntekointo löytyi uudelleen, ja että kykenen yhä laadukkaaseen tulokseen. Jätin eilen hyvästit tyypeille, jotka erilaisuudessaan olivat aivan mahtavia persoonia!

Jos harjoittelu tekisi mestariksi, olisin sitä ehkä deittailijana. Sekosin jo laskiessani kuinka monen kandidaatin kanssa olen istunut kahvilla, käynyt kävelemässä tai tutustunut jonkin muun viattoman harrasteen parissa. Viestittelystähän kaikki alkaa, eikä yhdenkään kanssa ole tullut sitä kutinaa, että nyt haluan ehdottomasti tavata tämän miehen face to face. Huoh. Niin, ja tällä saitillahan ei edes osata lukea... Deittiprofiilissani lukee selkeästi, etten ole maksava jäsen ja etten kykene vastaamaan viesteihin ja että blogin kautta voisi yrittää tutustumista. Ehei: sitkeästi saan ilmoja "sinulle on uusi yksityisviesti"...

Päivä kerrallaan siis edelleen. Tuleva joulu alkaa jo kauhistaa; takana on sen verran usea yksinäinen joulu, että tietää miltä se tuntuu - pahalta! Samoin uusi vuosi... Jos vain olisi irtorahaa, voisin paeta vaikka etelän lämpöön pahimmaksi ajaksi.