Kauniin syysvkl mietteitä

Kaunista on, ulkona. Sisällä jatkuu pilviset päivät ja synkät yöt. Satuin kuulemaan Jonne Aaronin kappaleen "Yksin", ja vaikka on ikävä, jos nuorella miehelläkin tällaisia kokemuksia, niin itseä hieman lohduttaa ettei ole ainoa veneessä.
"Sä veit sä veit
mut ja selväksi teit niin teit
et pysty rakastamaan
Se loppuu ennen kuin alkaakaan
---
Kun mä pidän meistä kii
ja uskon tyhjiin lauseisiis"

Samat ajatukset kiertää päässä uudestaan ja uudestaan. Tarkoittaa: ero sinänsä oli ehkä ihan ok, mutta siitä olisi voinut keskustella yhdessä eikä sanoa ilmoitusluontoisena asiana. Ensinmainitulla tavalla olisi ehkä voinut säilyttää itsekunnioituksensa kun ehkä oltaisiin päädytty eroamaan yhteistuumin. Nyt sen sijaan, nöyrryttyäni kysymään perusteluja, ottamalla kosolti syytä omille niskoilleni ja pyytämällä meille uutta mahdollisuutta ja nämä kaikki torjuttuina, seurauksena on menetetty itsekunnioitus, häpeä omasta (turhasta) nöyrtymisestä ja suunnaton viha sekä katkeruus tuota kaksinaamaiseksi osoittautunutta kumppania kohtaan.

Yhtään eivät lohduta hyvää tarkoittavien ystävien kommentit tyyliin "nainen eroaa huonon parisuhteen, mies toisen naisen vuoksi". Kielsi toisen naisen olemassaolon, mutta koska ei ole näkynyt deittisaiteilla, viittaa mielestäni siihen että nainen oli olemassa, valmiina astumaan estradille kunhan vanha akka raivataan pois tieltä. Ja jotta eron saa nopeasti ja itselle kivutta, on helppo pistää syyt sen vanhan akan niskaan (ne intohimon puutteet yms).

Katkeroituminen ärsyttää itseäni, ei se mies ole sen arvoinen. Koetan (miltei epätoivoisesti) bongata uutta ystävää, kaveria, kumppania, jotta saan pääni jälleen kuosiin ja ajatukset nykypäivään.

Kirjoitettaessa soi http://youtu.be/TS1pSsOYTvQ http://lyrics.fi/jonne-aaron/yksin