Hätä toisen puolesta

Lapsi laittoi kuvan eilisestä sairaalaoperaatiosta, sidoksissa totta kai. Otin Facecallin johon hän ihme kyllä vastasi. Käytiin tilannetta läpi, ei hyvä eikä huono. Samassa yhteydessä kuulin erään ystävänsä eilisestä poismenosta. Näitä yksi vuoteen -tahdissa.

Sitä on niin totaalisen neuvoton ja tuntee itsensä hyödyttömäksi/avuttomaksi, kun ei voi vaikuttaa asioihin. Toisen olisi vain itse tajuttava, päästävä asioista yli ja aloitettava puhtaalta pöydältä, mikä ei tulisi olemaan helppoa. Monien vuosien mokailuista selviämiseen tarvitaan vähintään yhtä monta vuotta yli pääsyyn. Mutta ehkä loppuelämä pelastuisi. Näin pitkälle ajautuneet tyypit vain pelkäävät tällaisen jakson ankaruutta, ja menevät kuten ennen, riman ali.

Elämä ei ole reilua, helppoa tai kivutonta. Se on vain elettävä. Itse mielestäni ihan hyvä esimerkki siitä, miten erilaisista ahdistuksista ja vaikeuksista voi selvitä ajan kanssa. Mutta ei. Ei mene jakeluun. Niinpä hätäilen päivästä ja vuodesta toiseen, mitä nyt menossa ja mitä seuraavaksi.