Elämä tässä ja nyt

Miten lie muilla tämänikäisillä - tai onko ikäsidonnainen lainkaan. Vaihtoehtoja on monia: ikä, elämäntilanne, elämänkokemus tai mikä tahansa. Löytyykö yhteistä nimittäjää jos ei ole hyvä fiilis? Itsellä fiilis on ollut vahvimmillaan about 4kk - luulisin? Aamulla ei ole kiva ajatella ylösnousua, mutta sitä nousee kuitenkin. Päivän mittaan parasta on tieto että pääsee kohta nukkumaan. Tiedottomaan tai tahdonalaisemattomaan tilaan. Enimmäkseen hyviä, seikkailurikkaita unia. Kuka ei sellaista tahtoisi?

Oma alavireisyys korostettuna yhden jälkikasvun ongelmilla on ahterista. Aamuisin ekana mielessä, illalla viimeisenä. Omien ongelmien kanssa jotenkin pärjää, mutta jos on jotain muuta lisäksi niin romahdus on lähellä. Ei ole ketään jonka kanssa puhua aiheesta. Jos yrittää, saa vastauksen: unohda, anna olla, et voi mitään joten heitä mielestä, ei ole sun ongelmasi. Mutta: kyllä lapsi on aina lapsi ja sen vuoksi aina hätä. Eikä hätä hellitä tietoisuudesta ettei voi itse mitään tehdä.

Ihmettä tuskin tässä tapauksessa tapahtuu, joten nähtäväksi jää romahtaako itse lapsen mukana. Tai romahtaako jo sitä enne. Väsy ainakin on suunnaton. Tässä vielä töitäkö hakemaan? Taustalla soi Anna Eriksson Tien selvemmin nään

Kirjoitettaessa soi https://youtu.be/D4pXkeGb3pg