Ne Pyöreät

Nih. Nyt ne pyöreät on täynnä - tai aamulla 08.39. En aio herätä silloin hihkumaan 60 vuoden takaista syntymääni. Tuskin hihkui äiteemuorikaan. Kun kesken jonnekinmenemisen joutui lähtemään sairaalaan ponnistamaan. Ei tämä kummoiselta tunnu: mitään itselle merkittävää, lasten lisäksi, ei ole cv:ssä. Mutsin kanssa oltiin puhelimessa viikolla, ja kun sanoin että tässä ollaan kaikkien valintojen jälkeen niin hän alkoi listata erinäisiä tekemiäni valintoja.

Ei huomioinut, että jos olisin jolloinkin valinnut toisin, paljon muuta olisi jäänyt kokematta. Välttis ei kaikkea olisi tarvinnut kokeakaan, mutta sehän on kaikki tai ei mitään? Itse koetan saada itseni ylipuhuttua siitä että kaikki on ollut tarpeellista, juuri em. syystä. Jos pääsisi aikakoneella takaisinpäin, mitä muuttaisin jotta paha ei toteutuisi mutta hyvä jäisi? Yhtälö mahdoton. Yksi vaikuttaa kaikkeen, niin hyvään kuin pahaan.

Paska juttu, mutta minkäs teet. Mielellään sitä olisi hyvännäköisenä hyvällä vakanssilla ja kaikki niiiiiiin mallikkaasti. Joku muu on onnistunut siinä, ainakin ulospäin - ehkä myös kokonaisuutena. Se on hänen onnensa eikä minulta pois. Totta hitossa tuollainen ärsyttää kun itse kärvistelee siinä ja tuossa ongelmassa. Talous persiillään eikä ihmissuhderintamallakaan isompia menestyksiä. Sitä vain on fatalisoitunut eikä jaksa purnata kohtaloaan vastaan. Näillä mennään: leuka vasten rintaa uusia pettymyksiä päin! Huoh. Itsekseen joskus purnaa mutta julkisesti ei voi (vieläkään, E-P:n jälkeen) kun se ei ole suvaittavaa. Paskat. (Hah, tuli ihan äidinäiti mieleeni: hän, kultivoitunut rouvasihminen menetti jotain, tai ehkä SAI jotain, kun pappa kuoli: hän nimittäin alkoi kiroilla ja puhua muutenkin rumasti...)