Jopas oli

... keli aamulla: pahin tänä talvena? Tai sitten se vain tuntui siltä kun oli ajettava motaria Keravalle. Muulloin kun arkiajot ovat omaa, tuttua ja sujuvasti soljuvaa reittiä pitkin töihin. Yhtä tärinää ja rytyytystä koko matka. Ja sama toisin päin. Vielä kun ruokinta-aika oli ehtinyt mennä, olo oli jokseenkin hintelä töihin palatessa.

Oli kuitenkin kiva törmätä entisiin työkavereihin; puolentoistasadan joukosta bongasin lähemmäs kymmenen tuttua. Voi sitä halailua... Aika oli vain niin kortilla, ettei kuulumisia juuri ehtinyt vaihtaa. Hassua sinänsä: naispuoliset olivat entisensä näköisiä, miehet rutkasti ukottuneita (7 vuodessa).

Kotona odottikin sitten lumisouvi. Paitsi että taivaalta oli tipahdellut lunta yli 10 cm, myös mökkeröisen katto oli romauttanut oven eteen melkoiset kinokset. Siinä vaille 2h meni ennen kuin homma oli pulkassa. Kiva ilma, ja vain farkkujen polvet olivat märät ja hiukan sen vuoksi vilutti. Sainpa kuitenkin myös bodyguard juniorin aikaiseksi...