Joulupäivä, pyjamapäivä

... tai ainakin melkein. Kotivaatteet nyt kumminkin; kun joskus on tullut tavaksi vaihtaa mukavampaa päälle kotiin tultua, on tapa säilynyt. Omat mukavat ovat usein mitä kuluneimpia ja kauhtuneimpia esityksiä, joita ei kehtaa pitää jos on joku käymässä... Onneksi vieraita ei ole kuitenkaan odotettavissa, sillä luulen muidenkin pysyttelevän kotioloissaan tänään.

Edellisenä sunnuntaina tuumailemani asiat ovat yhä päässäni. Olen sparrannut itseäni tähän maailmaan ja muiden pariin. Narsistin jälkeensä jättämä tuho on globaalitasolla olematon, henkilötasolla kuitenkin suunnaton ja siksi vaikeasti ylipäästävä. Ylimenoa helpottaa, jos on toinen ihminen, joka ei väheksy näitä kokemuksia vaan ottaa ne todesta. Tämä on valitettavan harvinaista, sillä tällä toisella henkilöllä pitäisi olla joko A) omakohtaista tietoa tai B) todella avoin ja luottava asenne sellaiseen mistä ei ole aiempaa kokemusta.

Nykyisellään voin luottavaisesti uskoutua yhdelle ihmiselle ilman pelkoa, että hän leimaisi minut neuroottiseksi tai aiheetta trendikästä 'narsisti'-termiä käyttäväksi. Uskon huomiseen ja siihen, että tästä vielä noustaan elävien pariin.