Laskeutuminen arkeen

... eli huomiseen työpäivään. Kumma miten äkkiä tällaisiin laiskapäiviin tottuukaan; voisi olla ihan mukava viettää taloudellisesti turvattua vapaata aikaa aluksi vaikkapa puolen vuoden ajan. Aika ei kuitenkaan kävisi pitkäksi, sillä tekemistä tekevälle löytyy aina. Tämä päivä on mennyt seiniä katsellen so. tauluja ripustellen ja niiden paikkoja vaihdellen. En niinkään kaipaa seinälle mitään; isän maalaamat taulut ovat vain niin kauan olleet pakkauksissaan että ansaitsevat päästä jo esille.

Tyhjät seinät olisivat mieleeni, samoin matottomat lattiat ja verhottomat ikkunat. Jotta akustiikasta ei tulisi liian kaikuva tai kämpästä sellimäinen, on kuitenkin tehtävä kompromisseja. Tänään olen myös laittanut suvulle tekstareita sunnuntain avoimista ovista. Nyt on hyvä järkätä pippalot, niin voi uuden vuoden aloittaa ilman ns. velvoitteita.

Ei suvussa mitään vikaa ole; pyrin siksikin ylläpitämään jatkuvuutta jotta omalla jälkelkasvullani olisi jotain mihin turvautua kun minua ei enää ole. Omia lapsiaan on vain aika nihkeä saada tällaisiin tapahtumiin...