Kirkastui taivas

... ihan yllättäen tupakin valostui. Miettii tässä mennäkö päikkäreille vai sinnitteleekö yöunille hän. Eiliselle tuli yllätyskutsu lavatansseihin - keskellä viikkoa! Kun ei malta huomioida seuraavan työpäivän rasitusta vähiin jäävien yöunien yms. vuoksi, niin nythän sitten väsyttää. Oli kyllä kiva ilta. Lava itsessään oli loiva pettymys, vaikka siellä olikin paras lattia mitä vielä muistan tänä kesänä kuluttaneeni. Oli sopivan joustava ja kuitenkin liukas.

Kaksi tuntia meni hienosti, mut sen jälkeen alkoi selästä kuulua huomautuksia jotta etkö muista että me ollaan kipeitä? Kolmas tunti meni hiukan varovaisemmin, ja kotimatka oli aika tuskaa. Nukkumassa oltiin ennen klo yhtä, ja jos olisi kaikki tunnit nukkunut, niin olisihan se aikuiselle riittänyt. Levottomasti kuitenkin torkahtelin, kunnes kolmen paikkeilla tulppasin korvat. Ja puoli seiskalta heräsin vasta kun herätys huusi täysillä. Poloinen ystäväiseni siinä vieressä...

Sen kuitenkin tänään aikaansain, että varasin tt-lääkärille ajan maanantaiksi. Jälleen vieras ihminen, jolle vaivaansa selittäessään koko varattu vartti kuluu ihan hukkaan. Vakaa aikomukseni on kuitenkin painostaa lisätutkimuksien saamiseksi. Tänään oli nimittäin sellainen ketutus päällä, ja melkein jo itkua väänsin kun juili niin maan perusteellisesti. Ei auttanut mikään. Heh, eilen osastollamme kiersi yhteistyökumppanimme delegaatio, ja miten sattuikaan: kohdalleni tullessaan olin juuri 'pöydän alla' jossa asennossa pyrin venyttämään rankaani...