Ja jälleen sataa

...ja kohta on vissiin etsittävä jo lumikolakin - minua ainakin palelee villasukista ja -paidasta huolimatta. Tai sitten se on väsypalelua; nukahdin tähän soffalle eilen illalla, ja heräsin vasta puolen yön jälkeen suoraan nukkumaan mennäkseni. Untuvapeittokin on etsittävä, ja ikkunat naulattava kiinni ettei vahingossakaan tule tuuletettua - ja ai niin: täällä on sellaiset erikoiset tuuletusventtiilit, jotka olen ennen pakkasia tuupannut täyteen jotain eristettä.

Jösses mikä työpäivä! Ihan hirmuisia juttuja asiakkailla; tarkoittaa etteivät he jutelleet hirmuisia, mut millaisia haasteita sainkaan tehtäväkseni. Veikkaan puhelujeni putoavan tänään normimäärästä about 75%. Uskon selvittäneeni jokaisen casen kunnialla, mut aikaa, vaivaa ja melkein hikeäkin se vaati. Loppuviikostahan tuon näkee, miten onnistuin. Työasioilla kun ei ole välttis taipumusta järjestyä vaan tasan toisinpäin: kun jokin menee vikaan, niin se menee sitä oikein tuhatta ja sataa.

No huoh sentään. Pannulla tirisevät affenfileet, ja mahtavat aromit leviävät tänne kauas tuvankin puolelle. Toivon malttavani jättää muutaman huomiseksi lounaaksi... Aamulla muuten luulin jättäneeni selkäkivun jo taakse, joko parantuneena tai sitten lääkkeen voimasta. Ei ollut juilinut illalla eikä vielä autolla töihin mennessäkään. Takaisinhan se tuli, ja ryminällä. Iltapäivän olin jo lähinnä pöydän alla, kun jumppasin tuolilla istuen ja koetin selkää pyöristämällä saada rankaa venymään ja vapauttamaan hermot tai mitkä siellä kiukuttelevatkaan.