Luvattu sadetta - ja sataakin jo

Viikko - tai nelipäiväinen - vierähti ja olipa mahtava kun pääsi hengissä perjantaihin asti! Välillä tuli uskonpuute... Tuoli kiikkui ja keikkui kun heijasin itseäni jotta selkä saisi vähän liikkuvuutta. Jossain terveysartikkelissa kehotettiin nousemaan puhelun tullessa seisomaan; vähän me naurettiin kun kuviteltiin noudattavamme kehotusta, jolloin osastomme työntekijät poukkoilisivat yksi kerrallaan parin minuutin välein ylös.

Perjantaina kävin fysikaalisessa kartoituksessa. Mitään ihmeparanemista ei luvattu, mut valoa näytettiin - siinä mielessä, mikäli olen valmis sitoutumaan pitkäaikaiseen, omatoimiseen duuniin. Sehän on mun juttu, sitoutuminen. Laitoin HR-ihmisellemme tiedustelun, saisinko maksusitoumuksen kuntotukseen, joka ei muutoin kuulu tt-sopparimme piiriin. Hän on lomalla, joten on odotettava ensi viikkoon.

Toin kotiin kuivattuja aprikooseja, ja niiden vuoksi myös kymppikiloisen porkkanasäkin. Riitti äksöntä, kun kuorin koko säkillisen, ja aloin keitellä aineita yhteen. Soseutus ja purkitus: aprikoosiporkkanahilloketta olkaa hyvä! Sopii nautittavaksi vaikka minkä kanssa. Kun olisi vain joku jonka kanssa :) Ei mut: tekstasin ystävälle illalla, että purkit loppu... hän tuli tuon 45 km:n matkan tuomaan lasipurkkeja! Jäi toki yöksikin, ja oltiin niin väsyjä, että vasta puoli kaksi päästiin aamiaiselle ;)