Kotona

... mut ilman autoa. Töistä suoraan "luotto"korjaamolle jossa fixaavat Ikäneitoni iskarit. Ynnättynä eilinen jarruremppa laskusta saattaa tulla jonkinlainen. Toivoen parasta ja peläten pahinta niinpä niin. Oli kyllä kiva ajella tänään kun tiesi jarrujen olevan kunnossa. Hassua sinänsä miten orpo voi olo olla kun tietää autonsa olevan muualla...

Reilussa vuodessa jäin tähän ikikoukkuun eli autoon. Mikäli voin valita, ei enää paluuta hienon ja toimivan julkisliikenteen piiriin eli pääkaupunkialueen ahtaisiin lähiöihin. Täällä maalla on niin mukavaa: yhä edelleen nautin töistä palatessani, kun alkavat nämä vainiot tien molemmin puolin. Tulee aivan välitön rauhoittuminen, oli päivä ollut miten hektinen tai muutoin kelju tahansa.

Se, missä seuraavat parikymmentä vuotta (toivottavasti) saan viettää, on vielä pimennossa. Siinä suhteessa onkin parasta mennä päivä kerrallaan ja nauttia jokaisesta niistä. Huomaa selvästi että on alkamassa viikonloppu: mieli on mitä parhain ja sovinnollisin koko maailmaa kohtaan!

Kirjoitettaessa soi Ennio Morriconea levylautasella