Kunnon parantolassa

Eka päivä uurastettu. Ikäneitoni prakattua viime viikolla tulin tänne jo eilen, koska muutoin en olisi julkisilla ehtinyt tämän aamun käskynjakoon. Oli ihan kiva nukkua ensin yö rauhassa, jolloin mielikin ehti orientoitua tulevaan kahteen viikkoon. 2 viikkoa, hurja ajatus! En muista milloin olisin viimeksi ollut niin kauan pois kotoa. Onneksi meidät on osin ohjelmoitu täksi ajaksi, mutta kyllä näihin päiviin paljon tyhjääkin mahtuu.

Tänään siis venytreeni salissa, fysioterapeutin yksilövastaanotto ja sitten vesijumppa. Ihan hyvin meni altaassa, vaikka edellisestä kerrasta v 2006 muistan hillittömät suonenvetokohtaukset. Rintauinti sen sijaan ei tuntunut hyvältä: selästä otti julmasti, ja koetankin huomenna selkäuintia, jos se vaikka keventäisi rangan taakkaa. Toisaalta ranka saattaa saada lisätaakkaa, sillä täällä näyttää olevan melkoiset kattaukset per ateria.

Kädentaidonhaluisillekin on ohjelmaa, sekä paikkakuntakiertoajelua, moninaisia itse treenattavia liikuntalajeja yms. Takuulla ei aika käy pitkäksi! Toivon autoni saavan yhtä hyvän kohtelun siellä missä on. Tällä viikolla konepellin alunen puretaan pikkuosiksi, ja siinä yhteydessä koettavat paikantaa vikakohdan. Kansipahvi vissiin menee uusiksi... muusta en tiedä. Olisihan se varsin kiva saada lisäaikaa hänelle, sillä juuri nyt, osasairauspäivärahalla, ei ole ylimääräisiä senttejä vaihtarin hankkimiseksi.