Lauantaista sunnuntaihin

Reilu vuorokausi, jona aikana tapahtui paljon. Viimeisin tapahtuma oli isän nukkuminen pois tänä yönä. Äiti siitä soitti jokin aika sitten, ja sen jälkeen ei uni enää tullutkaan silmään. Hetki sitten soitti veli, ja jutteli aiheesta ja sen ympäriltä melkein tunnin. Poikkeuksellista, sillä mehän emme keskustele. Tänään kuitenkin koko jäljelle jäänyt remppa tapaamme äidin luona.

Olen siis puoliorpo, mutta tieto ei ole vielä mennyt aivan basiciin. Odotan prakaamista. Isä oli tärkeä, ja koko ikäni olen ajatellut olevani jotenkin erityinen vanhemmilleni, vaikka meitä onkin ollut viisi. Varmaan aika normi ajatus lapselle? En kuitenkaan anna periksi, vaan ajattelen edelleen olleeni erityinen lapsi.

Lauantain muu saldo on nähtävissä pihalla. Me kaksi selkävaivaista pistettiin klapikone töihin, ja nyt siellä on n. motti klapeja pinottavaksi. Kaveri joutui lähemään kotiinsa tekemään samaa pilkkomishommaa. Jos vain säitä riittää, ja selkä antaa myöten, koetan saada tehtyä kauniit, suorat pinot ennen töihin paluuta tiistaina (?).