Mikä on tämä

... kumma tunne? Se on kuin ontto, tyhjennyt, elämätön ja olematon olo. Se häviää kun ystävä saapuu, ja tulee kun hän lähtee? Onko ryhdyttävä syväluotaamaan tunteitaan ko. henkilöä kohtaan? Kevyesti luodaten en voi myöntää olevani sen syvimmän tunteen (R) vaikutusalueella.

En edes tunne ko. henkilöä. Tiedän millainen hän on täällä, vapaalla ollessaan. Millainen mahtaa olla arjessa, keskellä kaiken kiireen ja stressin? Olisiko tunteeni sama jos tämän tietäisin? Kiintymystä, kyllä. Samanmielisyydestämme aiheutuvaa sympatiaa, kyllä.

Yhden kerran syvästi R-tunteen kokeneena tämä on aivan erilaista. Mikä ei kuitenkaan eliminoi saman tunteen uudelleen kokemisen mahdollisuutta. Avoin, pulputtava luonteeni sanoo helposti: tykkään sinusta. Usein. Saamatta ainakaan toistaiseksi vastausta tai kommenttia. Tämä syö itsetuntoa sekä aiheuttaa voimakasta epävarmuutta: olenko mitään hänelle, olenko väliaikainen parempaa odotellessaan?

Kuitenkin: myöhään eilen illalla hän saapui tänne myötäelämään isäni poismenoa. Kuunteli, kyseli, oli läsnä ja kuitenkin jotenkin etäinen. Tänään lähtiessään oli kuin katse olisi ollut viimeinen - lähtösuukosta huolimatta.